Hoivan markkinaehtoistumisen uusien käytäntöjen kuten kilpailutusten, palvelusetelin ja investointirahoituksen yhtenä tarkoituksena on laajentaa palvelujen tarjontaa, ja siten myös liiketoimintamahdollisuuksia hoiva-alan ammattilaisille ja etenkin naisille. Näitä hyödyntämällä liiketoiminnan odotetaan korvaavan hoivatuotannon nykykäytäntöjä kokonaan uusilla kustannustehokkaammilla käytännöillä. Dipl.-Kffr. Petra Merenheimon väitöskirja tarkastelee miten markkinaehtoistamiskäytäntöjä tuotetaan puheessa ja sosiaalisissa käytännöissä, ja minkälaisia liiketoimintamahdollisuuksia ne tuottavat yrittäjinä toimiville ja yrittäjiksi aikoville hoiva-alan ammattilaisille.
Liiketoiminta nähdään
markkinaehtoistumisen suurena hyötyjänä, mutta minkälaiset ovat yritystoimintaa
harjoittavien hoiva-ammattilaisten mahdollisuudet lähteä korvaamaan
nykykäytäntöjä? Väitöskirja osoittaa, että hoivasektorin markkinaehtoistuessa
hoiva-ammattilaisuudesta ammentava omistajavetoinen yrittäjyys putoaa
epämukavaan välimaastoon.
— Omistajavetoinen
yrittäjyys ei ole tarpeeksi suurta tullakseen tunnustetuksi tehokkuutta
edistävänä toimintana samassa määrin kuin suurten yritysten toiminta tai
teknologisten uudistusten mahdollistama toiminta. Se hyödyntää kuitenkin
markkinaehtoistumisen tuottamia liiketoimintamahdollisuuksia, mikä luokittelee
sen voittoatavoittelevaksi ja kilpailevaksi toiminnaksi, sekä erottaa sen
julkisen sektorin toiminnasta ja vapaaehtoistoiminnasta, jossa hoiva nähdään
yhteiskunnallisena velvollisuutena, Merenheimo toteaa.
Lisäksi kyseessä on itse
valittu toimintatapa, toisin kuin yhtiöittämiseen pakotettujen järjestöjen
kohdalla. Syntyy suuri kiusaus lukea suuryritysten kasvava markkinaosuus hoivayrittäjien
kyvyttömyydeksi tarttua tilaisuuksiin ja vakuuttaa muut konseptiensa
tehokkuudesta.
Merenheimon väitöskirja
tarjoaa kuitenkin toisenlaisen näkökulman hoivasektorin markkinaehtoistumiseen
ja sen vaikutuksiin. Väitöskirja näyttää miten hoivan pilkkominen pienempiin
osiin häivyttää kokonaisvaltaiset hoivakonseptit, ja miten yrityksen omistajan
hoiva-ammattilaisuuden merkitys vähenee.
—Hoiva-ammattilaisuutta
voi ostaa ja vaihtaa palkkaamalla työntekijöitä entistä kapeampiin
työtehtäviin. Hoivapalveluja tuottavan yrityksen omistajan tai toimitusjohtajan
ei tarvitse enää itse olla hoiva-alan osaaja vaan riittää, että yritys ja sen
tarjoamat palvelut täyttävät vertailtavissa olevat minimilaatuvaatimukset,
Merenheimo toteaa.
Lisäksi
hoiva-ammattilaisuuteen nojaavat liiketoimintamahdollisuudet työnnetään omaan
karsinaansa kuten esimerkiksi syrjäseutujen työllistäjäksi ja asiakkaan itse
maksettaviksi erikoistuneiksi palveluiksi. Markkinoiden keskittyessä yritysten
omistajista tulee palkollisia, ja palkollisista itsensätyöllistäjiä. Samalla
hoivasektori siirtyy kohti avointa voitontavoittelua.
Hoivayrittäjyys muutoksessa
Väitöskirja osoittaa,
etteivät markkinaehtoisuuskäytännöt huomioi hoiva-ammattilaisuuden
innovatiivisuutta ja sitä hyödyntävien hoivayritysten panosta talouskasvuun.
Pikemminkin hoiva ymmärretään negatiivisena: kustannuseränä, käsityksenä jota
väestön ikääntyminen voimistaa entisestään.
—Hoiva-alan
kustannustehokkuuden edistäminen puolestaan nojaa suuruuden ekonomiaan ja
teknologisiin innovaatioihin tähtääviin investointeihin. Ne tekevät
lyhytaikaiset säästöt mahdollisiksi, ja siksi niistä muodostuu hoivatuotannon
pelastamisen moottorit, usko ja toivo, Merenheimo kertoo.
Merenheimon mukaan
hoivayrittäjyys sitävastoin on tyypillisesti naisten harjoittamaa
yritystoimintaa, joka ammentaa ei-teknologisesta hoiva-ammattilaisuudesta ja
etenkin kosketuksesta. Se edustaa paikallaan pysyviä, vanhentuneita, tehottomia
ja työvoimaintensiivisiä hoivakäytäntöjä, joilta ei odoteta suuria.
Sektori muuttuu nopeasti
ja radikaalisti mutta samanaikaisesti jotenkin tuttuun ja itsestäänselvään
tapaan: pitämällä kiinni hoivasta kustannuksena ja asettamalla
hoiva-ammattilaisuus teknologialle ja suurtuotantologiikalle alisteiseksi.
Hoiva-ammattilaisuuteen perustuvaa kehittämistoimintaa ei vastusteta eikä
hoivayrittäjille esitetä valmiita toimintamalleja. Uudet käytännöt muokkautuvat
hoivayrittäjien osallistuessa niihin ja jopa vastustaessa niitä omalla
tyylillään. Alisteisuuden seurauksena hoiva-ammattilaisille ei kuitenkaan
kehity innovatiivisia yrittäjyysmahdollisuuksia omalla perinteisellä
toimialallaan.
—Hoivayrittäjyys, yksi
viimeisistä naisten hallitsemista yritystoiminnallisista linnakkeista, murtuu,
emmekä voi syyttää siitä yksittäisiä henkilöitä tai työryhmiä, sillä kehitys on
laajapohjaisen yhteiskunnallisen keskustelun ja toiminnan tulosta. Hoivan
markkinaehtoistuminen on erikoinen esimerkki siitä, miten pyrkimys korvata
vanhat käytännöt radikaalisti uusilla käytännöillä voi perustua vanhoihin
itsestäänselvyyksiin, Merenheimo toteaa.
Tietoa väitöstilaisuudesta:
Diplom-Kauffrau Petra
Merenheimon väitöskirja Naisten markkinat
– hoivan markkinaehtoistuminen institutionaalisen yrittäjyyden näkökulmasta
tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina
9.12.2016 klo 12, Castrén-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä
toimii professori Vesa Puhakka Oulun yliopistosta ja kustoksena professori
Susan Meriläinen Lapin yliopistosta. Tervetuloa!
Tietoa väittelijästä:
Petra Kristiina Merenheimo
(s. 1969 Oulussa) on kirjoittanut ylioppilaaksi Hyvinkään Keskustan lukiosta
vuonna 1988. Hän on valmistunut ekonomiksi (Diplom-Kauffrau) Johann Wolfgang
Goethe-yliopistosta (Frankfurt am Main) vuonna 1994 ja sosionomiksi (Bachelor
of social services) Stadian ammattikorkeakoulusta Helsingissä vuonna 2005.
Lisätietoja:
Petra Merenheimo
petra.merenheimo@yahoo.de
Julkaisutiedot
Petra Merenheimo: Naisten markkinat – hoivan
markkinaehtoistuminen institutionaalisen yrittäjyyden näkökulmasta. Acta
Universitatis Lapponiensis 340. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2016. ISBN
978-952484-941-8. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis
Lapponiensis 208. ISBN 978-952-484-942-5. ISSN 1796-6310.
LaY/Viestintä/J-EK