Liiketoiminta nähdään markkinaehtoistumisen suurena hyötyjänä, mutta minkälaiset ovat yritystoimintaa harjoittavien hoiva-ammattilaisten mahdollisuudet lähteä korvaamaan nykykäytäntöjä? Väitöskirja osoittaa, että hoivasektorin markkinaehtoistuessa hoiva-ammattilaisuudesta ammentava omistajavetoinen yrittäjyys putoaa epämukavaan välimaastoon.

— Omistajavetoinen yrittäjyys ei ole tarpeeksi suurta tullakseen tunnustetuksi tehokkuutta edistävänä toimintana samassa määrin kuin suurten yritysten toiminta tai teknologisten uudistusten mahdollistama toiminta. Se hyödyntää kuitenkin markkinaehtoistumisen tuottamia liiketoimintamahdollisuuksia, mikä luokittelee sen voittoatavoittelevaksi ja kilpailevaksi toiminnaksi, sekä erottaa sen julkisen sektorin toiminnasta ja vapaaehtoistoiminnasta, jossa hoiva nähdään yhteiskunnallisena velvollisuutena, Merenheimo toteaa.

Lisäksi kyseessä on itse valittu toimintatapa, toisin kuin yhtiöittämiseen pakotettujen järjestöjen kohdalla. Syntyy suuri kiusaus lukea suuryritysten kasvava markkinaosuus hoivayrittäjien kyvyttömyydeksi tarttua tilaisuuksiin ja vakuuttaa muut konseptiensa tehokkuudesta.

Merenheimon väitöskirja tarjoaa kuitenkin toisenlaisen näkökulman hoivasektorin markkinaehtoistumiseen ja sen vaikutuksiin. Väitöskirja näyttää miten hoivan pilkkominen pienempiin osiin häivyttää kokonaisvaltaiset hoivakonseptit, ja miten yrityksen omistajan hoiva-ammattilaisuuden merkitys vähenee.

—Hoiva-ammattilaisuutta voi ostaa ja vaihtaa palkkaamalla työntekijöitä entistä kapeampiin työtehtäviin. Hoivapalveluja tuottavan yrityksen omistajan tai toimitusjohtajan ei tarvitse enää itse olla hoiva-alan osaaja vaan riittää, että yritys ja sen tarjoamat palvelut täyttävät vertailtavissa olevat minimilaatuvaatimukset, Merenheimo toteaa.

Lisäksi hoiva-ammattilaisuuteen nojaavat liiketoimintamahdollisuudet työnnetään omaan karsinaansa kuten esimerkiksi syrjäseutujen työllistäjäksi ja asiakkaan itse maksettaviksi erikoistuneiksi palveluiksi. Markkinoiden keskittyessä yritysten omistajista tulee palkollisia, ja palkollisista itsensätyöllistäjiä. Samalla hoivasektori siirtyy kohti avointa voitontavoittelua.

Hoivayrittäjyys muutoksessa

Väitöskirja osoittaa, etteivät markkinaehtoisuuskäytännöt huomioi hoiva-ammattilaisuuden innovatiivisuutta ja sitä hyödyntävien hoivayritysten panosta talouskasvuun. Pikemminkin hoiva ymmärretään negatiivisena: kustannuseränä, käsityksenä jota väestön ikääntyminen voimistaa entisestään.

—Hoiva-alan kustannustehokkuuden edistäminen puolestaan nojaa suuruuden ekonomiaan ja teknologisiin innovaatioihin tähtääviin investointeihin. Ne tekevät lyhytaikaiset säästöt mahdollisiksi, ja siksi niistä muodostuu hoivatuotannon pelastamisen moottorit, usko ja toivo, Merenheimo kertoo.

Merenheimon mukaan hoivayrittäjyys sitävastoin on tyypillisesti naisten harjoittamaa yritystoimintaa, joka ammentaa ei-teknologisesta hoiva-ammattilaisuudesta ja etenkin kosketuksesta. Se edustaa paikallaan pysyviä, vanhentuneita, tehottomia ja työvoimaintensiivisiä hoivakäytäntöjä, joilta ei odoteta suuria.

Sektori muuttuu nopeasti ja radikaalisti mutta samanaikaisesti jotenkin tuttuun ja itsestäänselvään tapaan: pitämällä kiinni hoivasta kustannuksena ja asettamalla hoiva-ammattilaisuus teknologialle ja suurtuotantologiikalle alisteiseksi. Hoiva-ammattilaisuuteen perustuvaa kehittämistoimintaa ei vastusteta eikä hoivayrittäjille esitetä valmiita toimintamalleja. Uudet käytännöt muokkautuvat hoivayrittäjien osallistuessa niihin ja jopa vastustaessa niitä omalla tyylillään. Alisteisuuden seurauksena hoiva-ammattilaisille ei kuitenkaan kehity innovatiivisia yrittäjyysmahdollisuuksia omalla perinteisellä toimialallaan.

—Hoivayrittäjyys, yksi viimeisistä naisten hallitsemista yritystoiminnallisista linnakkeista, murtuu, emmekä voi syyttää siitä yksittäisiä henkilöitä tai työryhmiä, sillä kehitys on laajapohjaisen yhteiskunnallisen keskustelun ja toiminnan tulosta. Hoivan markkinaehtoistuminen on erikoinen esimerkki siitä, miten pyrkimys korvata vanhat käytännöt radikaalisti uusilla käytännöillä voi perustua vanhoihin itsestäänselvyyksiin, Merenheimo toteaa.

Tietoa väitöstilaisuudesta:

Diplom-Kauffrau Petra Merenheimon väitöskirja Naisten markkinat – hoivan markkinaehtoistuminen institutionaalisen yrittäjyyden näkökulmasta tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 9.12.2016 klo 12, Castrén-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii professori Vesa Puhakka Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Susan Meriläinen Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Tietoa väittelijästä:

Petra Kristiina Merenheimo (s. 1969 Oulussa) on kirjoittanut ylioppilaaksi Hyvinkään Keskustan lukiosta vuonna 1988. Hän on valmistunut ekonomiksi (Diplom-Kauffrau) Johann Wolfgang Goethe-yliopistosta (Frankfurt am Main) vuonna 1994 ja sosionomiksi (Bachelor of social services) Stadian ammattikorkeakoulusta Helsingissä vuonna 2005.

Lisätietoja:

Petra Merenheimo
petra.merenheimo@yahoo.de

Julkaisutiedot

Petra Merenheimo: Naisten markkinat – hoivan markkinaehtoistuminen institutionaalisen yrittäjyyden näkökulmasta. Acta Universitatis Lapponiensis 340. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2016. ISBN 978-952484-941-8. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 208. ISBN 978-952-484-942-5. ISSN 1796-6310.

LaY/Viestintä/J-EK