Teologian maisteri Satu Saarisen väitöstutkimuksen mukaan naispappien pappeutta mitätöitiin Oulun hiippakunnassa vuosina 1988–2000, kun heiltä kiellettiin mahdollisuus omassa hiippakunnassa tapahtuvaan pappisvihkimykseen.
|
TM Satu Saarisen kulttuurihistorian oppiaineen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa tarkastellaan Oulun hiippakunnan naispappien kokemuksia pappeudestaan piispanvaihdoksen myötä syntyneessä murrosvaiheessa. Tutkimuksen mukaan Oulun hiippakunnan naispapit kokevat tulleensa hyväksytyiksi täysivaltaisina kirkon työntekijöinä vasta piispanvaihdoksen myötä. |
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa naisen on ollut mahdollista saada pappisvihkimys vuodesta 1988 lähtien. Oulun hiippakunnassa mahdollisuus aukeni naisille kuitenkin vasta vuonna 2001, vaikka hiippakunnassa on työskennellyt naispappeja jo vuodesta 1988 lähtien.
– Oulun hiippakunnan lähes kaikki naispapit ovat kohdanneet työssään vastustusta, lähinnä työtovereiden ja esimiesten taholta. Avoin vastustus ja suoranainen työpaikkakiusaaminen ovat aiheuttaneet naispapeille arvottomuuden tunteita ja säröjä eheään elämäntunteeseen. Kutsumusvirassa kielletyksi ja väistetyksi tuleminen onkin satuttanut naisten ammatti- ja minä-identiteettiä. Naispapit kuvaavat pappeuden olevan osa identiteettiään, eivätkä he erota pappeutta persoonastaan. Vähiten vastustusta ovat kohdanneet kirkollisissa erityisviroissa työskentelevät papit, kuten esimerkiksi sairaalapapit, Satu Saarinen sanoo.
Vastustuksesta huolimattanaispapit ovat olleet yllättävän sovinnollisia. Tutkimuksen mukaan tämä selittyy naispappien halulla säilyttää työrauha. Toisaalta he halusivat suojella itseään. Voimavaroiksi työssään he ovat kokeneet kutsumustietoisuutensa, naispappien keskinäisen solidaarisuuden ja seurakuntalaisten tuen. Työssä jaksamisen kannalta merkittäviksi mainittiin myös lähisuhteet, perhe ja ystävät, sekä työn ulkopuoliset harrastukset.
– Myös pappisvirkaan vihkimistä ja siunaamista pidettiin tärkeinä, täydellisen hyväksymisen kokemuksina. Naisten piti kuitenkin hakea pappisvihkimyksensä toiselta piispalta, koska kirkkolain vastaisesti heidän papiksivihkimisiä ei toimitettu omassa hiippakunnassa. Kokemus toisessa hiippakunnassa hyväksytyksi tulemisesta antoi naispapeille voimia työskennellä Oulun hiippakunnan vastustuksen keskellä, Saarinen sanoo.
Oulun hiippakunnan naispapit tuntevat olevansa pohjoisen monipuolisen kristillisyyden perinteen jatkajia, mutta myös sen uudistajia ja muokkaajia tässä päivässä. He painottavat kerronnassaan aidon läsnäolon merkitystä. Tämä liittyy pappina olemisen kokonaisvaltaisuuteen: pappeus on enemmän kuin ammatti tai rooli, se koetaan osaksi koko persoonaa ja elämää.
– Naispapit korostavat papin asemaa tasavertaisena rinnallakulkijana ja palvelijana sujuvasanaisen ja oppia vartioivan saarnaajan sijasta. He kokevat uudistaneensa pappeutta positiivisella tavalla arkisemmaksi, lähelletulevammaksi ja lähestyttävämmäksi. Naiset korostavat pappeuteen liittyviä hoivan ja äidillisyyden piirteitä. Kosketus, läsnäolo, rukous, hiljaisuus ja kuunteleminen ilman pakollista puhetta tai virttä mielletään keskeisiksi papin ammatissa, Saarinen kuvaa.
Oulun hiippakunnan kirkollinen kulttuuri ei muutu hetkessä, vaan muutos vaatii vuosien, jopa vuosikymmenien ajanjakson. Oulun hiippakunnassa eletään murroskautta, joten piispanvaihdoksen jälkeinen aika on ladattu odotuksin, Saarinen sanoo.
Tietoja väitöstilaisuudesta:
Teologian maisteri Satu Saarisen väitöskirja ”On sovelias ikeeni ja keveä on kuormani” Naispastoreiden kokemuksia pappeudestaan Oulun hiippakunnassa 1980-luvulta 2000-luvun alkuun tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 7.5.2005 klo 12 Fellman-salissa. Vastaväittäjinä toimivat professori emerita Katarina Eskola Jyväskylän yliopistosta ja professori Kari Immonen Turun yliopistosta, kustoksena professori Marja Tuominen Lapin yliopistosta.
Taustatietoja väittelijästä:
Satu Saarinen on syntynyt vuonna 1974 Keminmaassa ja valmistunut ylioppilaaksi Keminmaan lukiosta 1993. Hän on saanut pappisvihkimyksensä Mikkelissä 15.12.1999. Saarinen on ollut pappina Oulun hiippakunnassa vihkimyksestään lähtien. Tällä hetkellä hän toimii kappalaisena.
Lisätietoja:
Satu Saarinen
050 405 99 77
etunimi.sukunimi@evl.fi
LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi
Valokuva: Niina Huuskonen