Suomessa tavoitteena on, että iäkkäät ihmiset voisivat asua kotonaan itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Päättäjät uskovat, että digitaaliset palvelut takaavat harvaan asuttujen alueiden ikäihmisille tasavertaisen pääsyn sosiaali- ja terveyspalveluihin. KM Ella Airolan väitöstutkimus osoittaa, että palveluiden käyttö vaatii jatkuvaa oppimista, monenlaista digitaalista osaamista ja sosiaalista tukea.
Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tavoitteena on tukea ja helpottaa ikäihmisten sekä heidän hoitajiensa ja läheistensä arkea. Digitalisaation toivotaan parantavan sote-palveluiden saavutettavuutta ja laatua sekä vähentävän niiden kustannuksia. Tarve digitaalisten sote-palveluiden käytölle on koronan myötä vain kasvanut.
Väitöskirjassaan Ella Airola tutkii ikäihmisten arkea digitalisoituvien sote-palveluiden näkökulmasta ja perehtyy erityisesti siihen, kuinka harvaan asutuilla alueilla asuvat ikäihmiset oppivat käyttämään kotihoidon tarjoamia digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluita.
– Osalla ikäihmisistä on riski jäädä palveluiden ulkopuolelle liian vähäisen digitaalisen osaamisen tai puutteellisen tuen takia. Ikäihmisten tarpeita ei aina ole otettu huomioon palveluiden suunnittelussa, jolloin ne voidaan kokea vaikeakäyttöisiksi, Airola kertoo.
Myös omaisilta saatava tuki digitaalisten palveluiden käytössä voi olla ensiarvoisen tärkeää.
– Tutkimushaastatteluissa nousi esille käytännön tilanteita puhelin- ja videoneuvottelupalveluun liittyen, jossa palvelun sujuva käyttö ilman lähellä asuvan omaisen tukea olisi ollut haastavaa, Airola toteaa.
Digipalveluiden käyttöönotto tulisi suunnitella oppimisen näkökulmasta
Airolan tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin lääkeannostelurobotin sekä yksinäisyyttä lievittävän puhelin- ja videoneuvottelupalvelun käyttöä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat ajatusta siitä, että digitaaliset sote-palvelut ovat uusia ja hyödyllisiä palveluita harvaan asutuilla alueilla, mutta saman aikaisesti ne aiheuttavat ikäihmisille myös haittaa ja huolta. Tutkimuksessa havaittiin myös ikäihmisiä, jotka kieltäytyivät palveluiden käytöstä esimerkiksi kiinnostuksen puutteen tai omien fyysisten rajoitteidensa takia.
– Jokainen ikäihminen on yksilö, joka oppii käyttämään ja käyttää digipalveluja omalla tavallaan, Airola painottaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että digipalveluiden käyttöä määrittävät myös ikäihmisen aikaisemmat kokemukset, tavat, tottumukset ja arvot.
– Eräs ikäihminen halusi pitää videoneuvottelupuhelun lyhyenä, koska hän oli siinä käsityksessä, että puhelut ovat kalliita. Osalle haastatelluista taas lääkeannostelurobotin asettamat aikataulut tuntuivat arkea rajoittavilta, Airola havainnollistaa.
Digitaalisten sote-palveluiden tulee olla helppokäyttöisiä ja toimia luotettavasti. Esimerkiksi harvaan asuttujen alueiden heikot verkkoyhteydet aiheuttavat haasteita luotettavuudelle. Palveluiden käyttöön tulee myös tarjota jatkuvaa sosiaalista tukea.
– Palveluiden käytön oppiminen ei ole kertaluonteista, vaan vaatii ikäihmisiltä jatkuvaa oppimista sekä monenlaista digitaalista osaamista, Airola korostaa.
Tutkimus toi esille, että ikäihmiset tukeutuvat digipalvelujen käytössä paitsi läheisiinsä myös sote-alan ammattilaisiin, jotka saavat näin ollen uudenlaisen roolin oppimisen ohjaajina. Airolan mukaan uuden palvelun käyttöönoton suunnittelussa tulisi hyödyntää myös pedagogista osaamista.
– Kiinnostavaa on myös se, että teknologialla voi olla oma rajallinen roolinsa palvelun käyttäjän digitaalisen osaamisen tukijana ja että lääkeannostelurobotti voi tuoda ikäihmisille seuraa. Esimerkiksi tutkimukseen osallistuneet ikäihmiset kutsuivat robottia kaveriksi ja antoivat sille lempinimiä, Airola kertoo.
Väitöskirjassaan Airola esittää uuden moniulotteisen mallin digitaalisten sote-palveluiden oppimiseen ja käyttöön. Mallia voidaan hyödyntää palveluiden suunnittelussa ja käyttöönotossa sekä tutkimustarkoituksiin.
Tietoa väitöstilaisuudesta
KM Ella Airolan akateeminen väitöskirja Older people and eHealth service use: An exploration of a complex learning and care ecosystem in the rural areas of Finnish Lapland tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 16.12.2022 klo 12 luentosalissa LS2 (Yliopistonkatu 8). Vastaväittäjänä toimii dosentti Lina Van Aerschot Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena toimii professori Päivi Rasi-Heikkinen Lapin yliopistosta. Tilaisuuden kieli on suomi.
Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitilaisuus ravintola Fellissä.
Tietoa väittelijästä
Ella Airola kirjoitti ylioppilaaksi Alppilan lukiosta vuonna 2010. Kasvatustieteen maisteriksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 2017. Lisäksi Airolalla on taustallaan hoitotyön opintoja ja työkokemusta vanhuspalveluista. Airola on työskennellyt tutkijana Lapin yliopiston mediakasvatuksen opetus- ja tutkimustoiminnasta vastaavassa Media Education Hub (MEH) -yksikössä. Parhaillaan hän työskentelee Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatustiimissä projektipäällikkönä.
Väitöskirjansa viimeistelyyn Airola sai Esko Riepula -apurahan.
Lisätietoa
Ella Airola
ella.airola@upaland.fi
040 8306662
Tietoa julkaisusta
Ella Airola: Older people and eHealth service use: An exploration of a complex learning and care ecosystem in the rural areas of Finnish Lapland. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 345. ISBN 978-952-337-329-7, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2022.
Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-329-7