Urheilun ja liikunnan tasa-arvoa koskeviin säännöksiin on listattu paljon tasa-arvotavoitteita. Poliittinen korrektius ja valtion myöntämät määrärahat sekä avustukset edellyttävät vähintäänkin muodollisen tasa-arvon käsittelyä ja kirjaamista toimintasuunnitelmiin. Silti jääkiekko on edelleen Suomessa laji, joka tuottaa eriarvoisuutta.

Helena Herralan mukaan jääkiekon sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi tyttö- ja poikajoukkueiden erilaisina harjoittelumahdollisuuksina. Tutkimuksen tyttöjoukkue harjoitteli pääasiassa kaksi kertaa viikossa, kun poikajoukkueet harjoittelevat useimmiten neljästä viiteen kertaa viikossa. Sukupuolieroa tuotetaan myös säännöillä, jotka koskevat muun muassa taklaamista ja ristikollisen kasvosuojan käyttämistä. Eroja on myös sponsoreiden myöntämissä avustuksissa ja medianäkyvyydessä, eivätkä naiset pysty pelaamaan Suomessa ammatikseen.

– Tytöt ja naiset sijoittuvatkin jääkiekon kulttuurissa ulommalle kehälle. Tila on marginalisoitu niin mediassa kuin kulttuurisissa käytänteissä ja asenteissakin, Herrala sanoo.

Herrala keräsi 12–16-vuotiaiden tyttöjen organisoituun jääkiekkoharrastukseen kohdistuvan tutkimuksensa aineiston kahdeksan kuukautta kestäneen kenttätyöskentelyn aikana. Hän seurasi ja osallistui joukkueen toimintaan peleissä, harjoituksissa ja muissa palavereissa. Tutkimusaineisto muodostui kenttämuistiinpanoista, haastatteluista, taustatietolomakkeista, tyttöjen kirjoittamista kirjoitelmista, videotallenteista ja vanhemmille järjestettyjen palavereiden muistioista.


Todellinen tasa-arvotyö edellyttää konkreettisia toimenpiteitä

Lasten urheiluharrastus on usein koko perheen yhteinen projekti. Suomalaisessa kasvatus- ja liikuntatieteellisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole juurikaan olemassa urheiluharrastustutkimusta, jossa sukupuoli olisi fokuksessa.

Sukupuolten tasa-arvonäkökulmien lisääminen erilaisten tahojen tavoitteisiin ei Helena Herralan mukaan riitä. Tasa-arvotyö ei voi myöskään olla erillisten määräaikaisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistämään perustettujen projektien varassa. Tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä ja tasa-arvon päämäärätietoista valtavirtaistamista, joka läpäisee kaikki eri sektorit hallinnolliselta tasolta yksittäisiin toimijoihin saakka. Lisäksi tarvitaan tutkimustyötä ja konkreettisia seurantavälineitä.

– Laaja-alaisen yhdenvertaisuuden eteen täytyy Suomessa tehdä työtä, mutta tutkimukseni tulosten mukaan meillä on vielä myös sukupuolten välisessä tasa-arvossa paljon tehtävää. Perinteiset stereotypiat kun näyttävät juurtuneen meihin suomalaisiin aika sitkeästi, Herrala toteaa.


Tietoja väitöstilaisuudesta:

Kasvatustieteen maisteri Helena Herralan väitöskirja Tytöt kaukalossa. Etnografinen tutkimus tyttöjen jääkiekkoharrastuksesta tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa lauantaina 22.8.2015 kello 12 alkaen luentosalissa 2. Vastaväittäjänä toimii dosentti, erikoistutkija Päivi Berg Nuorisotutkimusverkostosta ja kustoksena professori Päivi Naskali Lapin yliopistosta. Tervetuloa!


Tietoja väittelijästä:



Helena Herrala (s. 1967 Tyrnävällä) on kirjoittanut ylioppilaaksi Limingan lukiosta vuonna 1987. Hän valmistui kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2009 Lapin yliopistosta. Herrala on suorittanut opettajan pedagogiset opinnot Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuonna 2015.

Herralan aiempi työhistoria on VR-Yhtymä Oy:llä. Vuodesta 2009 alkaen hän on opiskelun ohessa toiminut opettajana Limingan yhtenäiskoulussa.


Lisätietoja:

Helena Herrala
P. 040 555 8597
helenaherrala(at)hotmail.com

Väitöskirjan lehdistökappaleet ovat saatavissa Lapin yliopistokustannuksesta, p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi


Julkaisun tiedot:

Helena Herrala: Tytöt kaukalossa. Etnografinen tutkimus tyttöjen jääkiekkoharrastuksesta. Acta Universitatis Lapponiensis 303. ISBN 978-952-484-829-9, ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 170. ISBN (pdf) 978-952-484-830-5. ISSN (pdf) 1796-6310.


LaY/Viestintä/RJ