KM Suvi Lakkalan tutkimus osoittaa, että inkluusioon pyrkivä opetus edellyttää uudenlaisen oppimiskäsityksen omaksumista, uusien opetustapojen kehittämistä sekä muutoksia koulun rakenteissa.
Erityisopettaja Suvi Lakkala kehittää väitöstutkimuksessaan inkluusioon pyrkivän opetuksen strategisia periaatteita, joiden tarkoituksena on helpottaa opettajien työtä. Toimintatutkimus on tehty alaluokkalaisten äidinkielen ja matematiikan tunneilla ja yhteistyössä luokanopettajakollegan sekä yhdentoista luokanopettajaopiskelijan kanssa.
Inkluusio tarkoittaa kaikille yhteistä koulua, jossa erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta ei siirretä muualle, vaan hänen tarvitsemansa tuki tuodaan lähiympäristöön eli lähikouluun. Inkluusio on muodostunut maailmanlaajuiseksi koulutustavoitteeksi, johon pyritään myös Suomessa.
– Inkluusion nimissä luokkaan on voitu sysätä monenlaisia lapsia ja jättää heidät selviytymään jotenkuten yhden opettajan kanssa. Se ei ole inkluusiota vaan lyhytnäköistä toimintaa, joka toteutetaan oppilaiden ja opettajan hyvinvoinnin kustannuksella. Se ei lopulta johda taloudelliseen säästämiseen vaan kulujen lisääntymiseen, Lakkala sanoo.
Lakkalan mukaan inkluusion toteutuminen edellyttää muutoksia koulun rakenteessa ja opettajien työnkuvassa. Opettajat tarvitsevat nykyistä huomattavasti laajempaa moniammatillista tukiverkostoa, johon kuuluu muiden opettajien ohella esimerkiksi avustajia ja kuntouttajia.
– Työn luonne muuttuu yksin tekijän työstä yhä enemmän yhteistyöammatiksi.
Inkluusio edellyttää koulun tiloilta joustavuutta, jotta oppilaita voidaan ryhmitellä erilaisiin ja -kokoisiin ryhmiin. Hyvin erilaisten oppilaiden opettaminen vaatii myös tarkkaa organisointia ja suunnittelua, johon pitäisi varata nykyistä enemmän aikaa.
Uusi valtakunnallisen erityisopetuksen strategia on tarkoitus ottaa käyttöön syksyllä 2009, mikä lisää inklusiivisen filosofian mukaisia koulujärjestelyjä. Lakkalan mukaan perinteinen, yhtenäisiin oppilasryhmiin perustuva opetus näyttääkin tulleen tiensä päähän.
Inkluusion taustalla olevia arvoja ovat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen. Perinteisessä opetuksessa lääketieteellisellä diagnoosilla tai hyvinkin pienellä erilaisuudella voi olla negatiivisia sosiaalisia seuraamuksia.
– Lapsi, joka vielä päiväkodissa on samassa ryhmässä naapurin lasten kanssa, saattaakin joutua koulun alkaessa eri puolelle kaupunkia pienryhmään tarkoituksenmukaisen oppimisympäristön nimissä. Lasta ei saisi erottaa omista ystävistään ja sosiaalisesta yhteisöstään yksilöllisten oppimistarpeidensa vuoksi, Lakkala kuvailee
Tutkimuksensa aikana Lakkala kehitti inkluusioon sopivaa ohjausta, jossa oppilaita ryhmitellään sen mukaan, missä oppimisvaiheessa he ovat. Vaiheita on neljä: Ensin oppija konstruoi uutta ja sitten syventää oppimaansa. Tämän jälkeen opittua automatisoidaan ja vahvistetaan. Lopulta opittua voidaan soveltaa uusiin tilanteisiin.
Oppilaan tarvitsema ohjaus on eri oppimisvaiheissa erilaista. Alussa ohjaaja on tiiviissä vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa, kun taas automatisoivassa vaiheessa oppilaat voivat opiskella hyvinkin itsenäisesti. Soveltamisvaiheessa ohjaus voi puolestaan olla vertaistukea yhteistoiminnallisen oppimisen muodossa.
Lakkalan mukaan ohjauksen määrän ja muotojen tulee vaihdella kaikkien oppilaiden kohdalla.
– Paljon tukea tarvitsevia oppilaita ei saa ajaa väsymykseen. Myös heidän kohdallaan ohjausta pitää välillä vähentää, ja antaa heidän pysähtyä jo oppimansa ääreen. Heidänkin tulee saada kokea oppimisen ja onnistumisen iloa.
Tietoja väitöstilaisuudesta
Kasvatustieteen maisteri Suvi Lakkalan väitös Inklusiivinen opettajuus – toimintatutkimus opettajankoulutuksessa tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 14.11.2008 klo 12.00, Fellman-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Eija Kärnä-Lin Joensuun yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä.
Taustatietoja väittelijästä
Suvi Lakkala on valmistunut ylioppilaaksi Kastellin lukiosta Oulusta vuonna 1979. Kasvatustieteen maisteriksi hän valmistui Oulun yliopistosta vuonna 1985 ja erityisopettajaksi Joensuun yliopistosta 1988. Lakkala on suorittanut peruskoulussa opetettavien aineiden monialaiset opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 2000 ja saanut pedagogisten opintojen vastaavuustodistuksen Jyväskylän yliopistosta 2001.
Työurallaan Lakkala on ollut sekä opinto-ohjaajana että koulukuraattorina Oulun seudulla vuosina 1984–86. Erityisopettajaksi valmistuttuaan hän oli laaja-alaisena erityisopettajana Ylitorniolla 1988–1989. Hän on ollut Rovaniemellä sekä ylä- että alakoulun laaja-alaisena erityisopettajana 1989–99 ja erityisluokanopettajana erityiskoulussa vuoteen 2005 saakka, jolloin siirtyi Lapin yliopiston harjoittelukouluun lehtoriksi.
Lisätietoja
Suvi Lakkala
Puhelin 040 775 3131
Sähköposti suvi.lakkala (at) ulapland.fi
Tiedote: Marjo Laukkanen