Luokanopettaja Kyösti Kilpivaara (s.1958 Kuusamossa) valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Lapin korkeakoulusta vuonna 1983. Historian aineenopettajan pätevyyden hän suoritti Oulun yliopistossa vuonna 2001. Työurallaan hän on toiminut luokanopettajana Pyhäjärvellä, Kuusamossa ja nykyisin Ranualla. Kilpivaaran väitöstutkimus kohdistuu yksityiskohtaisiin koulutapahtumiin ja sen keskiössä on kirjoitustaidoton kansa, joka rakensi kylän kansakoulua kirjaimellisesti pystymetsästä.

Väitöstutkimuksen mukaan koko kansan koulun kehittäminen vauhdittui keisarin määräyksellä autonomisessa Suomessa vuonna 1856. Simossa ja Pudasjärvellä taajamien koulut perustettiin vuonna 1872. Johtokuntiin valittiin pitäjän keskeisiä vaikuttajia. Autoritääriset koulujen keulahahmot, kuten kirkkoherra Johan Alfred Keckman Simossa, säätyläispiirit Pudasjärvellä sekä pitäjien mahtitalonpojat toivat uskottavuutta kouluhankkeisiin. Tavalliselle kansalle kirkonkylien koulut jäivät lähinnä "näyteikkunoiksi".

Lestadiolainen herätysliike nosti varsinkin Pudasjärvellä kansan itsetuntoa ja alkoi 1880-luvun lopulta lähtien esittää myös koulutuksellisia vaatimuksia. Pudasjärvellä opetus alkoi yksityisen piirin koulussa vuonna 1888. Yksityinen koulukartano rakennettiin muutamaa vuotta myöhemmin myös Ylisimoon ja Ranuan Saukkojärvelle.

- Tuohon aikaan puolet Simon ja Pudasjärven alueen kouluista oli yksityisiä, joita kuitenkin tuettiin valtion varoin. Vuoden 1866 asetukseen pohjautuva lainsäädäntö soi yksityiselle koulupiirille varsin itsenäisen aseman, mikä näytti sopivan itsenäisille ja itsepäisillekin talonpojille, Kilpivaara huomauttaa.

Keinoja kouluinnostuksen herättämiseksi

Tutkimuksen mukaan kansakoulujen oppilasmäärät jäivät alkuinnostuksen jälkeen pieniksi. Koulusta ei tullutkaan sellaista hyvinvointia jakavaa sampoa kuin oli odotettu. Kansakoulua käymättömät näyttivät pärjäävän siinä missä koulun käyneetkin. Kirkon kiertokoulun katsottiin yleisesti riittävän talonpojan tai torpparin opintarpeeseen.

- Johtokunnat joutuivat etsimään keinoja kouluinnostuksen herättämiseksi. Esimerkiksi Hetekylän koulun johtokunta sai vuonna 1893 hätäapukomitealta Helsingistä varoja kouluruokailun järjestämiseksi. Samoin Ranuankylälle onnistuttiin saamaan vuonna 1902 puoli tonnia jauhoja ja 150 markkaa rahaa koulukeittolan toimintaa varten. Toimenpiteet johtivat toivottuun tulokseen, sillä toppariperheistä lähdettiin joukolla kouluun, kun tiedossa oli lämmin ateria, Kilpivaara toteaa.

Kansakoululla oli opetuksen lisäksi selkeä sosiaalinen tehtävä: johtokunta toimi myös "sosiaalitoimistona", joka järjesti huoltoapua ja tulonsiirtoja, eräänlaista aluetukea köyhille kulmakunnille. Materiaalinen avustaminen oli varattomalle lapselle monesti koulunkäynnin edellytys.

- Eräskin poika Ranuan Ylisimossa yritti kulkea koulua paljain jaloin jouluun asti siinä toivossa, että olisi saanut koulusta uudet kengät, Kilpivaara kuvaa.

Ankaraa koulukuria arvosteltiin

Oppilaan asema ja huolto nousivat huomion kohteeksi varsinkin 1910-luvulla. Myös koulun ja opettajan toimintatapoihin kiinnitettiin huomiota. Ankara koulukuri sai osakseen kritiikkiä. Simossa, Ranualla ja Pudasjärvellä johtokunnille tuli valituksia "vanhan koulun" menetelmistä.

- Simossa opettaja veteli epärehellistä oppilasta nahkaremmillä takapuolelle. Kun äiti kanteli opettajan aiheuttaneen lapselle ruhjeita, oppilas erotettiin koulusta, Kilpivaara kuvaa.

Myös Pudasjärven koulun johtokunta yritti puuttua oppilaiden epäinhimilliseen kohteluun. Johtokunnan kaksi jäsentä kantelivat opettajan menettelystä piiritarkastajalle ja kouluylihallitukseen.

- Opettajan ansiot katsottiin kuitenkin niin suuriksi, että hänelle annettiin ainoastaan muistutus ja hänen tuli kohdella oppilaita lempeämmin vastaisuudessa, Kilpivaara sanoo.

Ruumiillinen kuritus kiellettiin kansakouluissa vuonna 1914, mutta siitä huolimatta vanhat käytänteet säilyivät kouluissa vielä pitkään. Koulusta ei muodostunut ainakaan vielä koulun taipaleen alkuaikoina kansakoulun suunnittelijan, Uno Cygnauksen ajatusten mukaista oppimisympäristöä, jossa vuorovaikutus olisi "sydämellistä yhteiselämää" oppilaiden ja opettajan kesken, tutkimuksessa todetaan.

Väitöstilaisuus:

Kasvatustieteiden maisteri Kyösti Kilpivaaran väitöskirja "Höyryävää keittoa pakkaspäivänä – Kansakoulun johtokunnat koulutoimintaa järjestämässä Pudasjärvellä, Simossa ja Ranualla vuosina 1866-1921" tarkastetaan Lapin yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa, Eelin salissa 27.3.2004 klo 12.00. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Martti T. Kuikka Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kari E. Nurmi Lapin yliopistosta.

Lisätietoja:

Kyösti Kilpivaara
Puhelin, 040-561 3327
Sähköposti, Kyosti.Kilpivaara@ranua.fi

LaY/Viestintä/ot