Uutiset 2019
 
Ainalinpää.JPG

Väitös: Kasvitaiteen ekologiset ulottuvuudet

30.10.2019

TaM, FM Eira Ainalinpää käsittelee monitieteisessä väitöskirjassaan taiteen, kasvien, pölyttäjähyönteisten ja näitä ympäröivän lähiluonnon välistä vuorovaikutussuhdetta vahvan kestävyysajattelun kontekstissa. Tutkimus avaa kasvitaiteen käsitettä ja tarkastelee sen mahdollisuuksia kuvataide- ja ympäristökasvatuksessa.

Eira Ainalinpään monografinen väitöstutkimus Kasvitaiteen ekologiset ulottuvuudet. Elämäsidonnaisista vuorovaikutustarkasteluista kestävyystavoitteiseen taidetoimintaan perehtyy kysymyksiin, mitä kasvitaide on ja miten se voisi osallistua kestävän kehityksen tavoitteisiin.

– Kestävän kehityksen, ekologian ja taiteen läsnäolo tutkimuskysymyksissä sekä toiminta taiteen ja luonnon välimaastossa johtivat monimenetelmälliseen tutkimusotteeseen ja edellyttivät yhteisöllisyys- ja yksilöteeman rinnakkaista tarkasteluasetelmaa. Tutkimus ei pitäydy ainoastaan vain ihmislähtöisissä tarkastelunäkökulmissa vaan ulottaa pohdintansa myös toisiin eliölajeihin, Ainalinpää toteaa.

Tutkimus toteutettiin taiteellisen ja taideperustaisten tutkimusmenetelmien sekä luonnontieteellisten tutkimusmetodien yhdistelmänä. Näistä tutkimusaikana kehittyi kestävyystavoitteinen taide- ja luontotutkimus. Tutkimuksen pääaineistoa ovat olleet vuosina 2015–2018 toteutetut kuusi elävää kasvitaideteosta (Pisara, MaaOtava, Muuttolintu, ”Kaski”, Häränpää, Kumarrus) taidearboretumissa Pohjois-Pohjanmaalla sekä teoksiin liittyvä taiteellinen työskentely, päiväperhosten ja kimalaisten luonnontieteelliset lajistoseurannat sekä lähiluonnon yleishavainnot. Yhteisölliset näkökulmat rakentuivat ARS HETKI...nen I ja II näyttely- ja symposiumtapahtumien kautta.

Eräs tutkimuksen tavoitteista oli etsiä ja pohtia kasvitaiteen mahdollisuuksia osallistua konkreettisesti ympäristötekoihin. Kasvitaiteellinen toiminta integroitiin metsänhoidollisiin toimiin, mikä osaltaan pyrki palauttamaan paikan niittykasvillisuutta. Lisäksi teokset osallistuvat tavallisten ”arkisten” kasvien, kuin myös katoamisuhassa olevien maatiaiskasvien ja pölyttäjähyönteisten suojeluun teospaikallaan.  

– Tutkimuksessa tulee esille ajoittainen ympäristötaiteen käsitteistön päivitystarve ja sen eettis-ekologisuuden pohtiminen. Monet taidemuodot ovat moniulotteisia esimerkiksi materiaaleiltaan ja syntyvillä teoksilla ei ole kytkös vain ihmisiin vaan myös muihin luontotekijöihin, Ainalinpää kertoo.

Kasvitaidekäsitteen Ainalinpää jakaa elävään ja etäiseen kasvitaiteeseen riippuen siitä, miten kasvit sisältyvät taideteoksiin ja miten kiinteäksi vuorovaikutus muodostuu taiteentekijän ja luontotekijöiden kesken. Etenkin elävä kasvitaide mahdollistaa taiteentekijän kehittää luontosuhdettaan ja ajautua syvemmälle kestävien elämänarvojen pohdintaan. Tämä edellyttää kuitenkin pitkäkestoista taidetyöskentelyä ja kasvien autenttista läsnäoloa.

– Kasvien, taiteen tekijän ja muun lähiympäristön vuorovaikutuksellisesta suhteesta voi muotoutua yhteiseen hyvään pyrkivä, pitkäkestoinen rinnakkainen lajienvälinen elämä, mikä mahdollistaa niin sanotun hiljaisen suojelun ilman ulkopuolisia tekijöitä, Ainalinpää toteaa.

Lajienvälinen vuorovaikutussuhde vaatii tasapainottelua eri lajien tarpeiden välillä sekä tarvittaessa luopumista ihmislähtöisistä näkökulmista. Luonnontieteelliset metodit voivat tuoda elävään kasvitaideprosessiin lisänäkymiä luonnosta, mutta merkitys on sidoksissa metodinhallintaan. 

Ekologisten ulottuvuuksien tarkastelu kasvitaiteellisissa teoksissa on ajallisesti pitkä prosessi, jotta luonto näyttäytyisi monipuolisesti. Elävän kasvitaiteen maastoluonnostelut pitkäaikais- ja yleishavaintoineen voivat tukea käsitystä paikan ekologisista tekijöistä tuoden esiin myös luonnon satunnaistapahtumia. Taideprosessin hitaudella ja autenttisilla luontokokemuksilla on tärkeä merkitys ihmisen luontosuhteen kehittymiselle teknologispainotteisessa maailmassa. Taiteellisen työskentelyn tunnevasteella on merkitystä teoksien syntyyn ja sitä voidaan arvottaa suhteessa myös muihin ympäristöhavaintoihin. 

– Neljän vuoden tutkimusaika paljasti kasvitaiteellisella suunnittelulla olevan jonkin asteinen yhteys päiväperhosten ja kimalaisten esiintymiseen paikassa. Pölyttäjähyönteisten esiintymiseen vaikuttavat kuitenkin lisäksi laajemmat alueelliset ja paikalliset ekologiset tekijät, fysikaaliset tekijät sekä lajinsisäiset ja monet lajienväliset vuorovaikutukset, Ainalinpää kertoo.

Suunnittelulla voidaan siis vain tiettyyn pisteeseen asti ohjata ja tukea pölyttäjähyönteisten hyvinvointia. Ainalinpää myös testasi kehittelemäänsä pölyttäjähyönteisten kolminkertaista otantamenetelmää selvittääkseen sen antamaa tietoa lähiympäristöstä. Menetelmä osoittautui soveliaaksi tukemaan lähiympäristön havainnointia.

Tietoja väitöstilaisuudesta:

Filosofian maisteri ja taiteen maisteri Eira Ainalinpään väitöskirja KASVITAITEEN EKOLOGISET ULOTTUVUUDET. Elämäsidonnaisista vuorovaikutustarkasteluista kestävyystavoitteiseen taidetoimintaan tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa lauantaina 9.11.2019 klo 12 Esko ja Asko-salissa. Vastaväittäjinä toimii apulaisprofessori Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Timo Jokela Lapin yliopistosta.

Tietoja väittelijästä:

Eira Ainalinpää (s.1974 Haapavedellä) kirjoitti ylioppilaaksi Nivalan lukiosta 1993 ja valmistui Kalajokilaakson ammattioppilaitoksesta 1995. Oulun yliopistosta hän valmistui filosofian maisteriksi 2001 pääaineenaan maantiede ja Lapin yliopistosta taiteen maisteriksi 2010. Hänellä on pedagoginen koulutus maantieteen, biologian ja kuvataiteen oppiaineisiin. 

Työuransa Ainalinpää on koostanut monenlaisista ympäristöön ja taiteeseen liittyvistä työtehtävistä. Hän on toiminut muun muassa ympäristövalvonnassa, metsänviljelytehtävissä sekä etenkin maantieteen, biologian ja kuvataiteen opetustehtävissä. 

Nykyisin Lahdessa asuva Eira Ainalinpää on vapaa tutkija ja taiteilija. Hänet tunnetaan maailmalla kasvitaideteoksistaan ja kierrätysmateriaalisista veistoksistaan. Hän kuuluu Suomen kuvanveistäjäliittoon. Suomessa hänellä on ollut useita omia näyttelyitä ja osallistumisia yhteis- ja ryhmänäyttelyihin. Viime vuosina hänen taiteessaan on nähtävillä yhdistymiä runouteen, luonnontieteisiin ja hitaanprosessin kierrätystaiteeseen. 

Lisätietoja:

Eira Ainalinpää
eiraain(at)gmail.com  

Taiteellisen osion keskeisempien tallenteiden Kasvitaiteen rajapinnoilla -näyttely Galleria Lyhdyssä 8.– 9.11.2019 Lapin yliopistolla. Autenttisten teoksien maastoesittely 2.–4.11.2019 taidearboretumilla erikseen soviteltuina aikoina.

Julkaisun tiedot:

Eira Ainalinpää: Kasvitaiteen ekologiset ulottuvuudet. Elämäsidonnaisista vuorovaikutustarkasteluista kestävyystavoitteiseen taidetoimintaan. Acta Universitatis Lapponiensis 386. ISBN 978-952-337-175-0. ISNN 0788-7604, nro 386.

LaY/Viestintä/J-EK
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK