Kaisa Vuolukka. Kuva: Studio J. Ollilla
YTL Kaisa Vuolukka kuvaa väitöskirjassaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyötä tilanteessa, jossa huostaanotetun lapsen sijaishuoltopaikaksi harkitaan lapsen sukulaisperhettä. Tutkimus avaa keskustelua sukulaisperheen roolista lapsen huolenpitäjänä ja samalla instituutionaalisesta perhehoitajan tehtävästä, jota raamittaa myös lainsäädäntö.
Kaisa Vuolukan väitöskirja on ensimmäinen sukulaissijoituksia käsittelevä suomalainen väitöstutkimus, jossa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyöt, kun sukulaisperhettä harkitaan lapsen sijaishuollon vaihtoehdoksi
– Tutkimus tekee näkyväksi kiintymyssuhdeteorian hallitsevan roolin arviointi- ja päätöksenteossa sekä sukulaissuhteiden erityisyyden sekä lapsen hyvinvointia edistävien ja haastavien tekijöiden tarkastelun, Vuolukka kuvailee.
Huostaanottoa ja sijaishuoltoa valmistellessa lainsäädäntö ohjaa sosiaalityöntekijöitä arvioimaan läheisten mahdollisuuden huolehtia lapsesta.
– Perhehoito ja sukulaisperhe ovat ensisijaisia sijaishuollon muotoja, jos lapsen etu ei muuta vaadi. Suomalaisessa kulttuurissa ei ole mitenkään poikkeuksellista, että suku ja perhe huolehtivat läheisistä.
Tutkimus kiinnittyy ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun perhehoidon roolista sijaishuollon muotona sekä sukulaisten roolista lasten perhehoitajina.
Lasten huostaanottojen määrä on kasvanut tasaisesti tai pysynyt samana huolimatta siitä, että perheitä pyritään tukemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tarvittaessa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tehtäväksi jää järjestää lapselle hänelle paras mahdollinen sijaishuolto, hoiva ja turva. Sukulaisperhe voi olla yksi lapsen sijaishuollon vaihtoehto muun perhehoidon tai laitoshoidon rinnalla.
– Sukulaissijoituksiin liittyy kiistattomia etuja, ja sijoitus sukulaisperheeseen voi kokonaisuudessaan edistää lapsen hyvinvointia. Lapsi ja sukulainen voivat olla valmiiksi kiintyneitä toisiinsa, ja lapsi saa asua tuttujen aikuisten kanssa.
Vuolukan mukaan sukulaissijoitusten erityisyys liittyy ihmisten välisiin suhteisiin ja tunteisiin, jotka voivat yhdistää tai myös eriyttää ihmisiä toisistaan.
– Sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyössä suvun suhteilla ja perheen historialla oli merkitystä. Suvussa on vetovoimatekijöitä, jotka mahdollistavat lapsen sijoituksen sukulaisille. Lapsen hyvinvointia voivat kuitenkin haastaa suvun ristiriitaiset suhteet.
Lastensuojelullinen instituutionaalinen rooli asettaa odotuksia sukulaisia kohtaan
Lapsen sijoitus sukulaisperheeseen muuttaa ihmisten välisiä suhteita ja instituutionaalinen rooli asettaa sosiaalityöntekijöiden puolelta myös odotuksia sukulaisia kohtaan. Sosiaalityöntekijät voivat esimerkiksi määrittää, millä tavoin, milloin ja missä eri ihmiset tapaavat lasta ja pitävät tärkeänä, että lapsella on mahdollisuus tavata ennen kaikkea vanhempiaan.
Kiintymyssuhteen lisäksi sosiaalityöntekijät tunnistavat, että huostaanotetut lapset ovat usein kokeneet erilaisia haavoittavia tekijöitä, ja sukulaisten odotetaan vastaavan lapsen erityisiin tuen tarpeisiin. Toisin sanoen perhehoitajana toiminen instituution valtuuttamana asettaa myös professionaalisia odotuksia, jossa sukulaiset toimivat osana lapsen yhteistyöverkostoa ja perhe lapsen kasvuympäristönä toisi turvaa ja ennakoitavuutta.
Yhtenä perhehoidon tai sijaishuollon tavoitteista on turvata lapselle pysyvyyttä ja pysyviä olosuhteita. Tutkimus tuo kuitenkin esiin, että sosiaalityöntekijät osin hyväksyvät tai ennakoivat, että lapsen sijoitus sukulaisperheeseen voi olla jonkin aikaa väliaikainen ratkaisu. Toisaalta lainsäädännöllisesti huostaanotto on aina luonteeltaan väliaikainen. Lainsäädäntö mahdollistaa sukulaisperheen hyväksymisen lapsen perhehoitajiksi yksilöllisin päätöksin, kun se määrittyy sosiaalityöntekijöiden arviointityössä lapsen edun mukaisesti.
– Sosiaalityöntekijät tarkastelevat sukulaissijoituksia osin eri tavoin kuin muita perhehoitajia, vaikka perhehoitajan tehtävään valmennetaan perheitä samoilla periaatteilla.
Tutkimus antaa tietoa aiheesta kiinnostuneille sekä vahvistaa sosiaalityön tietoperustaa vielä maltillisesti tutkitusta aiheesta. Tutkimus antaa sosiaalityöntekijöille ja tutkijoille tietoa sukulaissijoitusten vahvuuksista ja haasteista, kun lapsi on sijoitettu tai sijoitetaan sukulaisperheeseen, sekä kuvaa tarvetta hahmottaa ihmisten välisiä perhesuhteita ja niiden vaikutuksia lapsen hyvinvointiin.
Tietoa väitöstilaisuudesta
YTL Kaisa Vuolukan väitöskirja Tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyöstä lapsen sukulaissijoitusprosessissa tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 13. syyskuuta 2024 klo 12.00 Eeli-salissa (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi)
Vastaväittäjänä toimii professori Riitta Vornanen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta. Väitöstilaisuus on suomenkielinen. Väitöstä voi seurata osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
Tietoa väittelijästä
Kaisa Vuolukka on valmistunut sosiaalityöntekijäksi Lapin yliopistosta 2003 ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi 2016. Hän työskenteli pitkään perhehoidon sosiaalityöntekijänä ja toimi tehtävässä muun muassa perhehoitajien kouluttajana. Tällä hetkellä Vuolukka työskentelee Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskuksen sosiaalityön yliopistonopettajana sekä osin hanke- ja kehittämistyössä.
Lisätietoja
Kaisa Vuolukka, kaisa.a.vuolukka@jyu.fi, puh +358 0504704632
Tietoja julkaisusta
Kaisa Vuolukka (2024) Tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyöstä lapsen sukulaissijoitusprosessissa. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 381. ISBN:978-952-337-430-0. ISSN: 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi
Julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-430-0