Lappia koskevat suuret kertomukset toistavat yleensä joko alueen kurjistumistarinaa, poismuuttoa ja autioitumista tai sitten myyttiä eksotiikallaan hurmaavasta villistä Pohjolasta. Kun Lapin tulevaisuuden uhkana pidetään nuorten naisten poismuuttoa, on kiinnostavaa pohtia kertomuksia, joissa Lapin asuinpaikakseen valinneet sekä lappilaissyntyiset että muualta Suomesta alueelle muuttaneet naiset hahmottavat elämäänsä, kuvailee Keskitalo-Foley tutkimuksensa taustaa.

Teoksessa tarkastellaan lappilaisen maaseudun naisten koulutukseen, yhteisöihin ja luontoympäristöön liittämiä merkityksiä. Mitä mahdollisuuksia koulutus on voinut tai voi luoda? Millaisia paikkoja lappilainen sukupuolijärjestelmä naisille tarjoaa? Millaisia luontosuhteita lappilaisten elämänmuotojen arjessa luodaan?

Koulutukseen liitettiin erilaisia merkityksiä esimerkiksi koulutussukupolven mukaan. Rinnakkaiskouluaikana jo pääsy oppikouluun laajensi naisten mahdollisuuksia opiskelun, työn ja elämäntavan valintoihin. Sukupuolittuneet koulutus- ja työmarkkinat tuottavat toiseuden kokemuksina vastatarinoita kasvatuksen ja koulutuksen näennäiselle sukupuolineutraaliuden ja tasa-arvon oletuksille. Kuitenkin erityisesti aikuisopiskelukokemuksista nousi myös koulutusmyönteisiä "toisen mahdollisuuden", valtautumisen ja muutoksen mahdollisuuden tarinoita. Aikuisopiskelu mahdollisti myös elämäntavan valinnan ja lappilaisella maaseudulla asumisen. Naisten elämäkerroissa koulutus ja opiskelu on säilyttänyt paikan muutoksen mahdollistajana, toivon kantajana.

Seija Keskitalo-Foleyn tutkimuksessa mukana olevat naiset haastoivat perinteistä lappilaista sukupuolijärjestelmää monin tavoin. Seksismin, syrjinnän ja perinteisten sukupuoliroolien tunnistamisen kautta naiset etsivät mielekkäitä toimijuuden paikkoja työelämässä, yhteisöissä ja perheessä.

Lappilaissyntyiset naiset eivät joutuneet pohtimaan mukaan kuulumistaan samalla tavoin kuin muualta Suomesta Lappiin muuttaneet. Saamelaiskulttuurin piirissä asuvat naiset pohtivat toimijuuden mahdollisuuksiaan myös etnis-kulttuurisissa jännitteissä. Kolmanneksi tarkastelin naisten elinympäristöönsä liittämiä merkityksiä vaihtoehtoisina tarinoina Lappiin liitetylle miehiselle villi ja vapaa Pohjola-myytille.

Keskitalo-Foley tiivistää elämäkerroista tulkitsemansa elinympäristöä koskevat tarinat jatkuvuuden, vastarinnan ja ekofeminismin ajatuksiin. Jatkuvuuden tarina on tunnistettavissa erityisesti lappilaissyntyisten paluumuuttajien kertomuksissa, ekofeministinen tarina korostaa ympäristösuhteen merkitystä. Vastarinnan tarinalla ymmärrän tietoisuutta asuinpaikan valinnan poliittisuudesta, vastarinnan ajatus problematisoi ja monipuolistaa myös käsitystä nykyaikaisesta itsenäisestä naisesta, jonka ideaalityypiksi ajatellaan usein kaupunkilainen virkanainen.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteiden lisensiaatti Seija Keskitalo-Foleyn väitöskirja "Kohti kuulumisen maisemia Toimijuuden tilat ja paikat lappilaisen maaseudun naisten elämäkerroissa" tarkastetaan Lapin yliopiston Castrén -salissa 4.12.2004 klo 12.00, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii psykologian tohtori Katri Komulainen Joensuun yliopistosta ja kustoksena professori Päivi Naskali Lapin yliopistosta. Väitöstilaisuuteen on vapaa pääsy.

Taustatietoja väittelijästä:
Seija Keskitalo-Foley valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 1993 ja kasvatustieteiden lisensiaatiksi vuonna 1998. Keskitalo-Foley on toiminut Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa kasvatustieteen assistenttina, aikuiskasvatuksen assistenttina ja yliassistenttina. Parhaillaan hän hoitaa kasvatustieteen yliassistentin tehtäviä.

Lisätietoja:
- Seija Keskitalo-Foley, puh. 016 - 341 2402, etunimi.sukunimi@ulapland.fi
- - - -

LaY/Viesintä
Valokuva: Niina Huuskonen