Kyösti Tornberg tutki väitöstyössään kuntajakoja ja kunnallisia pakkoliitoksia aina vuoden 1862 Ruotsin kunnallisasetuksesta tähän päivään asti. Tornberg osoittaa tutkimuksessaan, kuinka kuntamäärän radikaalikin vähentäminen olisi mahdollista hänen esittämällään kuntauudistusmallilla. Uudistusesitykset kohdistuvat lainsäädännön puutteisiin, ja esitykset pohjaavat niin onnistuneisiin kokeiluihin Suomessa kuin hyviin käytänteisiin Ruotsissakin.

– Historiallisesti maamme kunnat ovat heterogeeninen joukko, jossa Etelä- ja Lounais-Suomen kuntien olosuhteet ovat verrattavissa Etelä-Ruotsiin, mutta aivan pohjoisimpien syrjäisten kuntien olosuhteet puolestaan Venäjän ja Kanadan pohjoisimpien alueiden olosuhteisiin, Tornberg kuvailee.

Olosuhteiden erilaisuus tulisikin Tornbergin mukaan ottaa huomioon kuntajakoa kehitettäessä, mitä ei ole juurikaan viime vuosina tapahtunut. Kuntajaolle olisi perusteet luoda erityyppisiä ratkaisuja eri osissa maata.

Vahvan peruskunnan mallin tuominen esimerkiksi Lappiin on ristiriidassa Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan läheisyysperiaatteen kanssa. Tornberg esittääkin harkittavaksi Lapin olosuhteisiin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtäviin ratkaisuksi uutta julkisoikeudellista laitosta, jossa tilaaja ja tuottaja olisivat erotettuna toisistaan.

Utsjoen kunnan osalta olosuhteet ovat niin poikkeavat, että Tornberg toteuttaisi siellä Kanadan mallin mukaisesti territoriohallinnon, jonka resurssit tulisivat valtion budjetista mutta joka hyödyntäisi myös Norjan palvelujärjestelmiä.


Pakkoliitoksia tarvitaan vastaisuudessakin

Ruotsi on ollut kunnallisasetuksestaan, vuodesta 1862 lähtien kunnallisen lainsäädäntömme esikuvana aivan viime vuosikymmeniin asti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana esikuvana on kuitenkin ollut Tanska, joka toteutti vuoden 2007 alusta kuntauudistuksen, minkä seurauksena kuntamäärä pudotettiin 271:stä 98:aan.

– Ei kuitenkaan ole järkevää pitää Tanskaa Suomen kuntauudistuksen esikuvana. Tanskan tiheä asutus, lyhyet välimatkat ja verraten homogeeniset olosuhteet poikkeavat olennaisesti Suomen olosuhteista, Tornberg huomauttaa.

Suomessa kuntamäärä on vähentynyt 132 kunnalla vuoden 2000 jälkeen. Siitä huolimatta vain noin sadassa kunnassa on yli 10 000 asukasta. Edelleenkin on olemassa pieni joukko kuntia, joiden elinkelpoisuus ja kyky turvata edes peruspalvelut on pidemmällä tähtäimellä hyvin epävarmaa.

– Kuntien vapaaehtoisia toimenpiteitä kannustamalla ja ohjaamalla on maamme kuntajako kehittynyt tilanteeseen, jonka edelleen kehittämiseksi vapaaehtoiset toimenpiteet eivät enää yksin riitä, vaan kuntien vastustuksesta huolimatta tarvitaan päätöksiä ja toimenpiteitä, Tornberg painottaa.


Kunnanosavaltuusto takaisi lähidemokratian

Kyösti Tornbergin mukaan useiden kuntaliitosten seurauksena asukkaiden vaikutusmahdollisuudet näyttävät kaventuneen huolestuttavasti. Hän ehdottaakin, että kuntaliitosten yhteydessä yli 50 000 asukkaan kunnissa tulisi säätää kunnanosavaltuustot pakollisiksi. Tämä takaisi lähidemokratian säilymisen. Pienemmissä kunnissa kunnanosavaltuustojen tulisi olla vapaaehtoisia.

Kunnanosavaltuustot voitaisiin toteuttaa kuntajakolain uudella pykälällä, johon Tornberg esittää väitöstyössään ehdotuksensa. Myös kuntalakiin tulisi lisätä asiaan viittaava säännös.

– Nykyinen laki mahdollistaa aluelautakunnan tyyppisen toimielimen muodostamisen, muttei mahdollista kunnanosavaltuuston perustamista. Tämä on merkittävä lainsäädännöllinen puute, Tornberg sanoo.

Ruotsissa toimii kunnanosalautakunnat muun muassa Uumajan kunnassa kolmen entisen kunnan alueella. Ne vastaavat esikoulusta, peruskoulusta, sosiaalitoimesta sekä kulttuuri- ja vapaa-aikatoiminnasta. Tornbergin mukaan Suomessakin olisi paikallaan pohtia vakavasti kysymystä kunnanosavaltuustoista kuntaliitosten yhteydessä, ja asiaa pohtimaan tulisi asettaa mahdollisimman pikaisesti parlamentaarinen komitea.

Tornbergin väitöstutkimus antaa pohjaa arvioida myös ajankohtaista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Tätä varten on tutkimuksessa analysoitu Kainuun hallintokokeilua, joka päättyi vuoden 2012 lopussa. Kainuun hallintokokeilun kokemusten ja Ruotsin landstings-järjestelmän arvion pohjalta Tornberg tuo tutkimuksessaan vahvana vaihtoehtona esille maakunnallisen järjestämisvaihtoehdon kuten myös Kansaneläkelaitoksen tapaisen julkisoikeudellisen laitoksenkin.


Tietoa väitöstilaisuudesta:

Oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Kyösti Tornbergin väitöskirja Kuntajako ja kunnallinen pakkoliitos tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 5. joulukuuta 2014 klo 12 alkaen, luentosalissa 2 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii professori Eija Mäkinen Vaasan yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Matti Niemivuo Lapin yliopistosta. Tervetuloa!


Tietoa väittelijästä:

Kyösti Tornberg on kirjoittanut ylioppilaaksi Kuusamon yhteiskoulusta vuonna 1971. Hän on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1978 ja saanut varatuomarin arvon vuonna 1987.

Tornberg on toiminut kunnanjohtajana Utajärven, Ranuan, Kuusamon ja Iin kunnissa sekä sisäasiainministeriön neuvottelevana virkamiehenä. Tällä hetkellä Tornberg työskentelee Kolarin kunnanjohtajana.


Lisätietoja:

Kyösti Tornberg
P. 040 4895004
kyosti.tornberg (at) kolari.fi

Lehdistökappaleet väitöskirjasta ovat saatavissa Lapin yliopiston viestintäpalveluista: tiedotus (at) ulapland.fi


Julkaisun tiedot:

Kyösti Tornberg: Kuntajako ja kunnallinen pakkoliitos. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 322. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Sastamala 2014. ISSN-L 0356-7206. ISSN 0356-7206. ISBN 978-951-855-342-0.

LaY/Viestintä/RJ