• Weboodi
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
Väitökset 2005
 

Väitös: Kuolevan kohtaamisen opetusta tulisi lisätä

16.3.2005

Mitä kuolema on? Mitä kuolevan kohtaaminen on? Voiko siihen oppia ja sitä opettaa? Voiko kohtaamiseen kasvaa ja mitä kasvaminen merkitsee kohtaajalle? Näitä kysymyksiä kysytään ja niihin etsitään vastauksia KL Aili Huhtisen väitöskirjassa.

Kasvatus- ja hoitotieteen aloille sijoittuvassa tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia ovat aikuisopiskelijoiden kokemukset kuolemasta sekä kuolevan ja tämän läheisten kohtaamisesta. Tutkimus kuvaa myös sitä, mitä nämä kokemukset merkitsevät opiskelijoille niin ihmisenä kuin ammatillisesti hoitajana.

– Kuolevan kohtaaminen on keskeistä terveydenhuollossa hoitajan työssä, samoin kuin monille sosiaalialan ja kirkon työntekijöille. Terveydenhuollon ja sosiaalialan koulutuksen perustana on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen, mikä tarkoittaa ihmisen kohtaamista samalla elossa olevana mutta kuoleman mahdollisuutta kantavana. Kuitenkin kuolevan ihmisen kohtaamista omana erityisenä vuorovaikutustilanteenaan käsitellään Suomessa koulutuksissa hyvin vähän, Huhtinen toteaa.
 

Tutkimuksen perusteella terveydenhuolto- ja sosiaalialan opetussuunnitelmien sisältöä tulisi muuttaa siten, että opetus ottaisi lähtökohdakseen opiskelijoiden ja opettajien omat kokemukset kuolemasta, kuolevasta ja kuolevan läheisistä. Samalla tavalla tulisi muuttaa kuolevia työssään kohtaavien työntekijöiden jatkokoulutuksen sisältöä. Koulutusten ei tule ensisijassa rakentua tiedon jakamiseen ja taitojen harjoittamiseen, vaan lähtökohtana tulee olla opiskelijoiden kokemusten kautta tapahtuva opettavan aineksen työstäminen. Kokemusten monitasoisen pohdinnan kautta opiskelija saa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä kohtaajana.

– Kun hoitaja tulee tutuksi omien kuolemaan liittyvien kokemustensa kanssa, kasvaa hän ennen kaikkea ihmisenä. Ammatillinen kasvu ei ole ensisijaista. Kuitenkin ammattitaito vahvistuu sen kautta, että hoitaja itse tulee tietoisemmaksi itsestään ihmisenä. Tällöin hän pystyy kohtaamistilanteessa jakamaan tunnettaan kokemuksen tuttuudesta myös kohdattavalle ja helpottamaan kuolevan ihmisen oloa tämän toiveiden mukaisesti, Huhtinen korostaa.

Tutkimus tarjoaa esityksen opetussuunnitelmaksi, joka perustuu kokemukselliseen ja kokonaisvaltaiseen oppimiseen. Myös tutkimus on toteutettu käyttämällä samaa kokemuksellista opetusmenetelmää kahdessa Kuolevan hoitamisen asiantuntijakoulutuksessa. Koulutuksessa olevilta aikuisopiskelijoilta tutkija keräsi heidän kuoleman ja kuolevan kohtaamiseen liittyviä tarinoitaan eläytymismenetelmän avulla. Kokemuksia käytiin yhdessä läpi työnohjauksen kautta. Tutkija on myös itse vahvasti läsnä tutkimuksessa punomalla tutkimuksen tarinaan sekä opiskelijoiden tarinat että oman tarinansa.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen lisensiaatti Aili Huhtisen väitöskirja ”Epävalmiin ajassa ja hetkessä valmiina. Tutkimus kuolevan kohtaamiseen kasvamisesta” tarkastetaan Lapin yliopistossa lauantaina 19.3.2005 klo 12, Castren-sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa on dosentti Marjatta Saarnivaara Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
KL Aili Huhtinen on valmistunut sairaanhoitajaksi 1965 ja erikoissairaanhoitajaksi 1968 Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksesta erityisalanaan mielenterveystyö ja psykiatrinen hoito. Terveydenhuollon maisteriksi hän valmistui 1988 ja kasvatustieteen lisensiaatiksi 1996 Tampereen yliopistosta.

Aili Huhtinen on työskennellyt mm. terveydenhuollon lehtorina sekä mielenterveystyön yliopettajana. Hän on erityistason psykoterapeutti, kouluttaja sekä ryhmän- ja työnohjaaja. Hän on kirjoittanut oppikirjoja kuolevan potilaan kohtaamisesta ja hoitotyöstä.

Lisätietoja:
Aili Huhtinen, puh. 040 546 4174

LaY/Viestintä/Sari Väyrynen

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK