Kylien kulttuuriympäristö on monin tavoin läpikäynyt muutoksen. Ennen kylät olivat tiiviitä sosiaalisia yhteisöjä, nykyisin yhteisöllisyys vaihtelee hyvin paljon. Myös kylien merkitys fyysisenä paikkana on muuttunut: käsitys kylästä on laajentunut. Nykyään ”kyläläiseksi” voi mieltää itsensä niin ikänsä kylässä asunut asukas kuin satunnaisesti kylällä vieraileva, ulkomailla asuva kesämökkiläinenkin. Lisäksi luonnon merkitys on kasvanut, ja luonto on tänä päivänä olennainen osa viihtyisää asumisympäristöä. Kaikki nämä kulttuuriympäristön osatekijät vaikuttavat kyläläisten elämään joko positiivisesti tai negatiivisesti.

Peteri tarkasteli osana ”Oppivat kylät” -hanketta kuuden lappilaisen kyläyhteisön toimintaa ja erityisesti sitä, millaisia kyläyhteisön toimintaa kehittäviä oppimisen voimavaroja kyläläisten kertomana löytyi. Kyläyhteisöissä on paljon hiljaista tietoa, sekä yksilöllistä että yhteistä, ja monia erilaisia taitoja. Se, haluavatko kyläläiset osallistua kylän toimintaan ja tarjota oman tietotaitonsa yhteiseen kehittämiseen, vaihtelee kuitenkin paljon.

Kyläyhteisö kasvaa oppimisen yhteisöksi

Kun kylän ilmapiiri on positiivinen ja kunnioittava, se luo hyvät puitteet hiljaiselle tiedolle ja sen hyödyntämiselle. Tietoa siirtyy hiljaisena signaalina kyläläiseltä toiselle, kun ihmiset innostuvat ja vaihtavat kokemuksia. Kyläläisten keskustellessa keskenään kylän toiminnasta he oppivat samalla toisiltaan uusia, erilaisia taitoja. Kokemukset ja perinnetieto siirtyvät eteenpäin.

Juuri toimintatapoja uudistava oppiminen – eli toisten mielipiteiden ja erilaisten toimintatapojen hyväksyminen kriittisenkin keskustelun myötä – mahdollistaa uusien, hiljaisten tietojen ja taitojen löytämisen sekä jakamisen.

– Näin kyläyhteisö muuttuu vähitellen oppimisen yhteisöksi. Kylän sisäisen yhteistyön laatu vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten uudet tiedot ja taidot saadaan hyödynnettyä toimintaa uudistavina voimavaroina, painottaa Peteri.

Oppimista puolestaan estävät sosiaalisten taitojen puute, kylän sisäiset ristiriidat, väestörakenteen yksipuolistuminen ja yrittäjyyden heikkeneminen.

Kyläyhteisön asema vapaaehtoisuuteen perustuvana toimijana on kuitenkin kansalaisyhteiskunnassa epämääräinen. Tämä heikentää kyläyhteisön toimintaedellytyksiä. Peterin mukaan kylien asemaa – kunnan sisällä ja yli kuntarajojen – tulisi vahvistaa kansallisten ja kansainvälisten yhteisöjen ja järjestöjen yhteistyön avulla.

– Lisäksi kylien toimintaa voidaan edistää valitsemalla kyläkohtaisia tai kylien yhteisiä niin sanottuja ”kylävääpeleitä”, jotka ottavat vastuulleen uudistavan toiminnan organisoimisen, Peteri huomauttaa.

Hän korostaa, että jos kylien omaehtoista toimintaa halutaan aidosti tukea, niin kylälle ja kyläläisille on annettava valtaa ja vastuuta. Peteri ehdottaakin, että uudistavan oppimisen tarpeisiin kehitettävä kylien itsearviointimenetelmä olisi hyvä työkalu kylätoiminnan ymmärtämiseen ja toiminnan kehittämiseen. Parhaimmillaan idearikas ja toimiva kyläyhteisö lisää koko kunnan elinvoimaa ja toimii linkkinä valtakunnan tasolle ja EU:n suuntaan.

Tietoa väitöstilaisuudesta

MMM Sirkka Liisa Peterin akateeminen väitöskirja "Eteenpäin vie elämisen taito" Lappilaisen kyläyhteisön oppimisen voimavaroja etsimässä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 3.9.2021 klo 12 Kaarina-salissa. Vastaväittäjänä toimii professori (emerita) Pirjo Siiskonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimii professori (emerita) Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitilaisuus ravintola Fellissä (koronatilanteen niin salliessa).

Lisätietoa

Sirkka Liisa Peteri
040 065 0429
peterisipi(at)gmail.com

Tietoa väittelijästä

MMM Sirkka Liisa Peteri on valmistunut Helsingin yliopistosta maatalous-metsätieteiden maisteriksi. Hän on suorittanut opintokokonaisuuksia myös työpsykologiasta sekä kasvatus-, ympäristö- ja yhteiskuntatieteistä.

Peteri on toiminut kasvitutkijana, opetuksen ja oppimisen suunnittelijana, kouluttajana ja koulutusjohtajana sekä tehnyt oppilaitosten ja yritysten laatu- ja ympäristöauditointeja. Lisäksi hän on työskennellyt maaseudun tukihenkilötoiminnassa ja toiminut asiantuntijana erilaisissa luonto- ja ympäristöalan hankkeissa.

Tietoa julkaisusta

Sirkka Liisa Peteri: "Eteenpäin vie elämisen taito" Lappilaisen kyläyhteisön oppimisen voimavaroja etsimässä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 313. ISBN 978-952-337-267-2, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2021.

Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-267-2