Yhteiskuntatieteiden maisteri Maija Pelkosen väitöstutkimuksen mukaan perheen tai muiden läheisten rooli on keskeinen toimintakyvyltään rajoittuneiden työllistymisessä. Perhe ja läheiset ovat tärkeitä verkoston asiantuntijoita, joita tulisi kuulla esimerkiksi kehitysvammaisia työllistettäessä. Pelkosen tutkimuksen kohteena on kehitysvammaisten työkeskusten verkostoituminen.

YTM Maija Pelkosen väitöstutkimuksen mukaan toimintakyvyltään rajoittuneiden, kehitysvammaiset mukaan lukien, tuettu työllistyminen ei onnistu ilman työkeskuksen laajaa yhteistyöverkostoa ja ulospäin suuntautuvaa työskentelyä. Tutkimuksen mukaan työkeskukset voivat edesauttaa kehitysvammaisen työhön ja yhteiskuntaan sijoittumista erilaisilla sosiaalipoliittisilla väliintuloilla ja yksilöllisesti rakentuvalla tuetun työllistymisen verkostolla. Tutkimustulosten mukaan vahvojen verkostosuhteiden ja verkostossa tarvittavan luottamuksen syntyminen ei tapahdu kuitenkaan vuodessa tai parissa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tuetussa työllistymisessä työkeskuksen keskeisiä verkostokumppaneita ovat työnantajat. Lisäksi verkostossa tulee olla toimijoita, jotka laillistavat, kontrolloivat, kuntouttavat sekä tukevat työkeskusta ja työllistyvää henkilöä. Työllistyvän kehitysvammaisen perheen, vanhempien tai muiden läheisten asema ja rooli on myös keskeinen. He ovat työkeskuksen kumppaneita ja tärkeitä asiantuntijoita työllistyvän kehitysvammaisen asioissa.

Tutkimuksen mukaan vammaisia ja toimintakyvyltään rajoittuneita henkilöitä on eri aikakausien terminologian mukaisesti muun muassa huollettu, kuntoutettu, aktivoitu ja pakkotyöllistetty. Sotien jälkeisessä kehitysvammaisten työhön kuntoutuksessa ja työtoiminnassa on tutkimuksen mukaan erotettavissa kolme eri kehitysvaihetta.

Vuosina 1945 – 1970 rakennettiin ja luotiin koko maan kattava kehitysvammaisten keskuslaitosverkosto, jolloin kehitysvammaisten huolto ja työtoiminta eriytyivät omiin toimintayksikköihin. Toinen vaihe alkoi 1970-luvulla, jolloin keskuslaitosverkoston rinnalle ryhdyttiin kehittämään avohuollon palveluja kuten päivä- ja työtoimintaa. 1990- luvun loppupuolella alkoi kolmas vaihe, joka painottaa avohuollon palvelujen monipuolistamista ja monitoimisuutta. Sen perusprinsiippi on kehitysvammaisten täysivaltainen osallistuminen yhteiskunnan eri toimintoihin.

Tuetun työllistymisen käsite tuli suomalaisten tietoisuuteen Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1990-luvulla. Tällöin vanhat 1960 – 1970-luvuilla luodut työtoiminnat tunnistettiin määrällisesti ja sisällöllisesti riittämättömiksi. Yhdeksi kehittämiskeinoksi nousi tuettu työllistyminen, jonka perusajatus on työllistää vajaakuntoinen henkilö, esimerkiksi kehitysvammainen, palkkasuhteiseen työhön työkeskuksen ulkopuolella olevaan työpaikkaan. Toiminnan ideologisena lähtökohtana on vajaakuntoisten ihmisten oikeus työhön.

Sittemmin keskustelu aktiivisesta sosiaali- ja työpolitiikasta on nostanut esille kehitysvammaisten syrjäytymisproblematiikan. Keskustelun myötä on kyseenalaistettu mm. työkeskusten tavoitteet kehitysvammaisten sijoittamisessa yhteiskuntaan eli tuettu työllistyminen sekä työkeskustoimintojen säilyttäminen ja niiden uudistaminen.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Maija Pelkosen väitöskirja Vähän kerrallaan niin pääset pitkälle Tutkimus kehitysvammaisten työkeskusten tuetun työllistymisen verkostoitumisesta tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 13.12.2003 klo 12.00. Tilaisuus järjestetään Lapin yliopiston Eelin-salissa, A-siipi, 1 krs. Yliopistonkatu 8 Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii yhteiskuntatieteiden tohtori, apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä ja kustoksena varadekaani, yhteiskuntatieteiden tohtori Anneli Pohjola Lapin yliopistosta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa.

Taustatietoja väittelijästä:

Yhteiskuntatieteiden maisteri Maija Pelkonen (o.s. Lehtonurmi) on syntynyt 21.01.1949 Haapajärvellä. Ylioppilaaksi hän valmistui Laanilan yhteiskoulusta (Oulu) vuonna 1968 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1975. Jatko-opintoja hän on suorittanut Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella vuodesta 1996 lähtien.

Maija Pelkonen on työskennellyt yli 30 vuotta sosiaalihuollon ja sosiaalityön tehtävissä. Hän on toiminut mm. sosiaalityöntekijänä kehitysvammahuollossa, sosiaalitarkkaajana, perhepäivähoidon ohjaajana ja päivähoidon tarkastajana. Sosiaalitarkastajana Oulun lääninhallituksessa hän on toiminut vuodesta 1989 alkaen ja vuoden 2002 huhtikuusta alkaen lääninsosiaalitarkastajana.

Lisätietoja:
Maija Pelkonen
Puhelin 040 5531 715 tai 0400 273 790
e-mail: maija.pelkonen@suomi24.fi

LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi