Kavsatustieteen maisteri Pirkko Hyvösen tutkimus osoittaa, että leikillisessä oppimisympäristössä tärkeintä on lasten toiminnallisuuden ja mielikuvituksen hyödyntäminen. Opettajat odottavat ympäristön edistävän oppimista ja kouluviihtyvyyttä, mutta sen opetuskäyttö edellyttää pedagogista tukea.

Hyvönen tarkastelee väitöstutkimuksessaan leikillisen oppimisympäristön toiminnanmahdollisuuksia esi- ja peruskoulun opetuksessa. Samalla tutkimus kartoittaa hyvän leikin piirteitä, lasten käsityksiä ihanteellisesta leikkiympäristöstä sekä opettajien näkemyksiä leikin merkityksestä oppimisessa.

Leikillinen oppimisympäristö (kaupalliselta nimeltä SmartUs) on koulun pihalla sijaitseva teknologiaa hyödyntävä rakennelma, jossa opitaan leikkimällä ja pelaamalla. Niitä on käytössä jo kymmenessä eri maassa Euroopassa.

– Leikillinen oppimisympäristö on sosiaalisena innovaationa merkittävä, sillä sen avulla voidaan lisätä koulun arkeen muun muassa leikkiä, luovuutta, toiminnallisuutta, ongelmaratkaisutilanteita ja yhteisöllistä tiedonrakentelua, Hyvönen sanoo.

Kouluissa painotetaan usein tiedollisia tekijöitä tunne- ja motivaatiotekijöiden kustannuksella. Leikillisen oppimisympäristön avulla lapsi pystytään Hyvösen mukaan huomioimaan kokonaisvaltaisesti tiedollisena, sosiaalisena, tuntevana ja fyysisenä toimijana.

Leikillinen oppimisympäristö mahdollistaa myös abstraktien asioiden konkretisoimisen. Esikoululaiset voivat esimerkiksi harjoitella kirjaimia hyppimällä ruudukkopelissä, jossa kehon rytmi edesauttaa oppimista. Roolileikit puolestaan tarjoavat mahdollisuuden eri aineiden integroimiseen: kauppaleikissä voi oppia vuorovaikutustaitojen ohella matematiikkaa, äidinkieltä, liikuntaa ja kuvaamataitoa.

– Luokassa toiminnallisuuden mahdollisuudet ovat rajatut ja ehkä siitä johtuen leikki on usein opettajajohtoista. Ulkona lasten aktiivisuus ja osallistuminen lisääntyvät.

Tutkimuksessa selvitettiin lasten käsityksiä hyvästä leikistä viidessä eri esikoulussa Rovaniemellä. Lattialle levitettiin iso pahvi ja lapsille annettiin värejä sekä vapaus suunnitella mieleisensä leikkiympäristö.

Lasten ihanneympäristöissä yhdistyvät toiminnallisuus, luonto ja eläimet sekä erilaiset emotionaaliset maailmat. Hyvösen mukaan tytöt toivovat poikia enemmän kauhun ja onnellisuuden kokemuksia, kun taas pojat haluavat enemmän aggressiota ja hoivaa.

– Sekä pojilla että tytöillä on tarvetta hoivan maailmaan, mutta tytöille annetaan arjessa enemmän mahdollisuuksia sen toteuttamiseksi, Hyvönen sanoo.

Tutkimuksen perusteella tytöille ja pojille yhteisiä toiveita ovat jännittävien kokemusten ja huumorin maailmat. Lapset säätelevät jännityksen määrää leikkiessään monin tavoin. Leikin maailmassa on esimerkiksi aina turvaa tuova hahmo ja tarvittaessa lapset suojaavat itseään muuttamalla leikin rakenteita tai juonta.

– Leikillistä opetusta suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon lasten kyky ja tarve moninaisiin emotionaalisiin kokemuksiin, jolloin heille tarjoutuu tilaisuuksia harjoitella emootioiden tunnistamista ja säätelyä.

Tutkimuksen perusteella opettajat arvostavat leikkiä ja näkevät roolileikit erityisen sopivana leikin muotona koulussa. Opettajia kuitenkin mietityttää, kuinka leikkiä voi sisällyttää opetukseen niin, että opetussuunnitelman tavoitteet tulevat täytetyksi.

Leikillinen oppimisympäristö näyttää tarjoavan tähän mahdollisuuden. Käsiteltävää aihetta voidaan ensin pohjustaa ja suunnitella luokassa. Leikki toteutetaan pihalla erilaisiin rooleihin eläytyen, minkä jälkeen opittu puretaan yhdessä keskustellen. Toisaalta opettajat pohtivat myös, onko leikillinen oppimisympäristö tarpeellinen investointi koululle ja lisääkö se opettajien työtaakkaa.

Hyvösen tutkimukseen sisältyy viisi empiiristä osatutkimusta ja niiden pohjalta Grounded Theory -menetelmän mukaisesti kehitetty teoreettinen tarkastelu. Tutkimusaineisto on kerätty osana Let’s Play -hanketta.

Tietoja väitöstilaisuudesta
Kasvatustieteen maisteri Pirkko Hyvösen väitös Affordances of Playful Learning Environment for Tutoring Playing and Learning tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 5.12.2008 klo 12.00 Esko ja Asko -salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii emeritusprofessori Pertti Kansanen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Heli Ruokamo Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä
Pirkko Hyvönen (os. Rapakko) on ravitsemis- ja talousalan opettajan (1986) ja restonomin tutkinnon (2000) ohella valmistunut kasvatustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2002. Valmistumisestaan lähtien Hyvönen on työskennellyt Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Mediapedagogiikkakeskuksessa suunnittelijana, projektipäällikkönä ja tutkijana. Syksystä 2007 alkaen hän on toiminut yliassistenttina Oulun yliopistossa Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikön (KASOPE) Koulutusteknologian tutkimusyksikössä.

Lisätietoja
Pirkko Hyvönen
Puhelin 0400 194 138
Sähköposti pirkko.hyvonen(at)oulu.fi

LaY/Viestintä/Marjo Laukkanen