Väitökset 2006
 

Väitös: Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet edellyttävät tukea koko elämän ajan

18.10.2006

KM Soili Paanasen mukaan aikuisten dysleksia eli lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus ei ilmene pelkästään lääketieteellisenä tai taidollisena vaikeutena, vaan se koskettaa yksilön elämää kokonaisuutena ja erityisesti hänen identiteettiään.

Kansainväliset PISA-tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaiset lapset kuuluvat maailman parhaiden lukijoiden joukkoon. Suomessa on kuitenkin aikuisia, joilla on vaikeuksia lukea ja kirjoittaa. Heitä arvioidaan olevan määritelmästä riippuen 5–10 % väestöstä.

Kavatustieteen maisteri Soili Paananen hakee väitöskirjassaan vastausta kysymykseen, mitä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus eli dysleksia merkitsee henkilöille kokonaisuutena. Tutkimuksessa kuvataan mm. niitä tiedostamis- ja oppimisprosesseja, joiden kautta henkilöt ymmärtävät, mitä lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet tarkoittavat heidän elämässään.  

– Henkilöt kokevat diagnoosin saamisen merkittävänä, koska diagnoosi paljastaa, että dysleksia ei johdu älykkyydestä. Diagnoosista huolimatta merkittäviä ovat edelleen myös ne dysleksiaan liitetyt tyhmyys-merkitykset, joiden kanssa henkilöt ovat joutuneet elämään. Dysleksiasta on voinut muodostua yksilölle jopa hävettävä ja salattava asia, Soili Paananen sanoo.

Olennaista Paanasen mukaan kuitenkin on, että dyslektisyyden merkityksiä voidaan oppia, niihin voidaan sopeutua, niistä voidaan neuvotella tai niitä voidaan myös vastustaa. 

Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet eivät ole ainoastaan koulumaailmaan liittyvä ilmiö. Vaikeudet voivat ilmetä lieventyneinä myös aikuisiällä työssä, koulutuksessa ja jokapäiväisessä elämässä.

– Aikuisina vaikeuksia opitaan kuitenkin hallitsemaan omien selviytymiskeinojen avulla. Tärkeitä ovat myös ne sosiaaliset verkostot, jotka auttavat dyslektisiä henkilöitä mm. kirjoittamista edellyttävissä tehtävissä. Myös aikuiset itse pyrkivät löytämään toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat sekä oman minuuden säilyttämisen että lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet, Paananen sanoo.

Tutkimus perustuu 15 elämäkerrallis-narratiiviseen haastatteluun. Aineisto on kerätty vuosien 1998–2000 aikana.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen maisteri Soili Paanasen väitöskirja Dysleksia, identiteetti ja biografinen oppiminen Dysleksia aikuisen elämänkerronnassa tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa lauantaina 21.10.2006 klo 12.00, Castrén-sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii dosentti Matti Laitinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kari E. Nurmi Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Soili Paananen valmistui kasvatustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1992 pääaineenaan aikuiskasvatustiede. Valmistumisensa jälkeen hän on toiminut tutkijana opetuksen kehittämiseen liittyvissä projekteissa. Avoimessa yliopistossa Paananen on toiminut aikuiskasvatustieteen lähi-, monimuoto- ja verkko-opettajana. Vuonna 1999–2000 hän teki väitöskirjatyötä University of Surreyssä, professori Peter Jarvisin ohjauksessa. Tällä hetkellä Soili Paananen toimii tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun käyttäytymistieteiden laitoksella.

Lisätietoja:
Soili Paananen
Puhelin, 050 593 7176
Sähköposti, soili.paananen@mil.fi

LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi

 

 

 

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK