MMM Kristiina Koskinen tarkastelee väitöstutkimuksessaan, millaisia luontokäsityksiä television luontodokumenttien audiovisuaaliseen kerrontaan muodostuu. Tutkimus koostuu kolmesta tapaustutkimuksesta, joissa hän analysoi yhteensä kuutta Yleisradion Avarassa luonnossa esitettyä luontodokumenttia.

– Valtavirran luontodokumentit ovat luontoa sellaisena kuin haluamme sitä suurina yleisöinä kuluttaa. Taitavan audiovisuaalisen kerronnan avulla voidaan kuitenkin luoda mielikuva siitä, että rakennettu luontoesitys olisi ikään kuin ikkunankaltainen näkymä luontoon, Kristiina Koskinen sanoo.

Audiovisuaalinen kerronta muokkaa luontosuhdettamme

Luontodokumentit ovat valtava, kansainvälinen televisioteollisuuden osa-alue. Suurimpia menestystarinoita leimaavat miljoonayleisöt. Myös Avaran luonnon luontodokumentit tavoittavat keskimäärin suuria yleisömääriä. Kristiina Koskisen mukaan luontosuhdettamme voikin pitää osittain audiovisuaalisen kerronnan muokkaamana.

Samalla kun luontodokumentit yleistajuistavat luonnontieteellistä asiatietoa, niiden audiovisuaalinen kerronta ottaa kantaa luontoon käsitteellisellä tasolla. Pienemmätkin muutokset näissä valtavien yleisöjen kulttuurituotteissa saattavat nyrjäyttää luontokäsityksiä ja synnyttää toimintaa, joka jarruttaa kiihtyvää luontokatoa tai ilmastonmuutosta.

– Tai vastavuoroisesti paaluttaa ajatteluamme entiseen. Siksi tällaisten vivahteiden tunnistaminen on ympäristökriisien leimaamassa ajassamme tärkeää, Koskinen sanoo.

Lisäksi väitöstutkimus osoittaa, että luontodokumentteja voi tarkastella myös mielihyvän tarjoajina, taitava elokuvallinen kerronta kuljettaa katsojaa myös tunteiden tasolla.

– Luontodokumenttien luonteeseen kuuluvat viihteellisyys ja inhimillisyys, tutkija toteaa.

Kolme näkökulmaa luontoon

Väitöstutkimus avaa kolme erilaista näkökulmaa luontodokumenttien esittämään luontoon. Ensinnäkin luonto näyttäytyy yhä villinä ja koskemattomana, erityisenä ja omalakisena todellisuutenaan.

– Ihmisyyden ja ajan ulottumattomissa oleva villiys on tunnistettu vetoavaksi jo varhain luontodokumenttien historiassa. Siihen on kytkeytynyt voimaa, jolla luontodokumenteista on kasvatettu massayleisöjen kulutustuotteita. Samaan aikaan on ollut tärkeää, että luontodokumenttien on koettu olevan dokumentaarisesti luotettavia ja aitoja, hän tarkentaa.

– Vaikka aineistossani on myös esimerkkejä ihmisen ja ympäristökriisin läsnäolosta, luontodokumenttien vetovoimaisuus perustuu pitkälti ajatukseen autenttisesta, kulttuurin vastakohtana näyttäytyvästä luonnosta.

Tutkimuksen toisessa tarkastelussa aineiston luontodokumenttien kerronta tekee ehdotuksia luonnollisena esitetystä toimijuudesta.

– Kertojaääni ei sanallista tämänkaltaisia ehdotuksia, mutta esimerkiksi diegeettisten äänten, kuvamateriaalin, musiikin ja leikkauksen tuottamat kertomukset muodostavat väitteitä siitä, ohjaako esitettyjä tapahtumasarjoja eläinyksilön tahdonvoima, selittämätön entiteetti vai evolutiivinen kehitys ja sattuma, Koskinen toteaa.

Elokuvan todellisuussuhdetta jäsentävien teorioiden avulla voidaan havaita myös todellisuuden luonteesta sellaisia ehdotuksia, jotka eivät ole selkeää asiatietoa. Se mitä emme voi vahvistaa esitetystä luonnosta luonnontieteelliseksi totuudeksi, jää epäselväksi ehdotukseksi, mutta saattaa kuitenkin tulla ilmaistuksi.

– Tällaisia ovat esimerkiksi kysymykset, kuinka arvokas eläinyksilö on, onko kaloilla yksilöllinen mieli tai millaisena kasvien toimijuus pitäisi ymmärtää. Nämä kertomusten kuljettamat pohdinnat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin kertojaäänen sanallistama tai yksittäisen kuvan muodostama asiatieto.

Kolmannessa tapaustutkimuksessaan Koskinen tarkastelee luontodokumentteja, joiden osana näkyy ja vaikuttaa ihminen. Tämä tarkoittaa aiheita kaupungeissa elävistä eläimistä, ihmisen toiminnan sisällyttämistä kerrontaan tai esittämisen näyttämistä esimerkiksi lavasteiden, keinotekoisten kuvauspaikkojen tai suoraan kameraan katsovan eläimen kautta.

– Luontodokumentit vaikuttavat lähtökohtaisesti epätodennäköiseltä paikalta etsiä ajattelua uudistavaa luontokerrontaa. Tekijät ovat sidottuja genrekonventioihin ja taloudellisiin intresseihin, eivätkä voi radikaalisti muuttaa totuttuja formaatteja.

– Olen kuitenkin analyysini avulla tuonut esiin, että myös niissä voidaan esittää luontoa kulttuuriin kietoutuneena, paikantaa eläimen asemaa uudelleen ja ehdottaa ihmisen erityisasemaa turvaavan rajan sumentumista. Näitä voi pitää merkkeinä luontokäsitysten uudistumisesta, Koskinen sanoo.

Uusi menetelmä audiovisuaalisen kerronnan tarkasteluun

Kristiina Koskinen havaitsi tutkimusta tehdessään, että luontodokumentteihin kohdistuva tutkimus on ollut melko vähäistä. Etenkin suomenkielinen tutkimuskirjallisuus aiheesta on ollut pääasiassa opinnäytetöiden varassa. Koskisen väitöstutkimus pyrkiikin monipuolistamaan, tarkentamaan ja uudistamaan akateemista katsetta valtavirran luontodokumentteihin. Se tarjoaa uusia käsitteitä ja aiempaa moninaisempaa ymmärrystä luontodokumenteista.

Koskinen on myös kehittänyt tutkimustaan varten uuden menetelmän, joka soveltuu erityisesti audiovisuaalisen kerronnan tarkasteluun. Aineistoa lähestytään muuntamalla luontodokumentti jälkikäteen hypoteettisen käsikirjoituksen muotoon.

– Tällainen käsikirjoitus purkaa luontodokumentin audiovisuaalista kerrontaa sanalliseen muotoon ja työntää tutkijaa pohtimaan kerronnassa tehtyjen valintojen motiivia. Käsikirjoituksen muodossa luontodokumenttien rakennettu kerronta ja elokuvallisuus piirtyvät selkeästi esiin, Koskinen sanoo.

Tietoa väitöstilaisuudesta

MMM, medianomi Kristiina Koskisen akateeminen väitöskirja Läpinäkyvä luontokäsitys – ekokriittisen elokuvatutkimuksen näkökulmia luontodokumenttien kerrontaan tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa keskiviikkona 14. joulukuuta 2022 kello 12 alkaen luentosalissa 2 (LS2, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii FT, dosentti Karoliina Lummaa Turun yliopistosta ja kustoksena TaT, dosentti Mari Mäkiranta Lapin yliopistosta. Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

MMM Kristiina Koskinen on valmistunut metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 2004, laajana sivuaineena hän suoritti tuolloin ympäristönsuojelutieteen opinnot. Vuotta myöhemmin (2005) hän valmistui medianomiksi Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta.

Koskinen on työskennellyt erilaisten televisio-ohjelmien ja lyhytdokumenttien tuotannoissa noin kymmenen vuoden ajan. Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa myös kahta pidempää televisiodokumenttia. Työuransa alkuvaiheessa hän työskenteli nelisen vuotta metsien suojelun edistämiseksi järjestötyössä.

Koskinen on toiminut väitöskirjatutkijana vuosina 2017–2022. Väitöskirjatyötä ovat rahoittaneet Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto sekä Lapin yliopiston Esko Riepulan rahasto.

Lisätietoja

Kristiina Koskinen, kristiina.koskinen (at) ulapland.fi, p. 040 508 4089

Tietoa julkaisusta

Kristiina Koskinen: Läpinäkyvä luontokäsitys – ekokriittisen elokuvatutkimuksen näkökulmia luontodokumenttien kerrontaan. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 346. Lapin yliopisto 2022, Rovaniemi. ISBN 978-952-337-332-7. ISSN 1796-6310.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-332-7