Väitökset 2017
 
satu4.jpg
Valokuva: Lauri Taskinen

Väitös: Maahanmuuttajaoppilaan osallisuus edistyy kuuntelemalla, kohtaamalla ja kannustamalla

23.10.2017

Haluttaessa edistää maahanmuuttajaoppilaan osallisuutta, on tärkeää herättää osallisuus- ja kommunikointihalukkuus maahanmuuttajaoppilaassa itsessään. Opettaja voi luoda osallisuutta edistäviä tilanteita, mutta hän ei voi pakottaa ketään osallisuuteen. Osallisuus on keskeistä maahanmuuttajaoppilaalle, sillä se mahdollistaa suomen kielen oppimisen ikätovereilta. KM Satu Taskisen väitöskirjassa tarkastellaan design-tutkimuksen keinoin osallisuutta edistäviä luokkakäytänteitä ja seurataan maahanmuuttajaoppilaiden osallisuuden edistymistä yhden lukuvuoden ajan.

Maahanmuuttajaoppilaiden osallisuuden edistämisen haaste on ajankohtainen myös Lapin kouluissa maahanmuuttajien määrän lisäännyttyä viime vuosina. Osallisuuden kääntöpuoli on osattomuus, sosiaalinen syrjäytyminen, jonka estäminen on jokaisen opettajan tehtävä.

Osallisuus määritellään tässä tutkimuksessa sellaiseksi aktiiviseksi sosiaalisiin yhteisöihin osallistumiseksi, joka muovaa yksilön identiteettiä suhteessa yhteisöihin. Taskisen mukaan se on siten enemmän kuin pelkkää osallistumista jonkin ryhmän toimintaan.

— Tämän tutkimuksen tavoite oli löytää uusia osallisuutta edistäviä käytänteitä ja luokkatilanteisiin kehiteltyjä interventioita, jotka tukisivat paitsi maahanmuuttajaoppilaiden osallisuuden edistymistä myös funktionaalisen kielenoppimiskäsityksen mukaista suomen kielen oppimista autenttisissa kieliympäristöissä, Taskinen toteaa.

Osallisuutta edistäviä luokkakäytänteitä

Tutkimuksessa suoritettiin yhdessä rovaniemeläisessä peruskoulussa neljä helposti sovellettavaa interventiota lukuvuoden 2014–2015 aikana. Tutkimuksessa oli osallisena viisi luokkaa opettajineen. Näissä oli yhteensä kymmenen 7–15-vuotiasta maahanmuuttajatutkimushenkilöä.

Interventiot suunniteltiin Jean Laven ja Etienne Wengerin (1991) toimintayhteisöjen teoriaan nojautuen.

— Teorian mukaan yhteisöön on mahdollista päästä esimerkiksi sopivan yhteisöön kuuluvan avainhenkilön avulla, joka voi löytyä jaetun mielenkiinnon kohteen, toiminnallisen yhteisöllisyyden tai yhteisen ongelmanratkaisun kautta, Taskinen kertoo.

Tutkimusinterventioissa painotettiin kussakin jotakin näistä teorian kolmesta polusta osallisuuteen. Interventioiden myötä etsittiin avainhenkilöä istumajärjestelyjen avulla, ratkaistiin haasteita kieli- ja kulttuurivisassa sekä mieliaineen parissa ja kokeiltiin ryhmäytymisharjoituksia yhteistoiminnan muotona.

Avainhenkilö avaa oven yhteisöön

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajaoppilaalle oli tärkeä löytää luokasta tai ryhmästä avainhenkilö, jonka avulla hän saattoi päästä ensin vuorovaikutukseen ryhmän kanssa, saada sitten position ryhmän reunalta ja alkaa siitä edetä kohti ryhmän keskiötä. Tehokas osallisuutta edistävä keino oli ohjata oppilaiden työskentelyä istumajärjestyksen avulla siten, että maahanmuuttajaoppilaat saivat itse vaikuttaa paikkaansa luokassa.

— Maahanmuuttajaoppilaista oli kannustavaa lähestyä itse valitsemaansa vierustoveria. Oma aktiivisuus sekä osallisuus- ja kommunikointihalukkuus osoittautuivat keskeisiksi tekijöiksi osallisuuden edistymiselle, Taskinen toteaa.

Osallisuutta edistävää oli myös sellainen säännöllinen ryhmäyttäminen, jossa oli mahdollista hajottaa luokkaa pienempiin ryhmiin. Tällöin oppilaat irtaantuivat luokan perinteisistä rooleista ja olivat avoimempia kohtaamisille. Ryhmäytysharjoituksen tuottivat maahanmuuttajaoppilaille runsaasti vuorovaikutuskokemuksia ja osaaja−oppija-suhteita, mikä edisti suomen kielen käyttöä. Taskisen mukaan tällaisten tilanteiden ohella oli kuitenkin tärkeää tarjota mahdollisuuksia myös sellaisiin kohtaamisiin, jotka eivät vaatineet suomen kielen osaamista, sillä osalle kynnys suomen kielen puhumiseen oli korkea.

Yhteisen ongelmanratkaisun parissa osallisuus edistyi, mikäli maahanmuuttajaoppilaat saivat tarvittaessa tukea pari- ja ryhmätyöskentelyyn. Ongelmanratkaisun lomassa luodut osaaja−oppija-suhteet vaikuttivat myönteisesti paitsi osallisuuteen myös suomen kielen käyttöön. Merkityksellisiksi osallisuuden edistämisessä osoittautuivat riittävä tuki yleisopetuksessa opiskeluun ja yhteistoiminnallinen kielitietoinen opetus.

Opettaja voi luoda osallistavia tilanteita

Tutkimus havainnollistaa maahanmuuttajaoppilaiden osallisuuden edistämisen keinoja ja problematiikkaa. Tie toimintayhteisön reunalta keskiöön ei ole aina suoraviivainen, sillä osallisuuden saavuttaminen vaatii identiteettityötä. Tutkimustulokset osoittavat, että identiteettityön vaade ja erilaisten toimintayhteisöjen jäsenyyksien yhdistämisen haaste saattavat johtaa siihen, että maahanmuuttajaoppilas valitsee marginaalisen osallisuuden toimintayhteisön keskiöön pyrkimisen sijaan.

— Tulokset osoittavat kuitenkin, että suomenkielisten oppilaiden ryhmät olivat hyvin vastaanottavaisia maahanmuuttajaoppilaita kohtaan. Keskeisintä osallisuuden edistämisessä on herättää valmius tavoitella osallisuutta sekä kommunikointihalukkuus maahanmuuttajaoppilaassa, Taskinen kertoo.

Opettaja ei voi pakottaa oppilasta osallisuuteen, mutta opettajan rooli osallisuuden edistämisessä on silti keskeinen. Hän voi verrattain pienin toimin luoda osallisuuden tavoittelun mahdollistavia tilanteita. Tutkimuksessa luodun design-mallin mukaan tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan maahanmuuttajaoppilasta, kannustaa tätä yhteistyöhön ja ryhmäyttää luokkayhteisöön jo silloin, kun oppilaan kielitaito on hyvin auttava.

Maahanmuuttajaoppilaalle osallistuminen ja osallisuus ovat kielitaidon kehittymisen edellytyksiä. Luonnollisesti osallisuutta edistettäessä on tärkeää kuunnella sekä maahanmuuttajaoppilasta että koko luokkayhteisöä, sillä tavoitteena on kielen opiskeluun kannustava osallisuus ryhmässä.

Tietoja väitöstilaisuudesta:

Kasvatustieteen maisteri Satu Taskisen väitöskirja ”Ne voi opita toisilta”– kasvatustieteellinen design-tutkimus maahanmuuttajaoppilaiden osallisuutta edistävistä luokkakäytänteistä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 27.10.2017 klo 12, Esko ja Asko -salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii professori Johanna Lasonen, University of South Florida, USA ja kustoksena professori Satu Uusiautti, Lapin yliopisto.Tervetuloa!

Väitöstilaisuutta on mahdollisuus seurata etäyhteyden välityksellä: https://connect.eoppimispalvelut.fi/vaitos/

Tietoja väittelijästä:

Satu Taskinen (synt. 1984, Rovaniemellä) on kirjoittanut ylioppilaaksi Lyseonpuiston lukiosta vuonna 2003. Hän on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi ja luokanopettajaksi Lapin yliopistosta vuonna 2008. Osan opinnoista hän on suorittanut Bielefeldissä Saksassa. Sittemmin Taskinen on pätevöitynyt äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi Oulun yliopiston alaisuudessa, suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opettajaksi Jyväskylän yliopiston alaisuudessa ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi Lapin yliopistossa. Lisäksi Taskinen on opiskellut Lapin yliopistossa kansainvälistä politiikkaa erikoistuen pohjoiseen politiikkaan. Kasvatustieteen jatko-opinnot hän aloitti vuonna 2014.

Taskinen on työskennellyt opettajana Rovaniemellä vuodesta 2007 alkaen ja maahanmuuttajaopetuksessa vuodesta 2008 alkaen. Tällä hetkellä hän työskentelee Rovaniemellä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opettajana. Tämän lisäksi hän kuuluu opetushallituksen S2-opetuksen kehittämisverkostoon ja on toiminut Rovaniemen kaupungin S2-ohjaajana vuodesta 2013 alkaen.

Lisätietoja:

Satu Taskinen
satu.taskinen@rovaniemi.fi

Julkaisun tiedot:

Satu Taskinen: ”Ne voi opita toisilta”– kasvatustieteellinen design-tutkimus maahanmuuttajaoppilaiden osallisuutta edistävistä luokkakäytänteistä. Acta Universitatis Lapponiensis 360, Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi. 2017. ISBN 978-952-337-028-9. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf) Acta electronica Universitatis Lapponiensis 227. ISBN 978-952-337-029-6. ISSN 1796-6310.

LaY/Viestintä/J-EK
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK