Matkailualalla ja julkisessa keskustelussa on puhuttu viime vuosina varsin yksiäänisesti elämysmatkailun puolesta. Matkailututkija Monika Lüthjen maaseutumatkailua koskeva väitöstutkimus osoittaa, että kaikkia matkailijoita elämystuotteet eivät kiinnosta.
| Matkailututkija Monika Lüthjen väitöskirjassa tutkitaan, millaiset kulttuuriset ajattelumallit ja puhetavat ohjaavat matkailijoiden maaseutuun liittämiä kokemuksia ja mielikuvia. Matkailijoiden puhetavat ja ajattelumallit on tärkeä tunnistaa, koska ne määrittävät sitä, miten maaseutua voidaan matkakohteena markkinoida ja kehittää. Aikaisemmassa suomalaisessa maaseutumatkailututkimuksessa tähän ei ole kiinnitetty huomiota. |
 |
Lüthjen väitöskirja on monitieteinen tutkimus, joka tuo useita uusia näkökulmia suomalaiseen maaseutumatkailututkimukseen. Uusi havainto on mm. se, että kaikki matkailijat eivät halua valmiita elämystuotteita, vaan he haluavat rakentaa elämyksensä itse.
Runsas elämystarjonta voi aiheuttaa elämysstressiä
Tutkimuksen mukaan matkailijat arvostavat maaseudun väljyyttä, luontoa, kaunista maisemaa, hiljaisuutta, puhtautta ja aitoutta. Matkailijoita miellyttää maaseudun ihmisten aitous ja pääsy mukaan heidän arkeensa. Tärkeintä on, että matkailija on vapaa tekemään, mitä hän itse haluaa.
– Matkailuyritysten tuotteistamien maksullisten elämysten sijasta ei-elämysmatkailijat etsivät ja arvostavat elämysvapautta, toisin sanoen tuotteistamattomia, maksuttomia ja suunnittelemattomia elämyksiä. Taustalla voi olla pelko esimerkiksi siitä, että elämyksiä tuottavat yritykset alkavat kontrolloida kaikkia elämyksiämme ja niistä tulee pelkkää rahan kuluttamista ja kauppatavaraa, Monika Lüthje sanoo.
Liian runsas elämystarjonta voi aiheuttaa elämysstressiä. Matkailijoita ahdistaa, kun ei ehdi kokea kaikkia tarjolla olevia elämyksiä tai kun ei muuten suoriudu yritysten antamasta velvollisuudesta pitää hauskaa ja nauttia elämästä.
– Maaseutu on monelle matkailijalle jo itsessään tarpeeksi elämyksellinen matkakohde, jolloin tuotteistettuja erikoiselämyksiä ei tarvita, Lüthje pelkistää.
Maaseudun tuotteistamisen kaksijakoisuus
Mukavan matkailumaaseudun vastakohtana tutkitut nostivat esille epämukavan kaupungin, joka on ahdas, rauhaton, likainen ja luonnoton. Toisaalta myös maaseutu voi olla epämukava paikka, jossa matkailija ei saa olla rauhassa, vaan hän joutuu nauttimaan toisten laatimista ohjelmista ja tekemään jatkuvia valintoja eri tuotteiden välillä.
– Maaseudun tuotteistaminen voi merkitä matkailijalle vaivattomuutta, turvallisuutta ja mahdollisuutta saada uusia kokemuksia tai vaihtoehtoisesti ahdistavaa keinotekoisuutta, pakko-ohjelmaa ja elämyskuluttamista, Lüthje sanoo.
Kulttuurimme erilaiset tavat tulkita matkailumaaseutua ja sen tuotteita vaikuttavat valintoihimme ja toimintaamme matkailijoina. Niiden selvittäminen ja huomioon ottaminen auttaa kehittämään maaseutumatkailukohteista aikaisempaa haluttavampia kohteita ja välttämään kehitystä, joka ei sovi maaseudulle.
– Tämä on tärkeää, jos matkailun halutaan toimivan maaseudun toimeentulon lähteenä. Samaa lähestymistapaa voidaan käyttää myös muiden matkakohteiden tarkasteluun ja kehittämiseen, Lüthje sanoo.
Tietoja väitöstilaisuudesta:
Elintarviketieteiden maisteri Monika Lüthje matkailututkimuksen väitöskirja ”Se mukava maaseutu siellä jossain: maaseutumatkailu kokemusten, mielikuvien ja markkinoinnin kohteena” tarkastetaan Lapin yliopiston kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnassa perjantaina 11.11.2005 klo 12, Fellman-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjinä tilaisuudessa toimivat markkinoinnin professori Raija Komppula Joensuun yliopistosta ja yhteiskuntatieteiden tohtori Esa Sironen Jyväskylän yliopistosta. Kustoksena on matkailun kulttuurintutkimuksen (ma) professori Soile Veijola Lapin yliopistosta.
Taustatietoja väittelijästä:
Monika Lüthje on toiminut matkailututkijana Lapin yliopistossa vuosina 1996–1997 ja 2002–2005. Lisäksi hän on työskennellyt erilaisissa maaseudun kehittämistehtävissä ja ulkomaankaupan parissa. Väitöskirja on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Mukavuusmaisema-tutkimusprojektia. Väitöskirjan muita rahoittajia ovat olleet Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, Liikesivistysrahasto ja Lapin yliopisto.
Lisätietoja:
Monika Lüthje
Puhelin 040 51 34 511
LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi