Mitä on organisaation luovuus? Onko se yksilön tai ryhmän ominaisuus, ongelmanratkaisuprosessi vai kenties tuotteen ominaisuus? Entä kuinka voimme tunnistaa, mikä toiminta on luovaa toimintaa?

Organisaation luovuudesta käytävä keskustelu painottuu usein luovien yksilöiden tai organisaatioiden piirteisiin ja ominaisuuksiin. Luovuutta kuvataan ilmiönä, jota voidaan mitata ja mittaustuloksen mukaan määrittää yksilöt tai organisaatiot luoviksi.

– Entä jos keskittyisimme mittaamisen sijaan prosesseihin, joiden kautta organisaation luovuus syntyy? Carmen Pellegrinelli kysyy.

Viime vuosina luovuutta on alettu tutkia ajassa etenevänä prosessina. Tällöin luovuuden ymmärretään rakentuvan monien toimijoiden toiminnan kietoutuessa toisiinsa ja suunnatessa toinen toistensa toimintaa. Näin tarkasteltuna luovuudesta syntyy kokonaisvaltaisempi, kollektiivisempi ja yllätyksellisempikin ilmiö.

Väitöskirjassaan Pellegrinelli lähestyy organisaation luovuutta prosessuaalisuutta, kollektiivisuutta ja myös materiaalisten toimijoiden roolia korostavasta näkökulmasta.

– Käytäntöteoreettisen epistemologian näkökulmasta on mahdollisuus tunnistaa sitä, kuinka luovuus ja luovat tuotokset rakentuvat teoissa ja käytännöissä, joissa ihmisen toiminta kietoutuu materiaalisten toimijoiden toimintaan.

Uudenlainen käsitys organisaation luovuudesta monimutkaisena ja -tahoisena ilmiönä

Väitöskirjassaan Pellegrinelli tutkii teatteriesityksen ammatillisia käytäntöjä ja kysyy, miten teatterinäytelmän uusi kohtaus syntyy harjoitusprosessissa. Pellegrinellin mukaan teatteri on erityisen kiinnostava ala organisaation luovuuden tutkimisen kannalta, koska siinä korostuu ihmisten ja muiden toimijoiden aineellisuus. Merkityksistä ja sisällöistä neuvotellaan monimutkaisessa luovassa prosessissa, joka perustuu tiettyihin ammatillisiin käytäntöihin.

Teatteriin kohdistuvan tapaustutkimuksen kautta Pellegrinelli käsitteellistää organisaation luovuutta monimutkaisena ja -tahoisena ilmiönä, jossa tiedon, vallan, toiminnan ja sosiomateriaalisuuden ulottuvuudet risteävät tuottaen luovuutta.

– Osallistujien käytännöllinen, hiljainen ja aistillinen ammatillinen tietämys, valtasuhteet, harjoitustilan materiaalisuus ja harjoittelun yhteinen suuntautuminen kietoutuvat toisiinsa luovassa virrassa stimuloiden ja suunnaten luovuuden syntymistä.

Pellegrinellin tutkimus dokumentoi ja selittää, kuinka luovuuden eri ulottuvuudet seuraavat toisiaan suhteiden ketjuna, joka siirtää luovaa prosessia kohti jotakin yhteistä ja vakaata, kuten uuden esineen tai teatterinäytelmän tuotantoa.

Uudenlainen käsitteellistämisen tapa rikastuttaa käsitystä luovuudesta prosessuaalisena, vuorovaikutuksellisena ja sosiomateriaalisena toimintana. Tällöin organisaation luovuutta ei voida pitää yksilöllisenä ominaisuutena tai henkisenä prosessina, vaan kollektiivisena aineellisena prosessina, johon ihmiset ja muut toimijat – kuten materiaaliset artefaktit – osallistuvat yhdessä.

– Tätä moniulotteista mallia voidaan soveltaa myös taiteen tekemisen ja taideorganisaatioiden ulkopuolella. Erityisesti se tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää luovuus kehkeytyvänä ja vaikeasti hallittavana ilmiönä organisaatioiden ja yrittäjyyden konteksteissa.

Pellegrinellin mukaan tulevassa tutkimuksessa voidaan osoittaa, kuinka organisaation luovuutta voidaan toteuttaa työskentelemällä tapaustutkimuksessa hahmoteltujen ulottuvuuksien parissa.

– Organisaation kollektiivista luovuutta voidaan edistää esimerkiksi tunnistamalla erilaisten osallistujien toimijuus ja tieto, ja ottamalla se kiinteäksi osaksi suunnitteluprosessia, sekä lisäämällä ihmisten ja muiden toimijoiden välisiä mahdollisuuksia kokeilla, neuvotella ja tavata toisiaan.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Carmen Pellegrinellin väitöskirja Extending Processual Practice-Based Organizational Creativity: A Case from Theatre tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 20. lokakuuta 2023 klo 12 alkaen luentosalissa B126. Vastaväittäjänä toimii professori Silvia Gherardi, Trenton yliopistosta ja kustoksena professori Anu Valtonen Lapin yliopistosta. Väitöstilaisuus on englanniksi.

Tilaisuutta voi seurata etänä Teams-kanavassa. 

Tietoa väittelijästä

Carmen Pellegrinelli suoritti teatteritutkinnon Bolognan yliopistossa vuonna 2003. Hän on työskennellyt 25 vuotta teatterissa näyttelijänä, näytelmäkirjailijana ja ohjaajana. Hänen näytelmiään on esitetty Italiassa, Ranskassa, Itävallassa, Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä, ja ne ovat saaneet lukuisia palkintoja. Näytelmät käsittelevät aiheita kuten feminismi, LGBTQIA+, antifasismi, ekologia, monikulttuurisuus ja lasten oikeudet. Vuonna 2017 Pellegrinelli suoritti kliinisen psykologian tutkinnon Bergamon yliopistosta ja teki harjoittelun Etelä-Tanskan yliopistossa.

Pellegrinellin akateemiset opinnot yhdistävät yhteiskunta- ja organisaatiotieteitä, teatteria, luovuutta ja posthumaanista filosofiaa. Hänellä on julkaisuja luovuudesta psykologiassa (Parolin & Pellegrinelli, 2020a; Parolin & Pellegrinelli, 2020b; Pellegrinelli, 2020), organisaatiotutkimuksessa (Pellegrinelli & Parolin, 2022; Pellegrinelli, 2023) ja teatterissa (Pellegrinelli & Pellegrinelli, 2023,); hoidon estetiikasta (Pellegrinelli et al., 2022); kvalitatiivisista ja postkvalitatiivisista tutkimusmenetelmistä (Pellegrinelli & Parolin 2023); aktivismista (Pellegrinelli & Parolin, 2021; Parolin & Pellegrinelli, 2022a; Parolin & Pellegrinelli, 2022b; tulossa Parolin & Pellegrinelli) ja vammaistutkimuksesta (tulossa Pellegrinelli).

Lisätietoja

Carmen Pellegrinelli
p. +39 348 1212365
cpellegr(at)ulapland.fi
Carmenpellegrinelli(at)gmail.com

Tietoja julkaisusta

Carmen Pellegrinelli (2023): Extending Processual Practice-Based Organizational Creativity: A Case from Theatre. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 362. ISBN 978-952-337-389-1, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto: Rovaniemi. 

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-389-1