Koronakriisin keskellä olemme ottaneet kotisohvillamme kollektiivisen digiloikan ja pidämme aiempaa enemmän yhteyttä toisiimme videoiden välityksellä. Tähän ajankohtaiseen ilmiöön pureutuu TaM Erika Reposen väitöskirja "Mobiilivideokommunikaatio 2005–2010". Hän tarkastelee työssään netin kautta jaettavien kännykkävideoiden ensimmäisiä vuosia, mobiilivideokommunikaation ilmiötä ja sen ominaispiirteitä.
Nykyään kenen tahansa, jolla on käytettävissään matkapuhelin, on mahdollista kuvata ja jakaa videoita jopa reaaliajassa internetiin, ilman ulkopuolista sensuuria. Mobiilivideokommunikaatio on helppoa, nopeaa, hyväksyttävää ja aina saatavilla, joten käyttömahdollisuudet ovat laajat. Samalla videoiden potentiaalisesti nopea ja laaja leviäminen on tuonut mukanaan hyötyjä ja haasteita esimerkiksi yksityisyyteen ja turvallisuuteen liittyen. Ilmiössä on siis monta puolta.
– Videoiden myötä pääsemme näkemään maailmaa toistemme silmin. Tarkastelen työssäni tätä ilmiötä mahdollisuuksineen ja haasteineen. Olen kiinnostunut siitä, kuinka mobiilivideota voidaan hyödyntää, Reponen kertoo.
Yksityisetkin hetket voidaan jakaa lukuisien tuttujen ja tuntemattomien silmäparien eteen, jolloin potentiaalinen julkisuus ja yksityisuhka ovat aina läsnä. Mobiilivideokommunikaatio siis laajentaa ihmisten lähtökohtaisesti yksityisiäkin tilanteita kameran ja julkaisemisen avulla. Tämän ilmiön kuvaamiseen Reponen kehitti primäärisen ja sekundäärisen kontekstin mallin. Videotilanne voi olla ”piilotettu joukkokokemus”, joka tuntuu yksityiseltä vaikka osallistujia olisi paljon.
Mobiilivideoihin liittyy myös oleellisesti tosius. Etenkin reaaliaikainen mobiilivideo tarjoaa usein todentuntuista kuvaa tapahtumista. Video – ja todellisuus – on kuitenkin aina kuvaajansa näkemys eikä koskaan objektiivinen. Lisäksi videoita on mahdollista editoida.
Mobiilivideokommunikaatio muutoksen tekijänä
On tärkeää ymmärtää ajankohtaista yhteiskunnallista muutosta, jossa kommunikaatiomahdollisuudet ovat huomattavasti laajentuneet ja mediasisällön tuottaminen siirtyy suurilta yhtiöiltä enemmän yksityisille henkilöille.
– Tutkimukseni tarjoaa välineitä, joiden avulla pystymme ymmärtämään ja käsittelemään muutosta niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Tuloksia voi hyödyntää esimerkiksi media- ja telekommunikaatioteollisuudessa, viranomaistoiminnassa ja oppilaitoksissa.
Reposen määritelmään mobiilivideokommunikaatiosta sisältyy videon ohella myös ääni ja teksti. Tärkeänä pidetty kaksisuuntaisuus mahdollistuu edellä mainittujen ominaisuuksien avulla silloinkin, kun video on yksisuuntainen.
Reponen on yksi mobiilin livevideon käyttötutkimuksen uranuurtajista. Viisitoista vuotta sitten käynnistynyt tutkimustyö on tälläkin hetkellä ajankohtaista, liittyen muun muassa kameraan tottumiseen, kuvaamisen hyväksymiseen ja arkipäiväistymiseen sekä videoiden jakamisen kautta saavutettuun julkisuuteen ja oman totuuden jakamismahdollisuuksiin.
Mobiilivideokommunikaation lyhyt historia
Reposen tutkimusajanjakso sijoittuu vuosien 2005–2010 välille, ja hän kuvailee tutkimuksensa olevan mobiilivideon kulttuurihistoriaa ja tulevaisuuden esihistoriaa. Mobiilivideokommunikaatio, jopa reaaliaikaisena, mahdollistui vuonna 2005 matkapuhelinten video-ominaisuuksien ja internetyhteyksien myötä. Kuitenkin vasta viitisen vuotta sitten livevideo löysi tiensä sosiaalisen median, kuten Facebookin, kautta yleisempään käyttöön.
Kommunikaatio ei ole vain viestin välitystä vaan myös yhdessäoloa (community, kommuuni), joka puolestaan on kulttuuria. Mobiilivideo on kuin ikkuna ajan tai paikan suhteen, yhdistäen meitä uudenlaisella tavalla toisiimme. Tutkimuksen mukaan reaaliaikaisilla videoilla jaetaan kontekstia, tilannetta, kun taas myöhemmin jaettaviksi tarkoitetut on-demand videot ovat pureskellumpia ja jakavat vahvemmin sisältöä.
– Olen lämmöllä seurannut, kuinka innovatiiviksiksi ihmiset ovat heittäytyneet videon käytössä, hyödyntäen sitä lukuisilla tavoilla yhdessäolon tunteen saavuttamiseksi. Vaikka olisimme fyysisesti kaukana voimme olla lähellä, kuvailee Reponen huomioitaan koronan aiheuttaman poikkeustilanteen keskellä.
Tietoa väitöstilaisuudesta
Erika Reposen väitöskirja “Mobiilivideokommunikaatio 2005–2010” tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan suostumuksella 6.6.2020 kello 12.00.
Väitös tapahtuu verkkoyhteyden kautta https://connect.eoppimispalvelut.fi/vaitos/
Opponenttina toimii professori Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkeakoulusta ja kustoksena professori Mauri Ylä-Kotola Lapin yliopistosta.
Tietoa väittelijästä
Erika Reponen on kirjoittanut ylioppilaaksi Laukaan lukiosta vuonna 1993. Hän valmistui Lapin yliopistosta Taiteen kandidaatiksi vuonna 1999 ja Taiteen maisteriksi vuonna 2003. Reposen työhistoriaan kuuluu 18 vuotta Nokia OYJ:ssä, käyttöliittymiä ja konsepteja kehitellen, edeten Nokia Communicator 9210:n graafisesta suunnittelijasta erikoistutkijaksi Nokian Tutkimuskeskukselle, monenlaisen telekommunikaation pariin. Nykyään hän työskentelee oman toiminimiyrityksensä – Erika Reponen Art – kautta. Tieteen ja taiteen tekeminen tukevat hänen mielestään toisiaan, muodostaen kokonaisuuden. Kommunikaation ulottuvuudet ovat Erikan suuri kiinnostuksen kohde.
Lisätiedot:
erika.reponen(at)gmail.com
050 483 5643
Tietoa julkaisusta:
Acta electronica Universitatis Lapponiensis 279, ISBN 978-952-337-210-8 ISSN 1796-6310
Elektronisen väitöskirjan pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-210-8