Johtajina toimivien naisten hyvinkin erilaisia elämänkulkuja yhdistävät useat yhteiset piirteet, jotka liittyvät heidän saamaansa kasvatukseen, koulunkäyntiin ja työntekoon suhtautumiseen. Sanna Hyvärinen osoittaa tuoreessa väitöksessään, että johtajaksi kehittymisen polku alkaa jo lapsuudenkodista:

– Tarkastellessani haastattelemieni naisjohtajien lapsuudenkodin vaikutusta johtajaksi kehittymiseen ilmeni, että turvallista kasvatustyyliä, kotien tarjoamia oppimiskokemuksia ja työlle omistautumisen painotusta voidaan pitää avaimina heidän johtajaksi kehittymiseen, Hyvärinen sanoo.

Lapsuudenkodin keskeisimmiksi neuvoiksi ja opeiksi osoittautuivat reilunpelin arvot, kannustuksen kulttuuri ja positiivinen asenne työntekoa kohtaan. Reilunpelin arvoihin lukeutuivat rehellisyys, reiluus ja toisten huomioonottaminen.

Hyvärinen haastatteli tutkimukseensa kymmentä suomalaista naisjohtajaa heidän elämästään ja johtajuudestaan. Hän tarkasteli aihettaan neljän näkökulman; kasvatuksen, koulutuksen, urakehityksen ja johtajan olemuksen kautta koko elämänkaaren kattavana kehitysprosessina.


Monta rautaa tulessa

Sanna Hyvärisen haastattelemilla naisjohtajilla oli varsin positiivinen suhtautuminen koulunkäyntiin ja koulutukseen. Koulumenestykseltään he olivat kuitenkin noin keskivertotasoisia.

Pääsääntöisesti naisjohtajien varhaisia koulumuistoja kuvasti koulunkäynnin helppous, jopa toissijaisuus. He olivat saaneet suhteellisen vähäisillä ponnistuksilla hyviä arvosanoja.

– Kokonaisuudessaan naisjohtajien kouluun liittyvät muistot antavat kuvan aktiivisesta oppilaasta, jolla on monta rautaa yhtaikaisesti tulessa. Naisjohtajien koulunkäynnissä ja kouluvuosissa näyttäytyi myös sosiaalisten suhteiden tärkeys. Sosiaaliset suhteet olivat valtaosalle haastateltavista ensisijainen asia koulussa, ei niinkään "koulutyöskentely" ja oppiminen. Kouluun suhtauduttiin myönteisesti, koska koulu näyttäytyi paikkana, jossa sai tavata ystäviä, Hyvärinen kertoo.

Naisjohtajien opiskelukuvailuissa lukio-opinnot loivat pohjan ahkerille jatko-opinnoille, ja he kokivat yliopisto-opinnot myönteisinä ja palkitsevina. Naisjohtajien varhaiset kouluvuodet eivät siis suoranaisesti antaneet syytä odottaa menestystä yliopisto-opinnoissa tai työelämässä. Lapsuudesta nuoruuteen edetessä aktiivisuus alkoi kuitenkin muuttaa muotoaan ja suuntautua aikaisempaa enemmän opiskeluun.

Naiset loivat vankan osaamispohjan koulutuksensa avulla ja hankkivat näin hyvät välineet urakehitykselleen. He kävivät myös opintojensa aikana töissä ahkerasti, mikä osoittaa heidän omaksuneen positiivisen asenteen työntekoa kohtaan.


Noviisista ekpertiksi

Naisjohtajat kertoivat johtajaksi kehittymisen vaatineen heiltä kovaa työtä. Motivaatiotekijöitä olivat oman alan kiinnostavuus sekä halu edetä uralla ja itsensä kehittämisessä. Konkreettisesti ne näyttäytyivät laajan koulutuksen ja työkokemuksen muodossa.

– Naiset kertoivat myönteisestä suhteestaan työhön, laaja-alaisesta opiskelusta, taidosta toimia pitkäjänteisesti ja organisoidusti sekä halustaan kehittää alaa ja itseään sekä pyrkimyksestään mennä eteenpäin, Sanna Hyvärinen kertoo.

Naisjohtajien kerronnoissa esiintyi jo koulupoluilta tuttu kyky tehdä monta asiaa yhtä aikaa, joka näyttäytyi myös urakehityksessä. Oman työn arvostus ja työnilo näyttäytyivät johtajan työhön sitoutumista edistävinä asenteina ja arvoina; työhön suhtauduttiin kutsumuksena. Urakehityksen näkökulmasta katsottuna toimiminen omalla kutsumusalalla johti johtajuuden positioon.

Hyvärinen tarkasteli väitöstutkimuksessaan myös naisjohtajien kuvauksia heidän johtajuutensa olemuksesta ja ominaispiirteistä. Naisjohtajien keskeisimpinä johtajuuden piirteinä haastatellut pitivät sinnikkyyttä ja ripeyttä, rehellisyyttä ja nöyryyttä, kykyä vastaanottaa ja työstää kritiikkiä sekä kohdata vastoinkäymisiä ja kyky sietää yksinäisyyttä.


Tietoja väitöstilaisuudesta:

Kasvatustieteen maisteri Sanna Hyvärisen väitöskirja Monta polkua johtajuuteen – Naisjohtajien urakertomuksia tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 15. huhtikuuta kello 12 luentosalissa 3 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii professori Iiris Aaltio Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta. Tervetuloa!


Tietoja väittelijästä:


Sanna Hyvärinen. Kuva: Heli Mielonen.

Sanna Maarit Hyvärinen, o.s. Satta (s. 1981 Rovaniemellä) on kirjoittanut ylioppilaaksi Muurolan lukiosta vuonna 2000. Hän on valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja luokanopettajaksi Lapin yliopistosta vuonna 2008 sekä suorittanut rehtori- ja oppilaitosjohdon koulutuksen vuonna 2010.

Hyvärinen on työskennellyt Rovaniemen Prismassa myyntityössä 2001–2008. Luokanopettajaksi valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt opettajan tehtävissä Rovaniemen kouluilla vuodesta 2008 lähtien.


Lisätietoja:

Sanna Hyvärinen
sanna.hyvarinen (at) rovaniemi.fi
p. 050 562 6604

Väitöskirjojen myynti mm. verkkokauppa Juvenes.
Tiedustelut ja lehdistökappaleet ovat saatavissa Lapin yliopistokustannuksesta, p. 040 821 4242, julkaisu (at) ulapland.fi


Julkaisun tiedot:

Sanna Hyvärinen: Monta polkua johtajuuteen – Naisjohtajien urakertomuksia. Acta Universitatis Lapponiensis 321. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi 2016. ISBN 978-952-484-891-6. ISSN 0788-7604. Verkko-versio (pdf) Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 189. ISBN (pdf) 978-952-484-892-3. ISSN (pdf) 1796-6310.


LaY/Viestintä/RJ