YTM Tarja Salmela tarkastelee johtamis- ja organisaatiotutkimuksen väitöskirjassaan nukkumisen ja unien hämmentävää voimaa horjuttaa organisoidun elämämme tukipilareita. Salmelan väitöksen läpileikkaava monitieteinen tutkimusote auttaa näkemään organisaatioiden toimijat enemmän kuin pelkkinä tietoisina subjekteina, ja nukkumisen enemmän kuin analysoitavana fysiologisena prosessina. Lisäksi nukkuva ruumis avaa oven akateemisen tiedontuotannon kriittiseen tarkasteluun.
Tarina väitöskirjan takana lähtee liikkeelle Salmelan
saadessa kutsun tulla työskentelemään Lapin yliopiston kärkihankkeen New Sleep
Order:n alahankkeeseen vuonna 2012. Nukkumisen sosiokulttuurinen tutkimus ja
kiehtovat kenttätyöympäristöt synnyttivät ajatuksen toteuttaa yhteinen pro
gradu -tutkielma Joni Pekkalan kanssa nukkumisen käytännöistä kadettien
ampumaleirillä. Gradun valmistuessa Salmelaa oli alkanut vaivata kysymys: mitä
unelle on tapahtumassa? Unen ja nukkumisen rooli länsimaisessa yhteiskunnassa näyttäytyi
häilyvänä ja ristiriitaisena – se oli samanaikaisen ihannoinnin ja paheksumisen
kohde. Nukkuva ruumis vaikutti olevan myös ristiriitaisella tavalla valjastettu
kapitalistisiin agendoihin, kun se samaan aikaan pakeni hallinnoivaa ja
hyötyhakuista vallan kouraa.
— Tämä ristiriitaisuus kiehtoi minua ja vei minut tutkijan
uralle. Nukkumiseen kytkeytyvään ristiriitaan kytkeytyy myös ristiriita
itsestäni tutkijana. Väitöskirjaani projisoituu viiden vuoden aikainen henkisen
kasvun prosessi kasvukipuineen, Salmela kertoo.
Mystinen uni
Salmelan väitöskirja on kolmen artikkelin ympärille
rakentuva autoetnografia. Nukkumisen teema on johdattanut Salmelan
tarkastelemaan yhteiskunnan eri ilmiöitä sekä akateemisen tiedontuotannon
käytäntöjä. Näistä tarkasteluista osa on saanut paikkansa väitöskirjan
kokonaisuudessa, jonka kulminoitumana toimii väitöskirjan yhteenvetoartikkeli.
Salmelaa on kiehtonut prosessin alkuvaiheista saakka nukkumiseen ja uniin
sisältyvä mystisyys. Tähän mystisyyteen kiteytyy valveen ulkopuolelle lipuvan
maailman häiritsevä voima, joka toimii väitöskirjan voimakkaana
suunnannäyttäjänä.
Unien mystisyydestä ja nukkumiseen liittyvästä rajatilasta
on tarinoitu paljon ihmisen historiassa. Joillekin alkuperäiskansoille unilla
ja nukkumisella on merkityksekäs rooli jopa maailman synnyssä. Tieteellisen
ajattelun, lääketieteen sekä kliinisen neurologian kehittymisen myötä unesta ja
nukkumisesta on pikkuhiljaa alkanut tulla rationaalisesti ymmärrettävä
prosessi. Unen rationalisoiminen kertoo yleisemmin tarpeestamme ajatella
asioita järjellä ja ottaa ne haltuun.
— Vaikka tiedämme unen fysiologiasta tänä päivänä paljon, paljon
sen mystisyydestä on säilynyt, jos vain uskallamme kohdata sen olemassaolon. Hallitsemattomat
matkat tiedostamattomuuden ja tietoisuuden rajamailla purkavat illuusiota
kontrollista. Se on kerrassaan kiehtovaa uhkaavuudessaan. On jotain, mitä emme
voi hallita. Se häiritsee, Salmela toteaa.
Kuten länsimaiset filosofit meitä valistavat, ihmisellä on
tarve pyrkiä muodostamaan itsestään ja maailmasta koherentti kuva, sen
kuitenkin kerta toisensa jälkeen epäonnistuessa, ollessamme vajavaisia
kyvyissämme päästä tähän tavoitteeseen. Nukkuessamme nämä egoistiset tarpeet
tulevat jokseenkin mitättömiksi, sillä joudumme luopumaan kontrollista.
— Unissa ja nukkumisessa on hämmästyttävää, outoa, voimaa,
Salmela sanoo.
Tästä outoudesta voimme ymmärtää jotain syvempää
tutustumalla psykoanalyyttiseen käsitteeseen uncanny, joka yhdistetään usein kuuluisaan psykoanalyytikkoon
Sigmund Freudiin. Uncanny viittaa hämmästykseen, selittämättömään outouteen ja
uhkaavuuteen: vierauteen tutussa tai tuttuuteen vieraassa. Jokin asia tulee
vastaan täysin odottamattomassa tilanteessa, ja jokin, mikä on tuttua,
muuttuukin silmänkäänteessä vieraaksi ja uhkaavaksi. Hämmästyttävyys, outous,
ilmenee epävarmuuden hetkissä. Niissä varmuus siitä, mikä on totta ja mikä
jotain, jonka vain kuvittelemme, hämärtyy.
— Kyse on hetkistä, jotka ovat psykoanalyysin keskiössä. Tämä
psykoanalyyttinen käsite on todellisuudessa vahva, shokeeraava, ruumiillinen
kokemus. Psykoanalyysi työskentelee tiedostetun ja tiedostamattoman rajamailla,
johdattaen meidät unien maailman tarkastelusta tiedostamaamme todellisuuteen selittämättömän
paikkana ja takaisin. Avautumalla unien ja nukkumisen tiedostamattomaan
maailmaan, voimme ymmärtää enemmän olemassaolostamme. Freud on sanonut unien
olevan väylä tiedostamattomuuden maailmaan, Salmela kertoo.
Psykoanalyysi on puhutellut Salmelaa odottamattomin tavoin.
— Olen ollut aina kiinnostunut filosofiasta ja ihmismielen
pohdiskelusta, mutta psykoanalyysin maailma avautui väitöskirjani myötä yllättäen.
Se tartutti minuun tiedonjanon, jonka varovasti haaveilen vievän minut
tulevaisuudessa opiskelemaan psykoanalyysia jonnekin tieteenperinnön juurille.
Haluaisin yhdistää tutkimukselliset intressini ja taustani
organisaatiotieteilijänä tiiviimmin filosofisiin ja psykoanalyyttisiin
pohdintoihin. Erityisesti Jacques Lacanin tietoperintö tuntuu kutsuvan minua,
Salmela kertoo.
Salmelan väitöskirja tuo psykoanalyysin ja uneen ja
nukkumiseen kytkeytyvät monialaiset ja historialliset näkökulmat
organisaatiotutkimuksen kentälle. Unen ja nukkumisen symboloima häilyvyys ja
fantasia-todellisuus-jännite on saanut tähän mennessä Salmelan edustamalla
tieteenalalla vielä vähän huomiota.
— Nukkumisen sosiokulttuurisella tutkimuksella on vahva
sosiologinen perinne. Väitöskirjallani pyrin tuomaan keskusteluun näkökulmia
eri tieteenaloilta ja tekemään kontribuution organisaatiotieteiden kentälle,
johon en kuitenkaan sen toivo rajoittuvan. Pyrin myös yhdistämään teoreettiseen
keskusteluun pohdinnan akateemisesta tiedontuotannosta rikkinäisenä,
mutkikkaana ja alati keskeneräisenä prosessina. Täten väitöskirjani on myös
vahvasti metodologisesti orientoitunut. Se osallistuu etnografisen
tutkimusperinteen keskusteluihin tuomalla siihen henkilökohtaisen sekä
yhteisöllisen kokemuksen kautta syntyneen kontribuution, joka on eettis-poliittisesti
latautunut, Salmela toteaa.
Autoetnografiaa ja intiimiyttä
Havaintojaan Salmela käsittelee omien ja
yhteiskirjoittajiensa kanssa yhdessä koettujen, affektiivisten kokemusten
kautta. Vuosien aikana tutkimusilmiö ja tutkimusprosessille ominainen
hämmennys, epälineaarisuus, hallitsemattomuus ja yllätyksellisyys alkoivat
puhutella Salmelaa tavoin, jotka aikaisemmin olivat jääneet hänen
tietoisuutensa ulkopuolelle.
— Kun pyörä lähtee pyörimään ja rattaat alkavatkin yhtäkkiä
irrota, avaten uusia seikkailuja pyöräilijän edessä, syntyy tarinoita jotka
haluavat tulla kuulluksi. En karta tuomasta henkilökohtaista ja paljasta
minääni esille tekstissä, jota kirjoitan. Koen tärkeäksi tuoda esille
kirjoittamisen ja ihmettelyn intiimin ja haavoittuvan luonteen. Tähän kuuluu
myös illuusion purkaminen siitä, että väitöskirja on välttämättä selkeä maali,
jota kohti pyrkiä. Koko ajatus väitöskirjastahan oli vastoin kaikkia
aikaisempia ajatuksiani tulevaisuuden työstäni. Uniprojektissa työskentely
muutti käsitykseni tutkijan työstä yksinäisenä puurtamisena ilman sosiaalista
vuorovaikutusta, Salmela kertoo.
Väitöskirjaprosessin aikana yhteisöllisyyden merkitys on
kulkenut käsi kädessä oman kasvun kanssa omien valintojensa takana seisovaksi
akateemikoksi:
— Olen saanut tutustua moniin upeisiin ihmisiin matkani aikana
ja kirjoittaa yhdessä. Väitöskirjani ei olisi tällainen kuin se on nyt, jos se
ei olisi useiden elämien yhteen tulemisen ilmentymä. Silti olen kokenut matkan
aikana myös syvää yksinäisyyttä. Mikään tässä prosessissa ei tapahtunut suuren
suunnitelman mukaan eikä tutkimuksen teko perustunut tavoitteeseen tohtorin
tutkinnosta. Käsittelen tätä aihetta merkittävänä teemana väitöskirjassani,
Salmela toteaa.
Salmela toivoo, että hänen väitöstutkimuksensa ei jäisi
pölyttymään hyllylle, vaan kirja löytäisi paikkansa niin eri alojen tutkijoiden
kuin sellaisten akateemisen työn ulkopuolisten henkilöiden kirjahyllyistä,
jotka ovat kiinnostuneita joko unen ja nukkumisen historiasta, sen
kytkeytymisestä tämän päivän yhteiskunnallisiin käytäntöihin ja
markkinalogiikkaan tai psykoanalyysin lahjasta tieteelle ja taiteelle. Hän
toivoo myös, että väitöskirjaa tekevät nuoret tutkijat löytäisivät hänen
tarinastaan tukea joskus vaikeallekin prosessille.
— Päästäessäni irti ajatuksesta ideaalista tutkijasta,
väitöskirjaprosessistani tuli seikkailu, jonka tiimoilta väittelen ilolla
toukokuussa. Toivon, että joku saisi tästä ajatuksesta voimaa. Avointa keskustelua
väitöskirjaprosessin ylä- ja alamäistä tarvitaan enemmän. Jatketaan ihmettelyä!
Tietoa
väitöstilaisuudesta
YTM Tarja Salmelan väitöskirja ”The (dis)organized sleeping
body: transgressing boundaries” tarkastetaan Lapin yliopiston
yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 25.5.2018 klo 12, Esko ja Asko -salissa
(F-siipi), Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii professori Alison
Pullen Macquarien yliopistosta (Sydney, Australia) ja kustoksena professori Anu
Valtonen Lapin yliopistosta. Väitöksen jälkeen on kahvitarjoilu ravintola
Petronellassa. Lämpimästi tervetuloa!
Tietoa
väittelijästä
Tarja Salmela (s. 1986 Rovaniemellä) kirjoitti ylioppilaaksi
Lyseonpuiston lukiosta, jonka jälkeen hän asui, työskenteli ja opiskeli Oulussa
muun muassa liikunta-alaa ennen paluutaan Rovaniemelle vuonna 2008, jolloin hän
aloitti johtamisen opinnot Lapin yliopistossa. Hän valmistui
yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2013 ja on toiminut tutkimustehtävissä
Lapin yliopistossa vuodesta 2012 lähtien niin Yhteiskuntatieteiden
tiedekunnassa, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutissa sekä Taiteiden
tiedekunnassa.
Lisätietoja:
Tarja Salmela
tarja.salmela(a)ulapland.fi / tarjasalmela@outlook.com
0400 138878
Väitöskirjan
myynti: Verkkokauppa Juvenes. Lisätiedot ja lehdistökappaleet: Lapland University Press, +358
40 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, www.ulapland.fi/LUP
Julkaisun tiedot:
Tarja Salmela: The (dis)organized sleeping body:
transgressing boundaries. Acta Universitatis Lapponiensis 369. ISSN 0788-7604. ISBN
978-952-337-069-2. Hansaprint Oy, Turenki 2018. Verkkoversio (pdf): Acta
electronica Universitatis Lapponiensis 236. ISSN 1796-6310. ISBN
978-952-337-070-8.
LaY/Viestintä/J-EK