Tarina väitöskirjan takana lähtee liikkeelle Salmelan saadessa kutsun tulla työskentelemään Lapin yliopiston kärkihankkeen New Sleep Order:n alahankkeeseen vuonna 2012. Nukkumisen sosiokulttuurinen tutkimus ja kiehtovat kenttätyöympäristöt synnyttivät ajatuksen toteuttaa yhteinen pro gradu -tutkielma Joni Pekkalan kanssa nukkumisen käytännöistä kadettien ampumaleirillä. Gradun valmistuessa Salmelaa oli alkanut vaivata kysymys: mitä unelle on tapahtumassa? Unen ja nukkumisen rooli länsimaisessa yhteiskunnassa näyttäytyi häilyvänä ja ristiriitaisena – se oli samanaikaisen ihannoinnin ja paheksumisen kohde. Nukkuva ruumis vaikutti olevan myös ristiriitaisella tavalla valjastettu kapitalistisiin agendoihin, kun se samaan aikaan pakeni hallinnoivaa ja hyötyhakuista vallan kouraa.

— Tämä ristiriitaisuus kiehtoi minua ja vei minut tutkijan uralle. Nukkumiseen kytkeytyvään ristiriitaan kytkeytyy myös ristiriita itsestäni tutkijana. Väitöskirjaani projisoituu viiden vuoden aikainen henkisen kasvun prosessi kasvukipuineen, Salmela kertoo.

Mystinen uni

Salmelan väitöskirja on kolmen artikkelin ympärille rakentuva autoetnografia. Nukkumisen teema on johdattanut Salmelan tarkastelemaan yhteiskunnan eri ilmiöitä sekä akateemisen tiedontuotannon käytäntöjä. Näistä tarkasteluista osa on saanut paikkansa väitöskirjan kokonaisuudessa, jonka kulminoitumana toimii väitöskirjan yhteenvetoartikkeli. Salmelaa on kiehtonut prosessin alkuvaiheista saakka nukkumiseen ja uniin sisältyvä mystisyys. Tähän mystisyyteen kiteytyy valveen ulkopuolelle lipuvan maailman häiritsevä voima, joka toimii väitöskirjan voimakkaana suunnannäyttäjänä.

Unien mystisyydestä ja nukkumiseen liittyvästä rajatilasta on tarinoitu paljon ihmisen historiassa. Joillekin alkuperäiskansoille unilla ja nukkumisella on merkityksekäs rooli jopa maailman synnyssä. Tieteellisen ajattelun, lääketieteen sekä kliinisen neurologian kehittymisen myötä unesta ja nukkumisesta on pikkuhiljaa alkanut tulla rationaalisesti ymmärrettävä prosessi. Unen rationalisoiminen kertoo yleisemmin tarpeestamme ajatella asioita järjellä ja ottaa ne haltuun.

— Vaikka tiedämme unen fysiologiasta tänä päivänä paljon, paljon sen mystisyydestä on säilynyt, jos vain uskallamme kohdata sen olemassaolon. Hallitsemattomat matkat tiedostamattomuuden ja tietoisuuden rajamailla purkavat illuusiota kontrollista. Se on kerrassaan kiehtovaa uhkaavuudessaan. On jotain, mitä emme voi hallita. Se häiritsee, Salmela toteaa.

Kuten länsimaiset filosofit meitä valistavat, ihmisellä on tarve pyrkiä muodostamaan itsestään ja maailmasta koherentti kuva, sen kuitenkin kerta toisensa jälkeen epäonnistuessa, ollessamme vajavaisia kyvyissämme päästä tähän tavoitteeseen. Nukkuessamme nämä egoistiset tarpeet tulevat jokseenkin mitättömiksi, sillä joudumme luopumaan kontrollista.

— Unissa ja nukkumisessa on hämmästyttävää, outoa, voimaa, Salmela sanoo.  

Tästä outoudesta voimme ymmärtää jotain syvempää tutustumalla psykoanalyyttiseen käsitteeseen uncanny, joka yhdistetään usein kuuluisaan psykoanalyytikkoon Sigmund Freudiin. Uncanny viittaa hämmästykseen, selittämättömään outouteen ja uhkaavuuteen: vierauteen tutussa tai tuttuuteen vieraassa. Jokin asia tulee vastaan täysin odottamattomassa tilanteessa, ja jokin, mikä on tuttua, muuttuukin silmänkäänteessä vieraaksi ja uhkaavaksi. Hämmästyttävyys, outous, ilmenee epävarmuuden hetkissä. Niissä varmuus siitä, mikä on totta ja mikä jotain, jonka vain kuvittelemme, hämärtyy.

— Kyse on hetkistä, jotka ovat psykoanalyysin keskiössä. Tämä psykoanalyyttinen käsite on todellisuudessa vahva, shokeeraava, ruumiillinen kokemus. Psykoanalyysi työskentelee tiedostetun ja tiedostamattoman rajamailla, johdattaen meidät unien maailman tarkastelusta tiedostamaamme todellisuuteen selittämättömän paikkana ja takaisin. Avautumalla unien ja nukkumisen tiedostamattomaan maailmaan, voimme ymmärtää enemmän olemassaolostamme. Freud on sanonut unien olevan väylä tiedostamattomuuden maailmaan, Salmela kertoo.

Psykoanalyysi on puhutellut Salmelaa odottamattomin tavoin.

— Olen ollut aina kiinnostunut filosofiasta ja ihmismielen pohdiskelusta, mutta psykoanalyysin maailma avautui väitöskirjani myötä yllättäen. Se tartutti minuun tiedonjanon, jonka varovasti haaveilen vievän minut tulevaisuudessa opiskelemaan psykoanalyysia jonnekin tieteenperinnön juurille. Haluaisin yhdistää tutkimukselliset intressini ja taustani organisaatiotieteilijänä tiiviimmin filosofisiin ja psykoanalyyttisiin pohdintoihin. Erityisesti Jacques Lacanin tietoperintö tuntuu kutsuvan minua, Salmela kertoo.

Salmelan väitöskirja tuo psykoanalyysin ja uneen ja nukkumiseen kytkeytyvät monialaiset ja historialliset näkökulmat organisaatiotutkimuksen kentälle. Unen ja nukkumisen symboloima häilyvyys ja fantasia-todellisuus-jännite on saanut tähän mennessä Salmelan edustamalla tieteenalalla vielä vähän huomiota.

— Nukkumisen sosiokulttuurisella tutkimuksella on vahva sosiologinen perinne. Väitöskirjallani pyrin tuomaan keskusteluun näkökulmia eri tieteenaloilta ja tekemään kontribuution organisaatiotieteiden kentälle, johon en kuitenkaan sen toivo rajoittuvan. Pyrin myös yhdistämään teoreettiseen keskusteluun pohdinnan akateemisesta tiedontuotannosta rikkinäisenä, mutkikkaana ja alati keskeneräisenä prosessina. Täten väitöskirjani on myös vahvasti metodologisesti orientoitunut. Se osallistuu etnografisen tutkimusperinteen keskusteluihin tuomalla siihen henkilökohtaisen sekä yhteisöllisen kokemuksen kautta syntyneen kontribuution, joka on eettis-poliittisesti latautunut, Salmela toteaa.  

Autoetnografiaa ja intiimiyttä

Havaintojaan Salmela käsittelee omien ja yhteiskirjoittajiensa kanssa yhdessä koettujen, affektiivisten kokemusten kautta. Vuosien aikana tutkimusilmiö ja tutkimusprosessille ominainen hämmennys, epälineaarisuus, hallitsemattomuus ja yllätyksellisyys alkoivat puhutella Salmelaa tavoin, jotka aikaisemmin olivat jääneet hänen tietoisuutensa ulkopuolelle.

— Kun pyörä lähtee pyörimään ja rattaat alkavatkin yhtäkkiä irrota, avaten uusia seikkailuja pyöräilijän edessä, syntyy tarinoita jotka haluavat tulla kuulluksi. En karta tuomasta henkilökohtaista ja paljasta minääni esille tekstissä, jota kirjoitan. Koen tärkeäksi tuoda esille kirjoittamisen ja ihmettelyn intiimin ja haavoittuvan luonteen. Tähän kuuluu myös illuusion purkaminen siitä, että väitöskirja on välttämättä selkeä maali, jota kohti pyrkiä. Koko ajatus väitöskirjastahan oli vastoin kaikkia aikaisempia ajatuksiani tulevaisuuden työstäni. Uniprojektissa työskentely muutti käsitykseni tutkijan työstä yksinäisenä puurtamisena ilman sosiaalista vuorovaikutusta, Salmela kertoo.

Väitöskirjaprosessin aikana yhteisöllisyyden merkitys on kulkenut käsi kädessä oman kasvun kanssa omien valintojensa takana seisovaksi akateemikoksi:

— Olen saanut tutustua moniin upeisiin ihmisiin matkani aikana ja kirjoittaa yhdessä. Väitöskirjani ei olisi tällainen kuin se on nyt, jos se ei olisi useiden elämien yhteen tulemisen ilmentymä. Silti olen kokenut matkan aikana myös syvää yksinäisyyttä. Mikään tässä prosessissa ei tapahtunut suuren suunnitelman mukaan eikä tutkimuksen teko perustunut tavoitteeseen tohtorin tutkinnosta. Käsittelen tätä aihetta merkittävänä teemana väitöskirjassani, Salmela toteaa.

Salmela toivoo, että hänen väitöstutkimuksensa ei jäisi pölyttymään hyllylle, vaan kirja löytäisi paikkansa niin eri alojen tutkijoiden kuin sellaisten akateemisen työn ulkopuolisten henkilöiden kirjahyllyistä, jotka ovat kiinnostuneita joko unen ja nukkumisen historiasta, sen kytkeytymisestä tämän päivän yhteiskunnallisiin käytäntöihin ja markkinalogiikkaan tai psykoanalyysin lahjasta tieteelle ja taiteelle. Hän toivoo myös, että väitöskirjaa tekevät nuoret tutkijat löytäisivät hänen tarinastaan tukea joskus vaikeallekin prosessille.

— Päästäessäni irti ajatuksesta ideaalista tutkijasta, väitöskirjaprosessistani tuli seikkailu, jonka tiimoilta väittelen ilolla toukokuussa. Toivon, että joku saisi tästä ajatuksesta voimaa. Avointa keskustelua väitöskirjaprosessin ylä- ja alamäistä tarvitaan enemmän. Jatketaan ihmettelyä!

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Tarja Salmelan väitöskirja ”The (dis)organized sleeping body: transgressing boundaries” tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 25.5.2018 klo 12, Esko ja Asko -salissa (F-siipi), Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii professori Alison Pullen Macquarien yliopistosta (Sydney, Australia) ja kustoksena professori Anu Valtonen Lapin yliopistosta. Väitöksen jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Petronellassa. Lämpimästi tervetuloa!

Tietoa väittelijästä

Tarja Salmela (s. 1986 Rovaniemellä) kirjoitti ylioppilaaksi Lyseonpuiston lukiosta, jonka jälkeen hän asui, työskenteli ja opiskeli Oulussa muun muassa liikunta-alaa ennen paluutaan Rovaniemelle vuonna 2008, jolloin hän aloitti johtamisen opinnot Lapin yliopistossa. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2013 ja on toiminut tutkimustehtävissä Lapin yliopistossa vuodesta 2012 lähtien niin Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutissa sekä Taiteiden tiedekunnassa.

Lisätietoja:

Tarja Salmela
tarja.salmela(a)ulapland.fi / tarjasalmela@outlook.com
0400 138878

Väitöskirjan myynti: Verkkokauppa Juvenes. Lisätiedot ja lehdistökappaleet: Lapland University Press, +358 40 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, www.ulapland.fi/LUP

Julkaisun tiedot:

Tarja Salmela: The (dis)organized sleeping body: transgressing boundaries. Acta Universitatis Lapponiensis 369. ISSN 0788-7604. ISBN 978-952-337-069-2. Hansaprint Oy, Turenki 2018. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 236. ISSN 1796-6310. ISBN 978-952-337-070-8.

LaY/Viestintä/J-EK