Oikeustieteen maisteri Iiris Tuominen tarkastelee väitöstutkimuksessaan vallankäyttöä, jonka kohteina ovat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat yksilöt. Tutkimuksen mukaan oikeus on keskeinen kanava ja ilmenemismuoto tällaiselle vallankäytölle. Oikeus ymmärretään tutkimuksessa laajempana ilmiönä kuin lainsäädäntö, jota ovat esimerkiksi valtioiden lakitekstit tai kansainväliset sopimukset.

– Näiden lisäksi oikeus on ennen kaikkea toiminnan muoto. Tästä seuraa, että lakikirjojen lisäksi oikeus toimii yhtäältä vaikkapa yksilöiden ja ryhmien välisissä sosiaalisissa suhteissa ja toisaalta laajojenkin yhteiskunnallisten muutosten osana, Tuominen taustoittaa.

Väitöstutkimuksessa oikeuden toimintaa lähestytään oikeustapausten kautta. Tutkimuksen aineisto koostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeustapauksista, joiden keskiössä on seksuaalivähemmistöjen oikeuksien lisäksi ennen kaikkea totuus seksuaalisuudesta.

– Analysoimissani oikeustapauksissa oikeudellinen harkinta ei ole kohdistunut niinkään seksuaaliseen suuntautumiseen itsessään, eli esimerkiksi siihen, onko homous sallittua vai ei. Harkinnan keskiössä on ollut pikemminkin se, minkälaiset menettelyt ovat sallittuja seksuaalisuuteen liittyvän totuuden selvittämiseksi, Tuominen sanoo.

Oikeustapauksia viranomaisen toimista seksuaalisen suuntautumisen selvittämisessä

Totuuden selvittämisen menettelyjä on arvioitu esimerkiksi oikeustapauksissa vuosilta 1999 ja 2018. Tapauksia yhdistää se, että kansalliset viranomaiset päätyivät molemmissa tapauksissa eri aikoina ja eri kontekstissa tutkimaan, ovatko henkilöt todellisuudessa homoseksuaaleja.

Vuonna 1999 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ratkaisi tapauksen Smith ja Grady vastaan Yhdistyneet kuningaskunnat. Jeanette Smith ja Graeme Grady työskentelivät kuninkaallisten ilmavoimien palveluksessa 1980–90-lukujen taitteessa. Ilmavoimat irtisanoi molemmat heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella sen jälkeen, kun ilmavoimat oli tehnyt tutkinnan epäilyistä, joissa vihjattiin heidän olevan homoseksuaaleja. Homoseksuaalisuus oli tuolloin asepalveluksessa kiellettyä.

Sekä Smith että Grady valittivat tahoillaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ratkaisussaan ihmisoikeustuomioistuin keskittyi pitkälti arvioimaan tasapainoa ilmavoimien yksityisyyttä loukkaavien menettelyjen ja niillä tavoiteltujen päämäärien välillä. Siis sitä, oliko valittajien yksityiselämän loukkaamisella hyväksyttävä päämäärä.

– Tapauksessa on mielenkiintoista se, että Yhdistyneet kuningaskunnat esitti menettelyn olevan tarpeellinen ensinnäkin ilmavoimien operationaalisen tehokkuuden turvaamiseksi, mutta myös sen varmistamiseksi, ettei kukaan voisi väärin perustein saada vapautusta palveluksesta sekä siitä seuraavia eläke-etuja. Yhdistyneiden kuningaskuntien mukaan tutkintamenettely oli tarpeen, jotta kukaan ei keksisi valehdella kuuluvansa seksuaalivähemmistöön päästäkseen siviiliin, Tuominen havainnollistaa.

Toisessa tapauksessa vuodelta 2018 Euroopan unionin tuomioistuin antoi ratkaisunsa tapauksessa F vastaan Bevándorlási és Állampolgársági Hivatal. F oli hakenut turvapaikkaa perusteenaan seksuaalinen suuntautuminen ja siitä seuraava vaino hänen lähtömaassaan. Unkarilainen maahanmuuttoviranomainen pyrki selvittämään totuutta F:n seksuaalisesta suuntautumisesta psykologisin testein.

Unkarilainen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia päätyi, teki Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön asiasta. Kansallinen tuomioistuin pyysi, että unionin tuomioistuin lausuisi sen osalta, mitkä menettelyt ovat hyväksyttäviä turvapaikanhakijan seksuaalista suuntautumista koskevan väitteen todentamiseksi.

Vaikka unionin tuomioistuin katsoikin, että psykologisten testien käyttö uskottavuusarvioinnin osana on kiellettyä, se myös uusi linjauksensa siitä, että jäsenvaltion viranomaisella on lähtökohtaisesti oikeus selvittää seksuaalista suuntautumista koskevaa väitettä ja että asiantuntijalausuntojen käyttö on yleisesti mahdollista. Aiemmassa ratkaisukäytännössään unionin tuomioistuin on todennut, ettei turvapaikanhakijan lausumia voida ottaa ratkaisun lähtökohdaksi vaan todenperäisyys on arvioitava jollain tavalla.

Homoseksuaali oikeussubjekti vallan verkostoissa

Iiris Tuominen toteaa, että molemmissa tapauksissa heijastuu viranomaisten epäluulo sitä kohtaan, että ihmiset kertoisivat itse totuuden seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tästä syystä viranomaiset pitävät tutkintamenettelyjä tarpeellisina.

– Oikeustapauksissa ja viranomaistoiminnassa tuotettu totuus asemoituu kuitenkin aina suhteessa ennalta asetettuihin reunaehtoihin. Oikeusjärjestelmään sisältyy siis vaatimus kertoa totuus, jonka kriteerit se on itse määritellyt, Tuominen sanoo.

Tuomioistuimet ovat yleensäkin sitoutuneet vain niin kutsutun aineellisen totuuden selvittämiseen, eli siihen, mitä prosessissa voidaan saada selville silloin kun seurataan prosessin sääntöjä. Väitöstutkimuksessa totuuden käsitettä lähestytään prosessuaalista totuutta laajempana kysymyksenä.

– Usein ajatellaan, ettei tuomioistuin tai oikeusprosessi ole oikea paikka sen selvittämiseen, mitä ihminen todella on sisimmässään, saati sen selvittämiseen, mikä olisi jonkinlainen perustavanlaatuinen totuus tietyssä asiassa. Tutkimuksessa analysoiduissa tapauksissa näyttää kuitenkin tapahtuvan juuri näin. Tapauksissa ei tuoteta ensisijaisesti prosessuaalista totuutta tai juridista ratkaisua, vaan subjektia. Tällaista subjektia ja sen tuotannon tapaa käsitteellistän tutkimuksessani "homoseksuaalin oikeussubjektin" hahmon kautta, Tuominen kuvaa.

– Oikeudellisissa käytännöissä yksilöstä tuotetaan subjekti: tiedon ja vallankäytön kohde, jota vastaavasti määrittävät ennalta-asetetut ominaisuudet. Näin muodostetulla subjektipositiolla on oikeudellisia, yhteiskunnallisia sekä yksilöllisiä vaikutuksia, Tuominen kertoo.

Oikeuden katseen tavat vaikuttavat päätöksiin ja laajemmin yhteiskuntaan

Tutkimus luo kokonaiskuvaa siitä seksuaalisuuden, totuuden sekä institutionaalisen ja oikeudellisen vallankäytön suhteesta, joka on käytännön juridiikan taustalla. Iiris Tuominen tähdentää, että se, miten oikeus katsoo kohteitaan, vaikuttaa sekä oikeudenkäyntien lopputuloksiin että laajemminkin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Kun esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuin toteaa ratkaisussaan, ettei turvapaikanhakijan väitettä seksuaalivähemmistöön kuulumisesta voida hyväksyä sellaisenaan vaan väite tulee todentaa myös muilla tavoin, ratkaisu voi vahvistaa sellaista yhteiskunnallista keskustelua, jossa turvapaikanhakijoita pidetään lähtökohtaisesti epäluotettavina. Vastaavasti on syytä pohtia, missä määrin yhteiskunnassa jo vallitsevat puhetavat ja valtasuhteet vaikuttavat myös tuomioistuinten ratkaisutoimintaan, hän sanoo.

Tutkimus sijoittuu kriittisen oikeusteorian alaan ja soveltaa teoreettis-metodologisessa viitekehyksessään filosofi Michel Foucault'n ajattelua ja käsitteitä. Kriittisen oikeusteorian piirissä on käyty jo pitkään keskustelua oikeuden ja vallan suhteesta sekä erilaisista tavoista, joilla oikeus järjestää yksilöitä ja ryhmiä oikeuksien ja velvollisuuksien subjekteiksi oikeusteoreettisesti ajateltuna. Näin oikeus osallistuu myös niin yksilöiden kuin yksilöiden ja ryhmien välisten suhteiden muodostumiseen. Tästä traditiosta ammentaen väitöstutkimus osallistuu keskusteluihin seksuaalivähemmistöjen oikeudellisesta asemasta sekä kartoittaa samalla oikeuden kautta tapahtuvan aktivismin ja vastarinnan mahdollisuuksia ja rajoitteita.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Oikeustieteen maisteri Iiris Tuomisen akateeminen väitöskirja Live to tell: Power, Confession and the Production of the Homosexual Legal Subject tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 25. huhtikuuta 2025 klo 12 alkaen Lapin yliopiston luentosalissa B127 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii Associate Professor Bal Sokhi-Bulley Sussexin yliopistosta ja kustoksena professori emerita Mirva Lohiniva-Kerkelä Lapin yliopistosta.

Väitöstilaisuus on englanninkielinen. Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Iiris Tuominen on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2019. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt useissa tutkimusprojekteissa Lapin yliopistossa ja Helsingin yliopistossa. Lisäksi Tuominen on opettanut Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa sukupuolen ja oikeuden teemoja sekä oikeusteoriaa. Tällä hetkellä Tuominen työskentelee Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Sámi democratic engagement in the energy transition: advancing justice, legitimacy and participatory governance (SápmiDem) -projektissa.

Lisätietoja

Iiris Tuominen, etunimi.sukunimi (at) ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Iiris Tuominen: Live to tell: Power, Confession and the Production of the Homosexual Legal Subject. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 405. ISBN 978-952-337-478-2. ISSN 1796-6310.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-478-2