Kasvatustieteen lisensiaatti Taina Rantalan väitöstutkimuksen Oppimisen iloa etsimässä  –kokemuksen etnografiaa alkuopetuksessa mukaan tunteet on työnnetty oppimisen tutkimuksessa sivuun epä-älyllisinä ja arvaamattomina jo vuosisatojen ajan. Rantalan monitieteinen väitöskirja antaakin äänen luokassa esiintyville tunteille ja kokemuksille pienten tarinoiden ja laajan kuva-aineiston avulla.

Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa määritellään oppimisen ilon käsitettä tutkimuskirjallisuudesta käsin. Toisessa osassa pohditaan, miten oppimisen ilon käsitettä voidaan lähestyä tutkimuksen keinoin. Kolmannessa osassa kuvataan millaisena oppimisen ilo ilmenee luokassa.

Oppimisen ilo voi esiintyä mm. ilona tehtävän loppuun saattamisesta. Toisaalta oppimisen ilo esiintyy usein myös ilon puuttumisena esimerkiksi tehtävän välttelynä, jolloin oppija välttelee epäonnistumisen häpeää.

– Turvallinen kouluympäristö antaa tilaa kaikenlaisille tunteille, jolloin myös kielteinen oppimisprosessi on mahdollista kääntää oppimisen iloksi, Taina Rantala sanoo.

Ilo viihtyy vapaudessa
Tutkimuksen mukaan valinnanvapaus, vapaaehtoisuus sekä itseohjautuvuus ovat periaatteita, joita jokaisen opettajan tulisi pohtia omassa luokassaan. Autoritaarisuus ei mahdollista oppimisen ilon kokemista, koska ilon kokemiseen liittyy vapaus.

– Opettaja asettaa kuitenkin ne rajat, joiden sisällä oppilas voi olla vapaa. Vapauden periaate voi toteutua hyvinkin pienten valintojen kautta. Lapsen kasvaessa myös valinnan mahdollisuudet monipuolistuvat ja laajentuvat, Rantala sanoo.

Ilo, kiire ja kohtaaminen
Rantalan tutkimuksen mukaan kiire on koulumaailmassa aina läsnä. Koulupäivien aikana opettajat ja oppilaat käyttävät runsaasti kielellisiä ilmaisuja, jotka sisältävät ajatuksen siitä, että oppilaiden pitäisi olla oppimistavoitteiden vuoksi nopeampia. Kiire oppitunnilla ei kuitenkaan edistä iloa eikä myöskään tehtävien loppuun saattamista.   

Oppimisen ilo syntyy tilanteessa, jossa tekijä ja tehtävä kohtaavat toisensa. Oppilaan tulisi kokea itsensä kyvykkääksi suorittamaan annettua tehtävää ja hänen olisi koettava tehtävä merkitykselliseksi itselleen.

– Koulumaailmassa oppilas saa harvoin osallistua omaa oppimistaan koskevaan päätöksentekoon, joten oppilaat pitäisi ottaa mukaan päätöksentekoon esimerkiksi opetussuunnitelmatyössä, Rantala ehdottaa.

Ilo on yhteistä
Oppimisen ilo on usein yhteistä iloa, sillä toiset oppilaat ja ystävät ovat oppilaille äärettömän tärkeitä. Koulun sosiaaliset suhteet ovat oppimisen voimavaroja, joita opettajan kannattaisi käyttää opetuksessaan hyödyksi. 

– Oppilaan sosiaaliset taidot kehittyvät työtavoissa, joissa huomioidaan myös toisen oppilaan kuunteleminen ja ymmärtäminen, Rantala sanoo.

Oppimistilanteessa oppilaan tulisi olla toiminnan keskiössä, mikä tarkoittaa sitä, että oppiminen rakentuu oppilaan osaamiselle eikä osaamattomuudelle.

– Tällöin opettamisen lähtökohtana ei ole oppilaan tietämättömyys, toisin sanoen oppiminen rakentuu niille tiedoille ja taidoille, jotka oppilas jo osaa, Rantala sanoo.

Tutkimuksen tulokset perustuvat videoinnin, kuvaamisen, haastattelun sekä tutkimuspäiväkirjan avulla hankittuun aineistoon.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen lisensiaatti Taina Rantalan väitöstutkimus Oppimisen iloa etsimässä –kokemuksen etnografiaa alkuopetuksessa tarkastetaan Lapin yliopistossa perjantaina 23.9.2005 klo 15, Castrén-sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Eija Syrjäläinen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori, dekaani Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Kasvatustieteen lisensiaatti Taina Rantala on kirjoittanut ylioppilaaksi Keuruun lukiosta 1985. Kasvatustieteen maisteriksi hän valmistui 1993, jonka jälkeen hän on toiminut luokanopettajana Pellon kunnassa, Lapin yliopiston harjoittelukoulussa sekä Rovaniemen maalaiskunnassa.

Lisätietoja:
Taina Rantala
Puhelin 050 325 4812
Sähköposti taina.rantala@roi-mlk.fi

LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi