• Weboodi
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
Väitökset 2006
 

Väitös: Puolisoiden me-henki sitoo pitkän parisuhteen

28.8.2006

Kasvatustieteen maisteri Tuula Pukkalan väitöskirja pureutuu suomalaisten avioliittojen pitkäkestoisuutta selittäviin tekijöihin. Tutkimuksen mukaan parisuhteen vahva me-henki kantaa parhaiten pitkään avioliittoon.

Suomessa runsaan 13 000 avioeron määrä vuodessa viestii parisuhteiden vaikeuksista, joten on perusteltua selvittää, miksi jotkin avioliitot kestävät, vaikka parisuhteessa eläminen on ajassamme vaativaa. KM Tuula Pukkalan kasvatustieteellisessä väitöskirjassa haetaan vastausta kysymykseen, mitkä tekijät yhdistävät pitkäkestoisia avioliittoja?. Pukkalan mukaan pitkäkestoinen suhde tarjoaa yksilöille nykyajan kiireisessä kilpailu- ja suoritusyhteiskunnassa turvasataman, joka täyttää puolisoiden läheisyyden, hellyyden, rakkauden ja yksityisyyden tarpeet. 

 

– Tutkitut avioparit pitivät avioliiton kantavina tekijöinä rakkautta, turvallisuutta ja yhteisen historian arvostamista. Vahva toistensa tukeminen auttoi saavuttamaan parisuhteessa me-hengen, jota voidaan luonnehtia parhaimmaksi parisuhteen siteeksi. Me-henkisyyden myötä puolisot pitivät yhtä, jolloin ulkopuolisiin vaatimuksiin löydettiin yhteinen ratkaisu, Pukkala sanoo.  
Parisuhdetta kuormittavia ulkopuolisia tekijöitä voivat olla ystävät, sukulaiset, työtoverit, työ ja sen aiheuttamat paineet, työttömyys, harrastukset, lapsettomuus tai erilaiset sairaudet.

Kestävät parisuhteet vaativat onnistuakseen myös yhteisiä päätöksiä. Avioparit hoitivat suhdettaan esimerkiksi osallistumalla parisuhdetapahtumiin, joista saatiin välitöntä apua vuorovaikutustaitoihin tai yhdessä pysymiseen lasten vuoksi. Sen sijaan esityisen suurista vaikeuksista selviäminen muuttui puolisoita yhdistäväksi tekijäksi vasta ajan myötä.

Pukkalan mukaan parisuhteille olivat ominaisia erilaiset vakauden ja epävakauden, lähentymisen ja loittonemisen vaiheet, joiden ymmärtäminen helpotti yhteiseloa. Puolisot kokivat nämä yksilökehityksen vaiheet eri aikaan ja erilaisina persoonallisuuksiensa mukaisesti.

– Tärkeä suhdetta koossa pitävä tekijä olikin taito ja halu huomioida puolison muuttuvat tunteet ja tarpeet. Erityisen merkittävä taito oli myös puolison erilaisuuden arvostaminen, Pukkala sanoo.

Pukkala rakensi analyysinsa lopputuloksena parisuhteen kestävyyden yleisen selitysmallin, jonka hän nimesi parisuhteen ratasmalliksi. Ratasmalli ilmentää ajan myötä tapahtuvia muutoksia, joiden seurauksena myös parisuhde joutuu kehittymään ja rakentumaan uudella tavalla. Ratasmallin yhteyteen Pukkala sijoitti tunteiden lisäksi myös yhdessä pysymisen taidot ja yhteiset päätökset osoittaakseen, että parisuhteen kestävyyttä selittävät tekijät vaihtelevat ja painottuvat eri tavoin parien ja puolisoiden kesken.

– Ratasmalli symboloi sekä sisällöllisesti että visuaalisesti puolisoiden erilaisuutta, heitä yhdistävää suhdetta, parisuhteen ja puolisoiden eri vaiheita sekä suhteeseen vaikuttavia ulkopuolisia tekijöitä, Pukkala kiteyttää.

Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää monella alalla ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutuksessa. Ihmissuhteiden vaativuus, niiden vaalimisen kulmakivet sekä sudenkuopat ovat sisältöalueita, joiden tuntemus tuo arvokkaan lisän opettajien, nuoriso- ja sosiaalityöntekijöiden, seurakunnan perhe- ja diakoniatyöntekijöiden sekä perheterapeuttien ammatilliseen kehittymiseen.

Pukkala haastatteli tutkimustaan varten viisitoista vähintään 20 vuotta avioliitossa elänyttä avioparia sekä yksilöinä että yhdessä. Parisuhteen pysyvyyttä tutkimuksessa tarkastellaan tilastojen, parisuhde- ja perhevaiheiden, parisuhdetyön sekä parisuhdekestävyyttä selittävien teorioiden ja tutkimusten näkökulmista.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen maisteri Tuula Pukkalan väitöskirja Millaiset avioliitot kestävät? Pitkässä parisuhteessa eläneiden käsitykset pysyvän avioliiton avaimista tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 2.9.2006 klo 12.00, Fellman-sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjän tilaisuudessa toimii professori Kirsi Tirri Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Tuula Pukkala kirjoitti ylioppilaaksi Kankaanpään lukiosta 1992 ja valmistui kasvatustieteen maisteriksi Tampereen yliopiston Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksesta 1995. Jatko-opintoja hän on suorittanut kasvatustieteessä, teologiassa, perheopinnoissa, perhe- ja verkostokoulutuksessa sekä seksologiassa.

Lisätietoja:
Tuula Pukkala (
tuula.pukkala@pp.inet.fi)
Puhelin    0400 - 565 761

LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi

 

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK