Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Tarja Orjasniemen väitöstutkimuksen mukaan raittius on ollut ja on edelleen pohjoisella maaseudulla huomattavasti yleisempää kuin keskimäärin koko Suomessa.
| YTL Tarja Orjasniemen tutkimus tuo tärkeän lisän alkoholitutkimuksen kenttään valottamalla maaseudun alkoholin käytön muuttumista ja sen luonteen erityisyyttä. Tutkimuksessa analysoidaan pohjoisen maaseutuväestön raittiuden, alkoholin käytön, alkoholiasenteiden ja mielipiteiden muutoksia sekä muutoksiin liittyvää moraalivallin murentumista Ranualla ja Posiolla. Lapin kunnista Ranua ja Posio olivat alkoholiolojen osalta vielä 1980-luvun alussa samassa tilanteessa kuin koko Suomen maaseutu 1960-luvun lopussa: alkoholimyymälöitä ei ollut eikä keskiolutta ollut saatavilla. |
 |
Tutkitut paikkakunnat ovat säilyneet pitkään perinteisenä maaseutuna, jossa raittiudesta luopuminen ja alkoholin käytön aloittaminen ovat olleet sukupolvittainen ilmiö ja jonka arvomaailma on ankkuroitunut talonpoikaiseen elämänmuotoon ja lestadiolaisuuteen.
- Raittius on ollut ja on edelleen pohjoisella maaseudulla huomattavasti yleisempää kuin keskimäärin koko Suomessa. Tämä koskee sekä maaseudun naisia että miehiä. Tältä osin kuva puhtoisesta ja tervehenkisestä maaseudusta pitää edelleen paikkansa, Tarja Orjasniemi toteaa.
Uskonnollinen vakaumus raittiuden takeena
Tutkituissa kunnissa raittiuden muoto on pysynyt muuttumattomana parin viime vuosikymmenen aikana. Kolme neljäsosaa raittiista ei ole koskaan käyttänyt alkoholia. He ovat ikiraittiita, joille elinikäinen pidättäytyminen alkoholista kuvastaa normatiivista kannanottoa ja tietoista henkilökohtaista vakaumusta. Yli puolet ranualaisista raittiista pitää uskonnollista vakaumusta raittiutensa perusteena. Posiolla raittius ei ankkuroidu niinkään uskonnollisuuteen, vaan yleiseen raittiuden periaatteeseen ja väestön ikääntymiseen.
- Lestadiolaisuus selittää erityisesti nuorten alle 19-vuotiaiden ja yli 30-vuotiaiden raittiutta. Uskonnollisuus suojaa perheissä seuraavaa sukupolvea mutta ei säätele yhteisötasolla paikallisen väestön alkoholikäyttäytymistä, Orjasniemi sanoo.
Toisaalta tutkituilla paikkakunnilla alkoholin käyttö on liki kaksinkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa, mutta jää silti reilusti alle puoleen koko Suomen keskimääräisestä käytöstä.
- Jopa tutkimuspaikkakuntien märin ikäryhmä eli nuoret aikuiset juovat huomattavasti harvemmin kuin ikätoverinsa muualla Suomessa. Naisten alkoholin käytön yleistymisestä huolimatta sukupuolten väliset erot ovat suuret kaikissa ikäryhmissä, Orjasniemi sanoo.
Raittiuden ja alkoholin käytön kolme sukupolvea
Tutkimuksessa luokitellaan pohjoisen maaseudun raittius ja alkoholin käyttö kolmeen sosiaaliseen sukupolveen. Ensimmäinen sukupolvi, maaseudun kieltolaki -sukupolvi, pitää sisällään pulan ja sodan sekä jälleenrakennuksen sukupolvet.
- Suurin osa tästä sukupolvesta on viettänyt aikuisuutensa joko kokonaan tai osittain kuivalla maaseudulla, Orjasniemi sanoo.
Toinen sukupolvi, maaseudun märkä sukupolvi, muodostuu 1950- ja 1960-luvulla syntyneistä ikäluokista. He tekivät paikallisesti sen, mitä märkä sukupolvi teki 1970-luvulla yleisesti Suomessa.
- He ovat ensimmäinen yhtenäisesti alkoholia käyttävä märkä sukupolvi maaseudulla, jonka otollisessa juomaiässä omaksumat tavat käyttää alkoholia säilyvät. Tämä näkyy esimerkiksi keski-ikäisten naisten oluen käyttönä, Orjasniemi toteaa.
Kolmas sukupolvi, vapaan alkoholin sukupolvi, on syntynyt 1970- ja 1980-luvulla. Tätä vapaan alkoholin sukupolvea ei enää määritä paikallinen, vaan se saa selityksensä yleisestä.
- Vapaan alkoholin sukupolven juomista ei enää rajaa esimerkiksi sukupuoli yhtä selvästi kuin ennen, vaan tytöt juovat samalla tavalla kuin pojat, Orjasniemi sanoo.
- Moraalivallin lopullinen murentuminen maaseudulla ajoittuu 1980- ja 1990-lukujen vaihteeseen, joten alkoholiolojen muutos on tullut pohjoiselle maaseudulle parin vuosikymmenen viiveellä ja paikallisen kulttuurin värittämänä, mutta on tullut kuitenkin, Orjasniemi toteaa.
Tarja Orjasniemen mukaan jatkotutkimuksen aiheeksi nousee, miten syrjäisen maaseudun kehitys ja väestön alkoholin käyttö kytkeytyvät tulevaisuudessa toisiinsa. Julkisuudessa on jo nostettu esille pohjoisen maaseudun psykososiaalisten ongelmien kärjistyminen osana epäsuotuisaa taloudellista kehitystä.
Tietoja väitöstilaisuudesta
YTL Tarja Orjasniemen väitöstutkimus Ottaako vai ei … Raittiuden ja alkoholin käytön sukupolvittaiset muutokset moraalivallin murtumisen ilmentyminä pohjoisella maaseudulla 1980‒2000-luvulla tarkastetaan Lapin yliopiston Fellman-salissa lokakuun 22. päivänä 2005 klo 12, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii valtiotieteen tohtori, professori Pauli Niemelä Kuopion yliopistosta ja kustoksena valtiotieteen tohtori, professori Kyösti Urponen Lapin yliopistosta.
Taustatietoja väittelijästä
Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Tarja Orjasniemi on kotoisin Posiolta. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 1988 ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi 1997. Tarja Orjasniemi on hoitanut päätyönään Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella sosiaalityön lehtoraatia. Tällä hetkellä hän toimii sosiaalityön yliassistenttina.
Lisätietoja:
Tarja Orjasniemi
Puhelin 040-754 5181
LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi