Emilia Lindroos analysoi oikeuslingvistiikan alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan oikeuskäytännön tekstien yhdenmukaisuutta Saksassa ja Suomessa. Lindroos osoittaa tutkimuksessaan, että rikostuomiot ovat Saksassa rakenteellisesti ja sisällöllisesti kaavamaisempia kuin Suomessa:

– Ohjeistus rikostuomioiden laatimiseen on Saksan lainsäädännössä ja oikeuskirjallisuudessa yksityiskohtaisempaa kuin Suomessa. Lisäksi mallituomioita sisältävillä ja tuomioiden ”oikeaa” laadintatapaa korostavilla oikeustieteellisillä teoksilla on suuri merkitys saksalaisessa oikeuskulttuurissa, Lindroos kertoo.

Lindroos tutki tuomioiden kaavamaisuutta niihin sisältyvien tietojen ja asioiden esittämisjärjestyksen sekä fraseologian osalta. Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomen ja Saksan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimista, ja se koostuu erilaisissa rikosasioissa annetuista langettavista tuomioista. Lindroosin tutkimus kytkeytyy rikostuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/64/EU.


Tuomioiden sisällöllinen ja rakenteellinen kaavamaisuus heijastuu myös kielenkäyttöön

Tyylin osalta sekä Saksan että Suomen oikeuskirjallisuudessa suhtaudutaan kielteisesti yleisluontoisiin ja kaavamaisiksi nimitettyihin ilmauksiin, sillä tällaisia sanontoja käyttämällä voidaan pyrkiä jopa kiertämään tuomioiden perusteluvelvollisuus.

Emilia Lindroosin mukaan oikeuskulttuuriin ja lainsäädäntöön sidotut kiinteät sanaliitot ovat kielen yksikköinä kuitenkin olennainen osa tuomioiden muotoilua. Ne kuvaavat muun muassa yksittäisten rikosten tunnusmerkistöjä ja rikosoikeuden yleisiin oppeihin liittyviä asiasisältöjä.

– Vaikka laki ei suoranaisesti velvoita käyttämään tuomioteksteissä tiettyjä lain sanamuotoja, suurin osa saksalaisen ja suomalaisen tutkimusmateriaalin fraseologismeista on peräisin lakiteksteistä, Lindroos kertoo.

Hänen mukaansa laista peräisin olevilla fraseologismeilla ja yleisemmin kielenkäytön lakisidonnaisuudella voidaan nähdä olevan useita funktioita, jotka ulottuvat oikeudellisten vaikutusten aikaansaamisen varmistamisesta aina oikeusvarmuuden ja oikeuskäytännön jatkuvuuden turvaamiseen.


Tietoja väitöstilaisuudesta:

FM Emilia Lindroosin yliopistollinen väitöskirja Im Namen des Gesetzes – Eine vergleichende rechtslinguistische Untersuchung zur Formelhaftigkeit in deutschen und finnischen Strafurteilen tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 5.6.2015 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Jan Engberg Aarhusin yliopistosta Tanskasta ja kustoksena emeritusprofessori Heikki E. S. Mattila Lapin yliopistosta. Tervetuloa!


Tietoa väittelijästä:



Emilia Lindroos (s. 1983 Vantaalla) on kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingin saksalaisesta koulusta vuonna 2002 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2007.

Lindroos on työskennellyt tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa ja Lapin yliopistossa sekä vierailevana tutkijana eurooppalaisen oikeuslingvistiikan oppiaineessa Kölnin yliopistossa ja kansainvälisten tuomioistuinten iCourts-huippututkimusyksikössä Kööpenhaminan yliopistossa. Lindroos on toiminut myös EU-kääntäjänä Luxemburgissa sekä oikeuskääntäjänä ja -tulkkina, oikeuskielen kouluttajana ja rikostutkintaa avustavissa tehtävissä Rajavartiolaitoksen rikostutkintayksikössä.

Tällä hetkellä Lindroos työskentelee oikeuslingvistiikan alan tutkijana ja opettajana Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa.


Lisätietoja:

Emilia Lindroos
p. 040 484 4398
emilia.lindroos(at)ulapland.fi

Lehdistökappaleet väitöskirjasta ovat saatavissa Lapin yliopiston viestintäpalveluista: tiedotus(at)ulapland.fi


Julkaisun tiedot:

Emilia Lindroos: Im Namen des Gesetzes – Eine vergleichende rechtslinguistische Untersuchung zur Formelhaftigkeit in deutschen und finnischen Strafurteilen. Acta Universitatis Lapponiensis 297. ISBN 978-952-484-806-0. ISSN 1796-6310.

LaY/Viestintä/RJ