Saara Alakorva. Kuva: Ville Rinne
Yhteiskuntatieteiden maisteri Saara Alakorva tutkii väitöskirjassaan, mitä ovat saamelaiset tavat kuvitella Saamen kansa ja kertoa sen olemassaolon perustasta. Tutkimuksessa tehdään ymmärrettäväksi, millaisia kolonialistisia käytäntöjä, rakenteita ja ajattelutapoja sekä niitä vastustavaa ja purkavaa dekoloniaalista perintöä saamelainen kansatyö ja -ajattelu kantavat mukanaan.
Saara Alakorva hyödyntää tutkimuksessaan eri aikakausille sijoittuvia arkistoaineistoja. Niiden avulla hän tarkastelee, miten saamelaiset ovat hakeneet tunnustusta kansana muiden kansojen joukossa ja miten Saamen kansaa on sovitettu muotteihin, jotka ovat valtioiden perustamisen myötä vakiinnuttaneet asemansa kansallisina instituutioina ympäri maailmaa.
Lisäksi Alakorva pohtii tutkimuksessaan, miten nämä kansaisuuden prosessit sopivat yhteen saamelaisten omien tilallisten jäsennysten ja kuulumista osoittavien tapojen kanssa hyödyntäen samalla omaa tutkijapositiotaan saamelaisena.
– Jäljitän näin tutkimuksessani saamelaisia kansana olemisen tapoja ja ymmärryksiä siitä, mitä kansa saamelaisista lähtökohdista käsin tarkoittaa, Alakorva kuvailee.
Teoreettisesti tutkimus osallistuu nationalismitutkimuksen, alkuperäiskansatutkimuksen sekä yhteiskuntatieteellisen saamentutkimuksen keskusteluihin. Se purkaa saamelaisen kansakerronnan historiakulttuuria ja laajemmin sellaista poliittista ajattelua, jolla on oikeutettu erityisesti kansallisvaltioiden valtaa ja näin marginalisoitu alkuperäiskansoja.
Valtaposition tietoinen haastaminen omilla symboleilla ja instituutioilla
Tutkimuksessaan Alakorva osoittaa, kuinka saamelaisten kansana olemisen perusta ei rajaudu vain vaiheisiin, joissa poliittiseen järjestäytymiseen on otettu mallia länsikeskeisistä poliittisista perinteistä.
– Niiden sijaan saamelaisen kansan kertomukset kietoutuvat monisyisemmin osaksi valtasuhteita, joissa ovat rakentuneet kansallisvaltiot sekä joka puolelle maailmaa levinnyt käsitys kansoista ja kansakunnasta.
Saamelainen kansatyö on poliittista toimintaa, jolla on tietoisesti pyritty haastamaan kansallisvaltioiden yksinomaista ja kiistattomalta näyttäytyvää valtapositiota saamelaisten asuttamalla mailla.
– Näin on tehty esimerkiksi ottamalla käyttöön saamelaiset kansansymbolit ja perustamalla tietyn tyyppisiä poliittisia instituutioita. Keskeisenä tavoitteena on ollut todistaa, että saamelaisuus on muutakin kuin luontoperustaista elämää.
Alakorvan mukaan saamelaisilla on ollut ulkopuolelta asetettu tarve todistaa, että saamelaisten on mahdollista modernisoitua ja sivistyä – olla ihmisinä yhtä arvokkaita kuin muutkin – ja perustella näin saamelaisten oikeutta päättää omista asioistaan ja olla olemassa myös tulevaisuudessa.
Saamelaiseen kansatyöhön on osallistunut myös valtakulttuurin edustajia, niin kutsuttuja saamenystäviä, jotka omalta osaltaan ohjasivat saamelaisten poliittista järjestäytymistä siihen suuntaan, että valtion silmissä saamelaiset näyttäytyisivät kuolevan elinkelvottoman kansan sijaan kehityskelpoisena kansana.
– Eri ryhmien asettaminen arvojärjestykseen suhteessa toisiinsa hierarkkiseen ihmiskuvaan perustuen ja pyrkimykset irtautua näistä hierarkioista ovat näin ollen keskeisellä tavalla vaikuttaneet saamelaisten poliittiseen historiaan kansana ja siihen, millaiseksi saamelainen yhteiskunta ja sen rakenteet ovat tänä päivänä muovautuneet.
Tutkimuksen perusteella saamelaisten poliittinen järjestäytyminen yhden kansan nimissä ei kuiten¬kaan ole ollut niin systemaattista ja suunniteltua, kuin mitä historiallisten tapahtumien sitominen osaksi kansallista narratiivia antaa olettaa. Alkuperäiskansanäkökulmasta saamelainen kansakuntaisuus ei ole myöskään riippuvainen tietynlaisesta poliitti¬sesta järjestäytymisestä tai toiminnasta – tai siitä, missä vaiheessa on alettu käyttää kansaan rinnastuvia käsitteitä.
– Sen sijaan kansakuntaisuus perustuu lähtökohtaisesti saamelaisten omaan ymmärrykseen itsestään erillisenä ryhmänä, jolla on kuuluvuus saamelaisalueelle ja tahto rakentaa saamelaisia tulevaisuuksia.
Saamelaisille on muodostunut omanlaisensa kansana olemisen tapa
Alakorvan väitöstutkimus laajentaa ymmärrystä siitä, mitä kansana oleminen tarkoittaa tai voisi tarkoittaa ja miksi saamelaisille on tärkeä tulla tunnustetuksi kansana. Se syventää ymmärrystä saamelaisten asemoitumisesta valtion rajat ylittäväksi kansaksi ja alkuperäiskansaksi, vaikka saamelaisten institutionaaliset rakenteet ovat kehittyneet moninapaisesti osin valtioiden rajoja mukaillen.
Saamelaisen yhteiskunnan näkökulmasta väitöstutkimus auttaa osaltaan hahmottamaan, että omien poliittisten perinteisten vahvistamista ei tarvitse asettaa vastakkain niiden kehityskulkujen kanssa, joissa saamelaispolitiikkaan on otettu vaikutteita läntisistä poliittisista perinteistä.
– Saamelaisille on muodostunut omanlaisensa kansana olemisen tapa, jossa yhdistyvät omat poliittiset perinteet ja transnationaaliset vaikutteet. Toisaalta tutkimus voi myös luoda saamelaisinstituutioille uudenlaisia poliittisia näkymiä ja horisontteja kansana toimimiseen ja asemoitumiseen tavalla, jossa saamelaisten omat poliittiset perinteet huomioidaan paremmin ja jossa kyseenalaistuu tarve kansaisuuden todistamiselle transnationaaleja kansaproseduureja esimerkkinä käyttäen.
Tietoa väitöstilaisuudesta
YTM Saara Alakorvan väitös
Kertomuksia Saamen kansasta – Saamelaisen kansatyön ja -ajattelun jäljillä tarkistetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan esityksestä saamelaismuseo Siidassa Inarissa kesäkuun 18. päivänä 2025 klo 12 alkaen.
Vastaväittäjänä toimii professori Miikka Pyykkönen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena toimii professori Sanna Valkonen Lapin yliopistosta.
Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa
https://youtube.com/live/Pq10F1cCqPo?feature=share
Väitöstilaisuus on suomeksi.
Tietoa väittelijästä
Saara Alakorva on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta pääaineenaan kansainväliset suhteet. Hän on toiminut Lapin yliopistossa yliopisto-opettajana politiikkatieteissä ja sosiologiassa syyslukukaudesta 2021 lähtien. Väitöskirjaansa hän on työstänyt myös toimiessaan yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtorina Saamelaisessa korkeakoulussa (Sámi Allaskuvla, Kautokeino, Norja) kevätlukukauden 2021. Väitöskirjatutkimuksen hän aloitti toimiessaan tutkijana Lapin yliopistossa vuosina 2015–2019. Lisäksi hän on työstänyt väitöskirjaansa toimiessaan tutkijana vuoden 2020 Suomen Akatemian rahoittamassa Saamelaisen kulttuuriperinnön ontologinen politiikka -hankkeessa.
Lisätietoja
Saara Alakorva, saara.alakorva (at) ulapland.fi, +358 40 354 5231
Tietoa julkaisusta
Saara Alakorva (2025)
Kertomuksia Saamen kansasta – saamelaisen kansatyön ja -ajattelun jäljillä. ISBN:978-952-337-489-8. Acta electronica Universitatis Lapponiensis
Julkaisun pysyvä osoite:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-489-8