Pääkkösen tutkimuksen perusteella Lapin kolonisaatio on aiheuttanut keskenään ristiriitaisia historian tulkintoja, jotka ovat ”lappalaiskiistan” myötä kärjistyneet toisilleen vastakkaisiksi. Paikallisesta pääväestöstä nousseen vastarinnan taustalla ovat luonnonresurssien ja erityisesti maan käyttöön liittyvät vastakkaiset intressiasemat, jotka ovat alkaneet saada identiteettipoliittista sisältöä. Keskeisenä tavoitteena on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen.

Vastamobilisaatio esittäytyy Lapin todellisena alkuperäiskansana, ”lappalaisina”. Se on antanut saamelaisessa etnopolitiikassa vaille käyttöä jääneelle lappalaisuuden käsitteelle uuden sisällön ja pyrkinyt elvyttämään yleisemminkin muinaisuuden pitkälle myyttisiä väestökategorioita.

– Vastamobilisaatio pyrkii kiistämään saamelaisten alkuperäisyyden ja erityisyyden. Näin se pakottaa saamelaiset kiistan toiseksi osapuoleksi, Pääkkönen kuvailee.

Vastamobilisaation käyttämässä merkityksessä alkuperäisyys viittaa lähinnä talonpoikaiseen kolonisaatioon, korvenraivaajan sankarikertomukseen sekä lappilaista todellisuutta jäsentävään territoriaalisuuden diskurssiin.

– Tuloksena on ollut yhä jatkuva määrittelykamppailu etnisistä rajankäynneistä, muinaisten elinkeino-oikeuksien läsnäolosta nykyisyydessä sekä alkuperäisyyden käsitteellisestä sisällöstä.

Pääkkönen muistuttaa, että saamelainen identiteetti sellaisenaan on huomattavan vanha. Saamelaisten pitkäaikainen osallisuus Euroopan historiaan näkyy monissa eri lähteissä. He olivat mukana lappalaisiksi nimitettyinä Ruotsin vanhassa maankäytön sääntelyn järjestelmässä, joka perustui lappalaisen ja uudisasukkaan oikeusasemiin. Tuolloin saamelaiset hallitsivat maitaan tavalla, joka vastasi aikansa omistusoikeutta.

Nykyisin kansainvälinen oikeus määrittelee saamelaiset EU:n alueen ainoaksi alkuperäiskansaksi. Tämä status on myös tunnustettu pohjoismaisessa lainsäädännössä, vaikka alkuperäiskansojen asemaa ja oikeuksia täsmentävä ILO:n sopimus on Suomessa ja Ruotsissa ratifioimatta.

Pääkkösen mukaan vuosia jatkuneeseen kiistaan pitäisi vihdoin saada ratkaisu. Hän toteaa, että vastamobilisaation markkinoimalla lappalaisuudella ei ole sellaisia kulttuurisia resursseja, jotka erottaisivat sen yleisestä pohjoissuomalaisesta paikalliskulttuurista. ”Uuslappalaisuus” on läsnä aggressiivisena väitteenä, mutta ei vuorovaikutuksen tuottamana etnisenä ryhmänä.

Erimielisyydet eivät ole ratkaistavissa historiallisen tutkimuksen pohjalta, vaan alkuperäiskansojen kohtelu on modernin politiikan esityslistalle kuuluva kysymys. Alkuperäisyys kansainväliseen oikeuteen nojaavana edellyttää subjektiivisen samaistumisen ohella myös tiettyjen objektiivisten ehtojen täyttymistä.

– Saamelaisen alkuperäiskansan ja pohjoisen valtaväestön välille olisi vihdoin saatava syntymään avointa keskustelua, johon ei tuotaisi mukaan myyttisiä ja keinotekoisia kategorioita.

Tietoja väitöstilaisuudesta
Yhteiskuntatieteen maisteri Erkki Pääkkösen väitös Saamelainen etnisyys ja pohjoinen paikallisyhteisö - Saamelaisten etninen mobilisaatio ja paikallisperustainen vastaliike tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 12.12.2008 klo 12.00 Esko ja Asko -salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Vesa Puuronen Joensuun yliopistosta ja kustoksena professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä
Erkki Pääkkönen valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 1994. Hän on aiemmin toiminut tutkijana Lapin Seutukaavaliitossa 1974–1983 sekä tämän jälkeen erilaisissa saamelaiskulttuuriin ja alkuperäiskansoihin liittyvissä tutkimusprojekteissa.

Lisätietoja
Erkki Pääkkönen
Puhelin: 040 8376946
Sähköposti:erkki.paakkonen (at) ulapland.fi 

Tiedote: Marjo Laukkanen