Kaikissa yhteisöissä on omat pelisäännöt, tavat, arvot ja verkostot. Saamelaisyhteisöön tulijan on hyvä opetella muun muassa saamen kieltä sekä erilaisia arjen toimintoja, kuten kädentaitoja, ruokakulttuuria ja pukeutumistapoja. Tulokkaista kehittyykin usein monikulttuurisuusosaajia, jotka pystyvät toiminaan kahden kulttuurin tulkkeina, ilmenee FL Outi Korpilähteen tuoreesta väitöstutkimuksesta.
Yhteisöt yleensä suojelevat rajojaan, eivätkä tulokkaat voi välttyä ristiriidoilta. Heidän on ensin saavutettava ryhmähyväksyntä. Saamelaisyhteisön suomalaisnaiset ovat aktiivisia toimijoita hankkiessaan tarvittavaa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Outi Korpilähteen mukaan heistä kehittyykin monikulttuurisuusosaajia, jotka pystyvät toimimaan kahden kulttuurin, suomalaisen ja saamelaisen, rajamaalla eräänlaisina kulttuuritulkkeina.
Korpilähde tutki väitöskirjassaan suomalaisnaisten asettumista saamelaisyhteisöön saamelaismiesten vaimoina ja perheenjäseninä. Hän tutki, millaista kulttuurista ja sosiaalista pääomaa tulija tarvitsee eli minkälaisia tietoja ja taitoja hänen on hyvä oppia sekä miten verkostoitua ollakseen yhteisön jäsen. Tutkimuksen aineistona on kaikkiaan 33 Suomen saamelaisalueella asuvan suomalaisnaisen haastattelua.
Arjen toimijuutta saamelaistapaisesti
Saamelaisyhteisön suomalaisvaimot pyrkivät aktiivisesti hankkimaan tarpeellisia taitoja ja ominaisuuksia, jotta heidät voitaisiin hyväksyä yhteisön jäseniksi. Outi Korpilähteen mukaan suomalaispuolisot tavoittelevat saamelaistapaisuutta eli toimintaa ja elämistä samantapaisesti kuin saamelaisyhteisössä omaa lähtökulttuuriaan unohtamatta.
Korpilähteen mukaan saamelaisyhteisön suomalaisvaimojen toimijuus rakentuu arjessa ja arjen toiminnoissa. Naiset neuvottelevat käyvistä tavoista, ajankäytöstä, suhteista sukulaisiin ja muuhun yhteisöön. Yllätyksiä voivat ensi alkuun tuottaa uudet ruoka-aineet, lapinpuvun käyttäminen, puolison elinkeinon vaikuttavuus muun muassa ajankäyttöön ja puhekulttuuri. Myös saamelaisyhteisön voimakas sukukoheesio asettaa haasteita suomalaisesta ydinperhekulttuurista tulevalle.
Korpilähteen tutkimus kertoo ennen kaikkea siitä, miten yhteisön ulkopuolinen näkee ja kokee yhteisön. Hän osallistuu tutkimuksellaan keskusteluun monikulttuuristuvasta maailmasta, yhteisöistä ja perheistä käyttämällä esimerkkinä suomalaista, pohjoista monikulttuurisuutta.
Tietoja väitöstilaisuudesta:
FL Outi Korpilähteen väitöskirja
Kun pohjoisen matkasta tuli elämän mittainen. Suomalaisvaimot saamelaisyhteisössä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa lauantaina 29.8.2015 kello 12 alkaen luentosalissa 2. Vastaväittäjänä toimii dosentti Vappu Sunnari Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Päivi Naskali Lapin yliopistosta. Tervetuloa!
Tietoja väittelijästä:

Valokuva: Juha Länsman
Outi Korpilähde (s. 1954 Rovaniemellä) on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1979. Opettajan pedagogiset opinnot hän on suorittanut vuonna 1996 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon vuonna 2008 Oulun yliopistossa.
Korpilähde on toiminut lehtorina vuodesta 1992 lähtien Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Lisäksi hän on toiminut opettajana Inarin opistossa, toimittajana Yleisradiossa (Lapin radio) ja sosiaalityöntekijänä Pohjois-Lapin kasvatusneuvolassa.
Lisätietoja:
Outi Korpilähde
P. 040 506 4439
okorpila(at)ulapland.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ovat saatavissa Lapin yliopistokustannuksesta, p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi
Julkaisun tiedot:
Outi Korpilähde:
Kun pohjoisen matkasta tuli elämän mittainen. Suomalaisvaimot saamelaisyhteisössä. Acta Universitatis Lapponiensis 305. ISBN 978-952-484-832-9, ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 172. ISBN (pdf) 978-952-484-833-6. ISSN (pdf) 1796-6310.
LaY/Viestintä/RJ