Sisäpiirintiedon väärinkäyttö arvopaperimarkkinoilla on saanut viime vuosina laajaa julkista huomiota. Vaikka tapauksia on talousrikostenkin joukossa erittäin vähän, on niillä markkinoiden, liikkeeseenlaskijoiden ja yksittäisten sijoittajien toimintaan laajoja vaikutuksia. Samalla sisäpiirintiedon väärinkäyttöön liittyvien rikosten ratkaisemiseen liittyy useita avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi kriteerit sille, miten jokin tieto muuttuu sisäpiirintiedoksi, ymmärretään usein väärin, sanoo Lapin yliopistossa väittelevä OTK, asianajaja Kai Kotiranta.
Sisäpiirintieto sekä sen käyttö- ja ilmaisukiellot on määritelty Suomessa arvopaperimarkkinalaissa. Lisäksi sisäpiirintiedon väärinkäyttö on kriminalisoitu rikoslaissa. Rikoslain normi on tarkka, mutta arvopaperimarkkinoita sääntelevä normi varsin joustava ja avoin. Erityisesti se, milloin tieto muuttuu sisäpiirintiedoksi, on tulkinnanvaraista.
– Suomessa on omaksuttu sisäpiirintiedon niin sanottu kaksiosainen täyttymismalli. Kun tieto on riittävän täsmällistä ja olennaista, on kysymys sisäpiirintiedosta ja kaupankäynti osakkeella estyy. Kun tieto kehittyy vielä tätä täsmällisemmäksi ja olennaisemmaksi, on liikkeeseenlaskijan annettava tiedote. Nämä tapahtuvat markkinoilla siis eriaikaisesti, Kotiranta painottaa.
Juuri se, milloin tieto on riittävän ”täsmällistä ja olennaista”, aiheuttaa sijoittajille, liikkeeseenlaskijoille ja tuomioistuimille päänvaivaa.
– Sisäpiirintiedon väärinkäyttöön liittyvissä tapauksissa selvitettävät tapahtumat, eli kaupankäynti arvopapereilla tiettynä hetkenä, ovat yleensä riidattomia. Epäselvyyttä on sen sijaan siitä, milloin tietty tieto on muodostunut sisäpiirintiedoksi, Kotiranta toteaa.
Arvioinnin perustaksi järkevä ja huolellinen sijoittajatyyppi
Millaisin kriteerein tiedon luonnetta pitäisi siis arvioida? Kotirannan mukaan sisäpiirin sääntelyyn liittyvissä tulkintakysymyksissä on usein painotettu liikaa taloustieteellistä rationaalisen sijoittajan mallia. Arvopaperimarkkinoiden standarditoimijana tulisi taloustieteellisen ideaalin sijaan pitää järkevää sijoittajaa, joka punnitsee saamiaan tietoja huolellisesti eikä pidä mitä tahansa vähäistä tietoa sellaisena, että se johtaisi kaupantekopäätökseen. Toisin sanoen sijoittajat pyrkivät suotuisaan lopputulokseen, mutta eivät toimi taloustieteellisen robotin tavoin, sanoo Kotiranta. Myös oikeusprosesseissa tulisi kyetä tunnistamaan sijoittajien kaupankäynnin yksilöllisyys ja heille kuuluvat oikeudet entistä laajemmin.
– Perusoikeudet kuuluvat myös sijoittajille. Markkinaosapuolten yksilölliset oikeudet ja oikeusturva on nostettava suojelun kohteeksi markkinoiden kollektiivisen luottamuksen rinnalle. Tällöin sääntelyn tulkinnalta edellytetään tilannekohtaista harkintaa ja oikeudenmukaisuutta, Kotiranta korostaa.
– Sääntelyn ja rangaistusten kiristäminen ei välttämättä ole oikea keino ehkäistä tai rajoittaa arvopaperimarkkinoilla tapahtuvia väärinkäytöksiä. Yksityiskohtaisen sääntelyn sijaan markkinoita voitaisiin säännellä laajemmin periaatepohjaisesti ja esimerkiksi laadukkaan itsesääntelyn keinoilla. Rikosoikeudellisten reagointikeinojen pitäisi muutenkin olla vasta viimesijaisia ja kohdistua vain kaikkein vakavimpiin väärinkäyttötapauksiin, Kotiranta sanoo.
Kotiranta lähestyy tutkimusaihettaan useamman oikeudenalan kautta kontekstuaalisesti. Tämä kontekstuaalinen tulkinta perustuu muun muassa oikeusperiaatteiden aikaisempaa kattavammalle huomioimiselle ja sijoittajien perusoikeuksien tunnistamiselle. Tutkimuksessa testataan myös uuden varallisuusoikeudellisen teorian mukaisen nelikentän toimivuutta arvopaperimarkkinoiden toimintaympäristössä.
Tietoja väitöstilaisuudesta:
Oikeustieteen kandidaatti Kai Kotirannan väitöskirja
Sisäpiirintiedon syntyminen. Kontekstuaalinen tulkinta tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 7.3.2014 kello 12 luentosalissa 2 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjinä toimivat professori Vesa Annola Vaasan yliopistosta ja professori Dan Frände Helsingin yliopistosta. Kustoksena on professori Juha Karhu Lapin yliopistosta.
Taustatietoja väittelijästä:
Kai Kotiranta on syntynyt Nastolassa vuonna 1968. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Nastolan lukiosta vuonna 1988. Kotiranta valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 1997. Kotiranta on toiminut asianajotehtävissä vuodesta 1997 alkaen ja asianajajana vuodesta 2001.
Kotiranta on saanut kansainvälistä tunnustusta työstään monimutkaisten kaupallisten riitojen ja talousrikosasioiden parissa. Suomessa Kotiranta tunnetaan muun muassa TJ Groupin, Jippii Groupin, Saunalahden, Benefonin, Kone – Partekin, Liinos – Visman, Conventum – Pohjolan ja Satama Interactiven arvopaperimarkkinarikosjutuista. Kotiranta on edustanut erityyppisissä toimeksiannoissa monia suomalaisen talouselämän vaikuttajia, kuten muun muassa Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herliniä, suursijoittaja Timo Jouhkia ja Finnair Oyj:n ex-toimitusjohtaja Mika Vehviläistä.
Lisätietoja:
Kai Kotiranta
kai.kotiranta (at) kotirantaco.fi
P.
040 178 7220
040 178 7220 tai
020 728 0830
020 728 0830
Väitöskirjan lehdistökappaleet ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus (at) ulapland.fi tai p.
040 571 1960
040 571 1960
Julkaisun tiedot:
Kai Kotiranta:
Sisäpiirintiedon syntyminen. Kontekstuaalinen tulkinta. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 319. Suomalainen Lakimiesyhdistys: Helsinki 2014. ISSN-L 0356-7206. ISSN 0356-7206. ISBN 978-951-855-336-9.
Julkaisun myynti:
Suomalainen Lakimiesyhdistys
www.lakimiesyhdistys.fi
p.
09 6120 300
09 6120 300, f. 09 604 668
toimisto (at) lakimiesyhdistys.fi
LaY/Viestintä/TN