Kasvatustieteen maisteri Irja-Kaisa Lakkala selvittää kasvatushistoriallisessa väitöstutkimuksessaan Sodankylän oppikoulujen vaiheita jatkosodan ajoista vuoteen 1972, jolloin peruskoulu korvasi kansa- ja oppikoulut.

Lakkala kertoo, että Lappi oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä koulutuksen osalta eriarvoisessa asemassa muuhun Suomeen verrattuna.

– Jos maaseudulla asuneet lappilaiset halusivat tarjota lapsilleen kansakoulun jälkeistä koulutusta, joutuivat he lähettämään lapsensa satojen kilometrien päähän oppikouluun ja asumaan sukulaisten ja tuttavien luona. Tämä oli tilanne myös Sodankylässä, Suomen ja Lapin toiseksi laajimmassa kunnassa. Lopulta jatkosodan aikaan aktiiviset, koulutusmyönteiset sodankyläläisvanhemmat perustivat oppikouluksi yksityisen yhteiskoulun, joka aloitti toimintansa syksyllä 1943, Lakkala taustoittaa.

Vuosina 1943–1972 Sodankylässä toimi kolme oppikoulua: yksityinen yhteiskoulu 1943–1952, kokeilukeskikouluna ensimmäiset kymmenen vuotta toiminut kunnallinen keskikoulu 1948–1972 sekä yksityinen Sodankylän lukio 1960–1972.

– Taukoja yhteiskoulun toiminnassa ei ollut edes evakko- ja jälleenrakennusaikana. Lapin sodan aikana koulua käytiin evakkopaikkakunnalla Kannuksessa ja kotiin palattua hävitetyn kirkonkylän jälleenrakennusparakeissa, Lakkala kertoo.

Tutkimuksen mukaan oman kunnan oppikoulut lisäsivät koulutuksellista tasa-arvoa ja niihin panostaminen tasoitti koulutuksen eroja sodankyläläislasten ja muiden suomalaislasten välillä. Silti oppikoulut eivät tavoittaneet laajan pitäjän kaikkia opinhaluisia. Asuinpaikka ja etenkin perheiden sosioekonominen tausta vaikuttivat kouluttautumiseen.

– Kaukaisimmistakin sivukylistä lähetettiin lapsia oppikouluun, mikäli vanhemmat arvostivat koulutusta ja olivat valmiit uhraamaan siihen varojaan. Silti erityisesti sivukylille jäi lahjakkuusreservejä: vanhemmilla ei ollut joko varaa, ymmärrystä tai halua kouluttaa lapsiaan kansakoulua pitemmälle. Ilman omia oppikouluja koulutuserot olisivat kuitenkin olleet vielä suuremmat eri puolilla kuntaa asuneiden ja erilaisista taustoista lähtöisin olleiden lasten välillä, Lakkala arvioi.

Valtakunnallisia ohjeistuksia Sodankylän oppikouluissa noudatettiin varsin tarkasti. Valtakunnallisten oppimistavoitteiden ohella Sodankylän oppikouluissa haluttiin kuitenkin säilyttää myös oma sodankyläläinen ja lappilainen identiteetti.

– Alusta pitäen kunnan oppikoulujen erikoisuutena oli maakuntatieto, joka oli pakollinen oppiaine. Yksityisen yhteiskoulun ensimmäisen johtokunnan sanoin aineen tarkoituksena oli ”perehdyttää nouseva sivistynyt polvi yleensä huonosti tunnetun Lapin luonnonrikkauksiin, elämään ja talouteen sekä siten vastustaa sitä ennakkoluuloista käsitystä, että Lappi on kurja maankolkka, josta jokainen parempiosainen pyrkii etelään”. Lisäksi sivutarkoituksena oli ”tulevan sivistyneistön kiinnittäminen oman maakunnan palvelukseen”, Lakkala siteeraa.

Paikalliset painotukset väistyivät vuonna 1972, kun Sodankylä siirtyi peruskoulujärjestelmään, joka tarjoaa kaikille asuinpaikasta ja vanhempien varallisuudesta huolimatta ilmaisen, yhteisen yhdeksänvuotisen peruskoulutuksen valtakunnallisen tuntijaon pohjalta.

– Näin sodankyläläiset pääsivät Suomessa ensimmäisten joukossa nauttimaan koulutuksellisesta tasa-arvosta, joka yrityksistä huolimatta ei Sodankylän oppikouluissa ollut täysin toteutunut, Lakkala sanoo.

Lakkala painottaa koulutuksellisen tasa-arvon merkitystä myös tulevaisuudessa, kun päättäjät joutuvat kiristyvässä kuntataloudessa tekemään arvovalintoja.

– Suomen koululaitos on saanut merkittäviä tunnustuksia muun muassa oppimista koskevissa kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa. Syitä oppilaittemme loistavaan menestykseen on monia: yhtenä tärkeimmistä varmasti korkeatasoinen opettajankoulutus sekä kaikkien saatavilla oleva perusopetus, joka on sisällöiltään ja laajuudeltaan samanlaista eri puolella Suomea.

Tutkimuksensa aineistona Lakkala on käyttänyt Kouluhallituksen kansakoulu- ja oppikouluosaston ja opetusministeriön arkistoasiakirjoja, Sodankylän oppikoulujen, kunnallishallinnon ja seurakunnan arkistoasiakirjoja sekä tutkimusaikakauden sanomalehtiartikkeleita Rovaniemi-lehdestä, Lapin Kansasta ja Oppikoululehdestä. Lisäksi hän haastatteli oppikoulun entisiä oppilaita ja opettajia.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen maisteri Irja-Kaisa Lakkalan väitöskirja Sodankylän oppikoulut vuosina 1943–1972 tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 18. maaliskuuta 2011 klo 12 Esko ja Asko -salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa on dosentti Reijo Heikkinen Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Irja-Kaisa Lakkala (o.s. Korhonen, s. 1964 Sodankylässä) on valmistunut ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1983. Kasvatustieteen maisterin tutkinnon hän on suorittanut Lapin korkeakoulussa (nyk. Lapin yliopisto) vuonna 1988. Lisäksi hän on suorittanut Oulun yliopistossa perus- ja aineopinnot sekä englantilaisesta filologiasta vuonna 1999 että pohjoismaisesta filologiasta vuonna 2005.

Työurallaan Lakkala on toiminut peruskoulun luokanopettajana Kitisenrannan koulussa 1987–2007. Vuodesta 2007 lähtien hän on työskennellyt peruskoulun englannin ja ruotsin kielen lehtorina Aleksanteri Kenan koulussa. Osana opettajan työtään hän on osallistunut kansainväliseen kouluyhteistyöhön vuosina 2000–2009.

Lakkalan perheeseen kuuluu puoliso ja kolme lasta.

Lisätietoja:
Irja-Kaisa Lakkala, p. 040 721 0094, irja-kaisa.lakkala(at)sodankyla.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960 (lehdistökappaleet), p. 040 740 2237 (valokuva)

Julkaisun tiedot:
Irja-Kaisa Lakkala: Sodankylän oppikoulut vuosina 1943–1972. Acta Universitatis Lapponiensis 202. Rovaniemi: Lapin yliopisto 2011. ISBN 978-952-484-436-9. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/julkaisut

LaY/Viestintä/SV