Salla oli 1900-luvun alussa maa- ja metsätalousvaltainen syrjäseutupitäjä. Lisäksi se oli rajaseutukunta, jossa toimeentulokysymykset olivat asukkaiden jokapäiväisenä huolena. Toimeentulokysymykset ja rajaseutupitäjän rooli nostattivat poliittista liikehdintää.

Sallaan muutti viime vuosisadan alussa erilaisia julkisia tehtäviä hoitavia toimihenkilöitä kuten opettajia, kirkon työntekijöitä ja rajamiehiä. Suurin osa Sallaan muuttaneista oli kuitenkin metsätyömiehiä. Kasvatustieteen maisteri Pentti Kortelaisen mukaan paikkakunnalle muuttaneilla oli paikkakuntalaisia paremmat mahdollisuudet yhteiskunnallisen asemansa kohottamiseen.  

– Maa- ja metsätalous jarruttivat paikallisen väestön maantieteellistä liikkuvuutta ja sosioekonomisen aseman muuttumista. Niinpä paikkakuntalaisten sosiaalinen liikkuvuus oli vähäistä ja muualta tulleilla oli paremmat mahdollisuudet sosiaaliseen kohoamiseen paikkakunnan omaan väestöön verrattuna. Tutkimuksen tuloksista voidaankin vetää johtopäätös, jonka mukaan liikkuvuuden lisääntyminen lisää sosiaalisen nousun mahdollisuuksia ja paikalleen jääminen vähentää niitä, Kortelainen sanoo.     

Paikalleen jääneet sallalaiset pojat jatkoivat isiensä työtä ja näin heidän sosiaalinen asemansa pysyi entisellään ja jopa laski, silloin kun maatila annettiin perheen vanhimmalle pojalle ja nuoremmat saivat torpan tai hakeutuivat muihin tehtäviin. Statuksen kohoaminen riippui myös siitä millainen oli henkilön tausta.

– Heikoimmat mahdollisuudet sosiaalisen asemansa kohottamiseen oli henkilöillä, jotka olivat syntyneet sivukylissä ja joiden vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Esimerkiksi rajamiesten asema kohosi nopeasti, koska he olivat muualta tulleita ja usein he löysivät aviopuolisokseen esimerkiksi talon tyttären päästen vävyksi taloon ja aikanaan sen omistajaksi, Kortelainen sanoo.

Tutkimus käsittelee Sallassa tapahtunutta vaaka- ja pystysuoraa sosiaalista liikkuvuutta. Vaakasuora liikkuvuus tarkoittaa paikasta toiseen liikkumista ja pystysuora liikkuminen väestön sosiaalisen aseman muutosta kolmen sukupolven aikana. Luovutetun Sallan sukujen ja kylien muotoutumista tutkimuksessa tarkastellaan asiakirjalähteiden perusteella alkuperäisistä lappalaissuvuista lähtien. Asutus tuli aikanaan Kuolajärvelle pääasiassa itäisistä maakunnista: Pohjois-Karjalasta, Pohjois-Savosta ja Kainuusta Kuusamon kautta.

Taustatietoja väitöstilaisuudesta:
Pentti Kortelaisen väitös Kadonneet kylät – elävät suvut. Luovutetun Sallan alue sosiaalisen liikkuvuuden sekä kylien ja sukujen muotoutumisen valossa tarkasteltuna tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 7. maaliskuuta klo 12.00, Fellman-sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Georg Walls Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kyösti Urponen Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Kasvatustieteiden maisteri, tutkija Pentti Kortelainen on syntynyt  Kuolajärven Kurtilla 1928. Hän on valmistunut kansakoulunopettajaksi 1955 ja kasvatustieteiden maisteriksi 1981. Hän ei ole käynyt oppikoulua.

Työurallaan Kortelainen on toiminut nuoruudessaan metsätöissä ja sen jälkeen opettajana kansakoulussa ja peruskoulussa.

Tutkimuksensa Kortelainen on suorittanut Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Ikääntyvien yliopistosta saamansa kimmokkeen innoittamana. Kortelainen on iäkkäin Lapin yliopistossa väitelleistä henkilöistä. Hän täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Hän on ensimmäinen väittelijä koko Suomessa, joka on lähtenyt Ikääntyvien yliopiston pohjalta tekemään väitöskirjaa.

Lisätietoja:
Pentti Kortelainen
Puhelin 040 746 6434
Sähköposti, pentti.kortelainen(at)pp2.inet.fi

LaY/Viestintä/OT