Jussi Koskisen väitöskirjatutkimuksessa ”...ja lisäksi tuomitaan menettämään sotilasarvonsa” tarkastellaan ja arvioidaan sotavuoden 1944 maaliskuun 10. päivä yleiseen rikoslakiimme lisättyä sotilasarvon menettämisseuraamusta. Aikaisemmin säännös sisältyi vain sotaväen rikoslain seuraamusjärjestelmään ja sitä oli silloin mahdollista soveltaa vain sotilastehtävissä toimiviin sotaväen rikoslain alaisiin henkilöihin. Lakimuutoksen jälkeen säännöksen soveltamisalueen piiriin tulivat kaikki sotilasarvon omaavat kansalaiset.

– Lakimuutoksen myötä sotilasarvo voitiin tuomita menetetyksi maan- ja valtiopetosrikoksista sekä mistä tahansa muusta rikoksesta, josta tekijälle tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistus, ellei menetystä ole pidettävä kohtuuttomana, Koskinen sanoo.

Koskisen mukaan säännöksen sisällyttämistä yleiseen rikoslakiin perusteltiin aikanaan sotaväen rikoslain ja yleisen rikoslain rangaistusjärjestelmien yhdenmukaistamistarpeilla. Nykyään säännöksen säilyttämistä rikoslaissa pidetään puolustushallinnon mukaan tarpeellisena, koska sen avulla saadaan vakavaan rikokseen syyllistynyt estettyä pääsemästä tärkeisiin sota-ajan tehtäviin.

Koskisen mukaan sotilasarvon menettämisseuraamus on nykynäkemysten valossa kiistattomasti varsin moniongelmainen. Kun säännös vuonna 1944 lisättiin yleiseen rikoslakiimme, annettiin sille taannehtiva vaikutus, kuten hieman myöhemmin sotasyyllisyyslaillekin.

– Tämä loukkasi vakavasti laillisuusperiaatetta, joka jo tuolloin oli korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan voimassaolevaa oikeuttamme, Koskinen sanoo.

Koskisen mukaan myös säännöksen soveltamiskäytäntö on ollut sattumanvaraista ja epäyhtenäistä, mitä voidaan pitää vakavana epäkohtana.

– Säännöksen ongelmallisuutta lisää se, että sitä voidaan soveltaa vain osaan tuomitsemisedellytykset täyttäviä tekijöitä. Näin siitäkin huolimatta, että sotilasarvon menettämisseuraamus on yleinen lisärangaistus.

Koskinen arvostelee myös sitä, että säännöksen tavoite on varsin epämääräinen, tulevaisuuteen paikantuva, jolloin sotilasarvon riistäminen tapahtuu ikään kuin vastaisen varalta.

– Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sotilasarvon menettämisseuraamus ei vastaa enää tämän päivän oikeusajatteluamme. Se on säädetty poikkeuksellisissa sota-ajan olosuhteissa ja vain tuon ajan tarpeita ja tavoitteita varten. Esitänkin tutkimukseni johtopäätöksenä säännöksen poistamista lainsäädännöstä välittömästi, koska mitkään tutkimuksessa esiin tulleet seikat eivät puolla sen säilyttämistä rikoslaissamme, Koskinen sanoo.

Koskisen mukaan eri Euroopan maiden rangaistusjärjestelmien vertailu osoitti, että yhdenkään vertailumaan rikoslakiin ei sisältynyt vastaavaa rangaistusinstituutiota.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Oikeustieteen lisensiaatti, kauppatieteiden maisteri Jussi Koskisen väitöskirja ”...ja lisäksi tuomitaan menettämään sotilasarvonsa” tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa tiistaina 28. kesäkuuta 2011 klo 12.00. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Asko Lehtonen Vaasan yliopistosta ja kustoksena professori Terttu Utriainen Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Jussi Koskinen on suorittanut ekonomin ja kauppatieteiden maisterin tutkinnon Helsingin kauppakorkeakoulussa. Oikeustieteen kandidaatin- ja lisensiaatintutkinnon hän on suorittanut Helsingin yliopistossa.

Työurallaan Koksinen on toiminut liike-elämän päällikkö ja johtotason tehtävissä 1970-luvulta lähtien sekä kotimaassa että ulkomailla. Viimeiset runsaat 10 vuotta hän on toiminut asianajotehtävissä Espanjassa.

Lisätietoja:
Jussi Koskinen
Puhelin 044 574 8259
Sähköposti: iuris.jk(at)gmail.com  

LaY/Viestintä/OT