Väitökset 2015
 

Väitös: Suomen ihmisoikeuskulttuuri on edelleen jatkuvassa muutostilassa

30.11.2015

Suomen ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojaan liittyvä oikeuskulttuuri on kokenut muutoksia useassa vaiheessa Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen seurauksena. Muutosta tapahtuu kuitenkin edelleen, ilmenee PM, FM Virpi Koivun tuoreesta väitöstutkimuksesta.

Virpi Koivu on tarkastellut poikkitieteellisessä väitöstutkimuksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen argumentoinnin omaksumista suomalaisessa oikeuskulttuurissa. Hän on tutkinut korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden diskurssia ihmisoikeussopimukseen liittyvien ratkaisujen valossa. Koivun mukaan tuomioistuimen argumentoinnin yksityiskohdat heijastavat ihmisoikeuskulttuurin muuttumista.

– Ylimpien tuomioistuinten argumentointitapa on osittain muuttunut ja vaikuttaisi olevan edelleen muuttumassa. Vaikka oikeuskulttuuri on edelleen muutostilassa, se on jo selvästi vahvistunut ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön viittausten määrällisten ja laadullisten muutosten seurauksena, Koivu kertoo.

Oikeuskulttuurin vahvistumiseen ovat Suomessa vaikuttaneet Koivun mukaan useat muutkin tekijät, erityisesti lainsäädännön muutokset, poliittisen ilmapiirin muuttuminen ja yleisen tietoisuuden lisääntyminen.

Koivuin väitöskirjatutkimus sijoittuu kansainvälisen oikeuden, valtiosääntöoikeuden ja oikeuslingvistiikan alalle. Oikeuskulttuuri rajataan väitöskirjatutkimuksessa oikeudelliseen kehykseen eli ihmisoikeussopimuksiin ja perustuslain perusoikeussäännöksiin sekä näihin liittyvään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Suomen ylimpien tuomioistuinten oikeuskäytäntöön.


Kolmevaiheinen muutos

Ihmisoikeuskulttuurin muutos Suomen oikeusjärjestelmässä on Virpi Koivun mukaan tapahtunut kolmessa vaiheessa Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen seurauksena. Ensimmäinen vaihe koostuu niistä muutoksista, joita Suomen oikeusjärjestelmään ja lainsäädäntöön tehtiin Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen mahdollistamiseksi ja sen seurauksena.

Toisessa vaiheessa oikeuskulttuuri on muuttunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön myötä tämän antaessa tarkemman sisällön sopimusmääräyksille. Kolmannessa vaiheessa ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suoja vahvistuu sen mukaisesti, miten kansalliset tuomioistuimet soveltavat Euroopan ihmisoikeussopimusta ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Suomi liittyi ihmisoikeussopimukseen vertailukohtina käytettyihin valtioihin verrattuna myöhään. Näin ollen oikeuskäytäntöä on ollut runsaasti saatavilla jo liittymishetkellä, mutta sen on jatkanut kehittymistään uusien valitusten myötä, mukaan lukien Suomea koskevat valitukset. Tällä oikeuskäytännöllä on Koivun mukaan kansallisia oikeusjärjestelmiä sitovaa vaikutusta, ja se siten kehittää ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojaa.


Suomellakin haasteita

Suomea koskevien langettavien tuomioiden määrä on ollut suuri esimerkiksi verrattuna Saksaan, ottaen huomioon pienemmän väkiluvun ja ihmisoikeussopimukseen liittymisen myöhäisen ajankohdan. Tälle voidaan Virpi Koivun mukaan esittää useita selityksiä, joita ovat muun muassa suhteellisen nuori perusoikeussääntely manner-Eurooppaan verrattuna ja erilaiset perinteet ennakkotapausten soveltamisessa.

Yksityiskohtainen ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia vastaava perusoikeusluettelo saatiin aikaan vasta vuoden 1995 perusoikeusuudistuksella. Ennen ihmisoikeussopimukseen liittymistä Suomen tuomioistuimet ovat vain harvakseltaan soveltaneet kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, eikä kansallista oikeuskäytäntöäkään ole perinteisesti sovellettu ennakkotapauksina, mikä on johtunut voimakkaasta lainsäädännön painotuksesta oikeuslähteenä.

Ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien todellinen merkitys määräytyy kuitenkin sen mukaan, miten niitä sovelletaan. Koivun mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön systemaattisempi ja monipuolisempi soveltaminen Suomen ylimmissä tuomioistuimissa on johtanut vahvistuneeseen ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojaan.



Tietoja väitöstilaisuudesta:

PM, FM Virpi Koivun väitöskirja European Convention on Human Rights and transition of the legal culture – Reception of the argumentation of the European Court of Human Rights by the Finnish supreme jurisdictions tarkastetaan oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 4. joulukuuta kello 12 alkaen luentosalissa 2 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii professori Janneke Gerards, Nijmegenin Radboud-yliopistosta Alankomaista ja kustoksena emeritusprofessori Heikki E. S. Mattila Lapin yliopistosta. Tervetuloa!


Tietoja väittelijästä:

Virpi Koivu (s. 1970) on kirjoittanut ylioppilaaksi Ruukin lukiosta vuonna 1989 ja on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Turun yliopistossa 1997 ja Politices magister -tutkinnon Åbo Akademissa vuonna 2001.

Hän on työskennellyt aiemmin ulkoasiainministeriössä käännöstehtävissä ja kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asiantuntijatehtävissä, korkeimmassa hallinto-oikeudessa tiedotustehtävissä ja Euroopan unionin neuvostossa Brysselissä juristilingvistin tehtävissä.

Koivu työskentelee nykyisin ylitarkastajana sisäministeriössä.


Lisätietoja:

Virpi Koivu
P. 02 9548 8592
virkoivu (at) ulapland.fi


Julkaisun tiedot:

Virpi Koivu: European Convention on Human Rights and transition of the legal culture – Reception of the argumentation of the European Court of Human Rights by the Finnish supreme jurisdictions. Acta Universitatis Lapponiensis 314. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2015. ISBN 978-952-484-859-6. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 182. ISBN (pdf) 978-952-484-860-2. ISSN 1796-6310.


LaY/Viestintä/RJ