Miksi taiteella on annettavaa sosiaaliselle työlle ajassa, jota sävyttää yhteiskunnan taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen murros? Sen seurauksena elämän ennustettavuus on vaikeutunut ja yksilöön kohdistuvat refleksiivisyyden, valintakyvyn ja elämän suunnittelun vaatimukset ovat kasvaneet. YTL Arja Honkakosken fenomenologisessa väitöstutkimuksessa vastauksia haetaan poikkitieteellisesti taiteentutkimuksen ja sosiaalitutkimuksen lähestymistapoja yhdistämällä ja käyttämällä draamaa konkreettisena taidemuotona.
Taiteen ja sosiaalisen työn rajalle sijoittuva Honkakosken tutkimus osoittaa rajapinnan ilmiöiden tutkimisen tärkeyden – ja samalla vaikeuden. Eri tieteenalojen teoreettisten ja metodisten rajojen ylitykset ovat olleet välttämättömiä uuden etsinnässä.
— Ajankohtaisen tutkimuksesta tekee se, että taiteelle ominaisen esteettisen refleksiivisyyden arvioidaan tarjoavan tässä ajassa tarvittavia refleksiivisyyden malleja kenties paremmin kuin rationaaliseen ajatteluun perustuva kognitiivinen refleksiivisyys, Honkakoski toteaa.
Tutkimuksen mukaan draaman olemus, teatteritaiteen konventioita ja työtapoja soveltavana taidemuotona, on sen tapahtumaluonteisuudessa ja toimintaluonteisuudessa. Fiktiivisen todellisuuden ja reaalisen todellisuuden samanaikaisessa läsnäolossa toteutuu draaman toimintaluonteinen olemus osallistujien sosiaalisena, taidelähtöisenä toimintatapana ja siihen sisään rakentuneena inhimillisen toiminnan tutkimisen menetelmänä. Draamassa ihmisen suhde todellisuuteen ymmärretään mahdollisuussuhteeksi. Siksi ihminen voi periaatteessa toimia toisin – niin draaman fiktiossa kuin todellisessa elämässä.
Tutkimuksessa ihmisen mahdollisuus toimia toisin nähdään sekä draaman että sosiaalisen työn ytimenä. Toisin toimimista tavoittelevan sosiaalisen työn tehtävänä on asiakkaan intentionaalisen toiminnan tukeminen, jotta asiakas saa voimavaransa, mahdollisuutensa ja toimintakykynsä täysimääräisesti käyttöönsä.
— Toisin toimiminen ei aina ole yksinkertaista sosiaalisessa työssä, kun asiakkaan mahdollisuudet ja yhteiskunnan odotukset ovat ristiriidassa keskenään. Kyse on yksilö- ja yhteiskuntatasolla tapahtuvasta sosiaalisesta muutostyöstä, joka kohdistuu sekä yksilön toimintaan ja sen yhteiskunnallisiin ehtoihin. Draaman osallistava ja kokeileva toimintatapa voi vahvistaa ihmisen reflektiokykyä ja avata vaihtoehtoja toisin näkemiseen ja toimimiseen, Honkakoski kertoo.
Uusia näkökulmia sosiaaliseen työhön ja draamaan
Lähestymistapansa vuoksi tutkimuksella on merkitystä sekä sosiaalisen työn että draaman näkökulmasta.
— Sosiaaliselle työlle tutkimus avaa lähestymistavan, joka sisällöllisesti ja menetelmällisesti haastaa totuttuja ajattelu- ja toimintatapoja. Uusia itseymmärryksen aineksia syntyy, kun sosiaalisen työn tavoitteeksi asetetaan asiakkaan intentionaalisen toiminnan tukeminen, ja kun sosiaalinen työ ymmärretään yhtenä sosiaalisen toiminnan muotona. Draaman metodi ihmisen toiminnan ja toisin toimimisen tutkimisessa avaa sosiaaliselle työlle näköaloja mahdollisuuksien politiikkaan sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla, Honkakoski toteaa.
Draaman teoreettiselle ja metodiselle kehittämiselle tutkimus avaa myös mahdollisuuksia. Se edistää draaman käytännön soveltamista sosiaalisen työn lisäksi muun muassa sosiaalityön, nuorisotyön, kasvatuksen ja opetuksen sekä kansalaistoiminnan konteksteissa. Draamaohjaajille tutkimus tarjoaa mahdollisuuden syventää inhimillisen toiminnan tutkimista draaman metodien lisäksi toiminnanteorian tarjoamilla käsitteellisillä välineillä.
Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat sosionomiopiskelijoiden kirjalliset itsearvioinnit kokemuksista, joita heille syntyi William Goldingin Kärpästen herra -teoksen pohjalta toteutetusta draamatyöskentelystä taidelähtöisten yhteisötyön menetelmien opinnoissa. Tutkimus kiinnittyy fenomenologiseen tieteenfilosofiaan ja taiteenfilosofiaan. Juuri fenomenologeja on kiinnostanut taide alkuperäisimmän kokemuksen tavoittamisessa. Edmund Husserlin tietoisuuden intentionaalisuus ja kokemuksen merkitysrakenteet sekä Martin Heideggerin taideteoksen ontologia ja olemisen sosiaalisuus muodostavat tutkimuksen perustan taiteen, draaman ja sosiaalisen työn yhteyden etsinnälle.
Tietoja väitöstilaisuudesta
YTL Arja Honkakosken väitöskirja ”Taiteen ja sosiaalisen työn rajalla – kohtauspaikkana draama” tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 13.1.2017 klo 12 Castrén-salissa, Yliopistokatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii KT, draamakasvatuksen yliopistonlehtori Hannu M. Heikkinen Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Anneli Pohjola Lapin yliopistosta. Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Fellissä. Tervetuloa!
Tietoja väittelijästä
Arja Honkakoski (o.s. Rissanen) syntyi Rautavaaralla 1952. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1971 Kuopion yhteiskoulusta. Honkakoski on suorittanut Tampereen yliopistossa sosionomin tutkinnon 1974 ja YTM:n tutkinnon 1979, sosiaalipolitiikka pääaineena sekä YTL:n tutkinnon 1996 Lapin yliopistossa. Lisäksi hän on suorittanut sosiaalialan ammatillisen opettajatutkinnon 1987, draaman erikoistumisopinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa 2002 ja draamakasvatuksen aineopintoja Jyväskylän yliopistossa 2005-2007. Arja Honkakoski on toiminut viidellä vuosikymmenellä sosiaalihuollon eri tehtävissä: sosiaalityöntekijänä Raahessa 1970-luvulla, sosiaalisihteerinä Kemissä (1981-1987), Kemin sosiaalialan oppilaitoksen rehtorina (1987-1997), Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutuksen toimialajohtajana (1998-2002) ja yliopettajana (2002-2007) sekä viimeiset kymmenen vuotta sosiaalityön kehittämispäällikkönä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikössä.
Lisä- ja yhteystiedot:
Arja Honkakoski
arja.honkakoski(at)oamk.fi
+358 40 558 0228
Julkaisun tiedot
Arja Honkakoski: Taiteen ja sosiaalisen työn rajalla – kohtauspaikkana draama. Acta Universitatis Lapponiensis 341. Lapin yliopisto. Rovaniemi 2017. ISBN 978-952-484-949-4. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 209. ISBN 978-952-484-950-0. ISSN 1796-6310.
LaY/Viestintä/J-EK