Mitä performanssitaiteilijat kokevat ja tuntevat esityksensä aikana? MFA Marija Griniuk tarkastelee poikkitieteellisessä väitöstutkimuksessaan, miten yleisö voisi havaita ja kokea esiintyvän taiteilijan tunteita ja kokemuksia reaaliajassa. Taiteilijoiden esityksen aikaiset, sisäiset fyysiset olotilat voidaan näyttää reaaliajassa tai nauhoittaa, minkä kautta yleisö voi saada pilkahduksen taiteilijan kognitiivisesta tilasta performanssin aikana.

Marija Griniuk on tutkinut tapoja, joilla aivosähkökäyräkuvantamista eli elektroenkefalografiaa (EEG) voidaan hyödyntää performanssitaiteessa. Tutkimus laajentaa niitä tapoja, joilla performanssitaidetta toteutetaan reaaliaikaisesti ja joilla performanssia dokumentoidaan valokuvin ja videoin.

Tutkimuksen taiteellisena ja kokeellisena osana Griniuk kehitti osallistavia performansseja, joissa vuorovaikutus yleisön kanssa oli keskeinen osa taiteellista ilmaisua. Hän toteutti performansseja useissa paikoissa ja taidetapahtumissa Pohjoismaissa ja Baltiassa vuosina 2019–2021, esimerkiksi Supermarket Art Fairissa Tukholmassa ja Common Ground -projektissa Palangassa Liettuassa.

Taiteelliset kokeilut osoittivat, että performanssit muodostuvat yhdessä yleisöjen kanssa. Performanssiin vaikuttavat niin yleisö, esityspaikka kuin esityksen aikana käytetyt esineet ja materiaalit, kuten tee-se-itse-menetelmin toteutetut ääni-instrumentit, EEG-laitteet sekä arkistomateriaalit, kuten valokuvat tai tekstit. Kaikki nämä yhdessä vaikuttavat siihen, mitä tunteita taitelija tuntee ja millaista kognitiivista kuormitusta hän kokee.

– Taiteilijan reaaliaikaisten fyysisten olotilojen ilmentäminen teknologian avulla antaa yleisölle autenttisia välähdyksiä taiteilijasta ihmisenä, jolla on esiintyessään erilaisia tunteita ja joka kokee jännitystä, Griniuk toteaa.

Marija Griniuk: Techno-voyeurism into a reflexive painting. 2022. Griniukin aivotoiminta esitettiin projektiona galleriassa samanaikaisesti, kun hän maalasi ulkona. Kuva: M. Maslo.

Taiteilijan kehollisten olotilojen tuominen näkyväksi osaksi performanssissa voikin edistää yleisön ja taiteilijan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi museoissa ja taidegallerioissa performanssitaiteen esittämiseen voitaisiin yhdistää performanssin videotaltiointia sekä ääneksi ja kuvaksi muunnettua, EEG-teknologialla mitattua taiteilijan aivotoimintaa.

– Kun performanssitaidetta dokumentoidaan kokonaisuutena, joka koostuu äänestä, kuvasta ja esiintyvän kehon sisäisten olotilojen tallenteista, tuo se esiin, että performanssi ei ole staattinen tila, vaan nimenomaan etenevää toimintaa, Griniuk sanoo.

– Teknologian ansiosta performansseja voidaan nyt tallentaa uusin tavoin. Taitelijan sisäiset kokemukset ovat aina olleet piilossa oleva osa performanssitaidetta, ja nyt niitä on mahdollista nähdä ja seurata – esimerkiksi esiintyjän kokemat jännityksen hetket on mahdollista havaita, Griniuk mainitsee.

Tutkimuksen tulokset voivat tuoda tutkimusta ja teknologiaa lähemmäksi taidetta, esimerkiksi esittävien taiteiden korkeakoulutuksessa. Performanssitaide ja erityisesti alan koulutus voivat käyttää Griniukin tutkimuksen tuloksia innovoidessaan, kuinka teknologiaa voitaisiin hyödyntää esitysten luomisessa, kokemisessa ja dokumentoinnissa.

– EEG-teknologian lisäksi mahdollisuuksia on laajemminkin biometrisissä teknologioissa, Griniuk arvioi.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Master of Fine Arst (MFA) Marija Griniukin akateeminen väitöskirja Technovoyeurism into a (performing) Body tarkastetaan julkisesti Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa perjantaina 4. marraskuuta 2022 klo 17 alkaen luentosalissa 2 (LS2, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii professori, PhD Philip Auslander Georgia Institute of Technologysta ja kustoksena professori Timo Jokela Lapin yliopistosta. Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Väitöstä voi seurata etänä.

Tietoa väittelijästä

Marija Griniuk on liettualainen taiteilija, joka on työskennellyt viimeisen vuosikymmenen aikana Baltiassa ja Pohjoismaissa. Hän on erityisen kiinnostunut taiteilijavetoisesta kulttuurista, ja vuodesta 2013 lähtien hän on ollut aloitteen tekijänä ja toteuttajana lukuisissa projekteissa, symposiumeissa ja performanssipedagogiikan tapahtumissa BiteVilnius AiR -projektien puitteissa (2013–2022). Hänen toinen tärkeä projektinsa on The Nomadic Radical Academy (2019, 2020), joka yhdistää esittäviä taiteita, pedagogiikkaa ja ympäristötietoisuutta.

Griniuk on suorittanut kuvataiteen maisterin tutkinnon (MFA) Vilnan taideakatemiassa (Vilnius Academy of Arts) Liettuassa vuonna 2008, Jutland Art Academyssa Tanskassa 2017 ja Konstfackissa Ruotsissa vuonna 2020. Tällä hetkellä hän toimii Norjan saamelaisen nykytaiteen keskuksen johtajana (Sámi Dáiddaguovddáš – Sami Center for Contemporary Art).

Lisätietoja

Marija Griniuk, mgriniuk (at) ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Marija Griniuk: Technovoyeurism into a (performing) Body. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 348. ISBN:978-952-337-335-8. Lapin yliopisto 2022, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-335-8