OTM, VT Juhana Riekkinen tarkastelee prosessioikeuden ja oikeusinformatiikan aloille sijoittuvassa väitöskirjassaan sähköis-digitaaliseen muotoon tallennetun datan käyttöä todisteena rikosasioissa. Aihetta ei ole aiemmin juurikaan tutkittu kotimaisessa oikeus-tieteessä, ja väitöskirja on ensimmäinen yleisesitys sähköisten todisteiden elinkaaren eri vaiheita – kuten todisteiden hankintaa, esittämistä ja arviointia – Suomessa sääntele-västä oikeudesta. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan muun ohella todistusoikeudellisen sääntelyn vaikutuksia rikosprosessin keskeisimpiin tavoite- ja arvoperiaatteisiin ja pyri-tään löytämään keinoja rikosoikeudenkäyntien varmuuden, nopeuden, halpuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.
Jotta laissa rangaistavaksi säädetystä teosta voidaan tuomita rangaistus, on tapahtumainkulku riittävällä varmuudella voitava jälkikäteen selvittää oikeudenkäynnissä. Perinteisesti rikosten toteen näyttämisessä suuri rooli on ollut asianosaisten kertomuksilla, silminnäkijätodistajilla, paperisilla asiakirjoilla ja esineillä. Teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä tapahtumien selvittelyssä enenevästi merkitystä on informaatiolla, joka jossain sen elinkaaren vaiheessa tallennetaan sähköis-digitaaliseen, tietojärjestelmissä käsiteltävissä olevaan muotoon. Tällaista informaatiota on nykyään olemassa valtavia määriä. Sähköinen aineisto eroaa monessa suhteessa perinteisemmistä todisteista. Tietojärjestelmiin tallennettua dataa on esimerkiksi helppoa ja nopeaa siirtää, kopioida ja käsitellä soveltuvien laitteiden ja ohjelmistojen avulla. Samalla data on altista tahattomille muutoksille, manipuloinnille ja hävittämiselle, mikä on tehokkaan rikostutkinnan ja todistelun luotettavuuden näkökulmista ongelmallista.
– Erilaiset sähköiset todisteet ovat käytännössä välttämättömiä selvitettäessä varsinaisia tietoverkkorikoksia, joissa toiminta tapahtuu pääasiassa tai kokonaan digitaalisessa verkkoympäristössä. Todisteena hyödyllisiä sähköisiä jälkiä jää nykyään kuitenkin runsaasti myös perinteisestä fyysisen maailman rikollisuudesta, koska tietoverkkoihin kytketyt laitteet, kuten puhelimet ja muut älylaitteet, kulkevat ihmisten mukana kaikkialle. Rikosten tekijät, uhrit ja muutkin kansalaiset sekä koko yhteiskunta ovat jatkuvasti kytköksissä tietoverkkoihin ja jopa niistä riippuvaisia, Riekkinen toteaa.
Rikosasioissa todisteiden hankinta tapahtuu pääsääntöisesti viranomaisjohtoisessa esitutkinnassa. Esitutkintaa ja siinä käytettävissä olevia pakkokeinoja koskeva sääntely on nykyisellään varsin kattavaa ja yksityiskohtaista niin todisteiden hankinnan mahdollistavan keinovalikoiman kuin erilaisten oikeusturvajärjestelyjenkin osalta. Vuonna 2014 voimaan tulleessa pakkokeinolaissa on suoraan säädöstekstin tasolla monessa kohdin nimenomaisesti huomioitu tietotekniikka ja erilaiset tietoteknisiin laitteisiin ja viestintään kohdistuvat tiedonhankintakeinot.
Tuomioistuimessa tapahtuvan todistelun ja todistusharkinnan perustana on Suomessa niin sanottu vapaa todistusteoria, jonka mukaan osapuolet saavat lähtökohtaisesti esittää mitä tahansa haluamaansa näyttöä, ja tuomioistuin päättää kaikenlaisten todisteiden merkityksen ja näyttöarvon vapaata harkintaa käyttäen. Vuoden 2016 alussa voimaan tulleessa todistelulainsäädännön kokonaisuudistuksessa ei puututtu vapaan todistelun ja todistusharkinnan perusteisiin, ja tietotekniikka huomioitiin nimenomaisesti lähinnä etäyhteyksin tai tallenteiden avulla toteutettavan henkilötodistelun kontekstissa.
– Uudistuksen yhteydessä sähköiseen muotoon tallennettujen asiakirjojen ja muiden sähköisten reaalitodisteiden esittämiseen ja arviointiin liittyvät kysymykset jäivät vähälle huomiolle. Reaalitodisteluun ei muutenkaan ole katsottu liittyvän vastaavia luotettavuusarviointiin liittyviä ongelmia kuin henkilötodisteluun, eikä todistelumenettelyn yksityiskohtaista sääntelyä ole katsottu tarpeelliseksi, Riekkinen kertoo.
Sähköisten reaalitodisteiden konkreettista esittämistä oikeudenkäynnissä ohjaavatkin enemmän tuomarin prosessinjohdollinen harkinta ja eri tahojen tietotekniset valmiudet ja tekniset mahdollisuudet kuin tarkkapiirteinen oikeudellinen sääntely. Myöskään sähköisten todisteiden arviointiin ei ole oikeuslähteistä löydettävissä kovinkaan täsmällistä ohjeistusta.
– Nykyisestä todistusoikeudesta ei verkkoyhteiskunnassakaan aiheudu ylitsepääsemättömiä ongelmia, eikä se suoranaisesti estä tyydyttävän varmaa, nopeaa, halpaa ja oikeudenmukaista rikosprosessia ainakaan tavanomaisissa tilanteissa. Vapaa todistusteoria on edelleen sinänsä hyvä pohja. Vaikka nykyinen todistusoikeus mahdollistaakin prosessin tavoitteiden toteutumisen, se ei kovin voimakkaasti myötävaikuta niiden toteutumiseen tai edistä niitä. Se ei myöskään anna selviä vastauksia siihen, mitä keskenään usein ristiriitaisista tavoitteista missäkin tilanteessa tulee priorisoida, Riekkinen arvioi.
Riekkisen mukaan varsinkin oikeudenkäynnin varmuus- ja oikeudenmukaisuustavoitteet ovat uudenlaisessa toimintaympäristössä vaarassa. Riekkinen kartoittaakin tutkimuksessaan myös keinoja, joilla erityisesti näiden tavoitteiden toteutumista voitaisiin mahdollisesti parantaa. Osa väitöskirjassa esitetyistä toimenpiteistä on pakkokeinolainsäädännön yksityiskohtiin liittyviä lainsäädäntöehdotuksia, mutta muutakin kehitettävää löytyy. Jotta virheellisiä tuomioita voidaan välttää, tuomareiden, asianajajien ja muiden toimijoiden koulutukseen ja tietoteknisen ymmärtämyksen parantamiseen on panostettava, ja erilaiset tietotekniikan ominaisuuksiin liittyvät virhelähteet on tiedostettava oikeusprosessin eri vaiheissa.
– Muun muassa tietojärjestelmien toimintamekanismien monimutkaisuuden, datan muokattavuuden ja nykyisten tietoteknisten manipulointikeinojen myötä reaalitodisteiden todellista painoarvoa on vaikea määrittää pelkästään aistinvaraisen tarkastelun pohjalta tai asiakirjan sisältöä tutkimalla. Todistelua olisikin yleisesti tarpeen kehittää siihen suuntaan, että todisteiden esittämisen yhteydessä vastapuolelle ja tuomioistuimelle oletusarvoisesti välitettäisiin riittävät tiedot kunkin sähköisen reaalitodisteen alkuperästä, myöhemmästä käsittelystä ja muista seikoista, joilla voi olla vaikutusta todisteen luotettavuuden arvioinnissa ja näyttöarvon määrittämisessä. Tällaisiin seikkoihin, kuten todisteen rikkomattomaan hallintaketjuun ja eri käsittelytoimenpiteiden kattavaan dokumentointiin, on jatkossa tarpeen kiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös todisteiden arviointivaiheessa. Tämä edellyttää tietojenkäsittelyprosessien läpinäkyvyyttä sekä huolellista ennakollista varautumista esittämisvaiheen kontradiktoriseen keskusteluun, Riekkinen toteaa.
Tietoa väitöstilaisuudesta
Juhana Riekkisen väitöskirja ”Sähköiset todisteet rikosprosessissa – Tutkimus tietotekniikan ja verkkoyhteiskuntakehityksen vaikutuksista todisteiden elinkaareen” esitetään Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Lapin yliopiston luentosalissa 2 perjantaina 10.5.2019 klo 12. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Asko Lehtonen Vaasan yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Ahti Saarenpää Lapin yliopistosta. Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Fellissä.
Tietoa väittelijästä
Juhana Riekkinen (s. 1989 Raahessa) kirjoitti ylioppilaaksi Viitasaaren lukiosta vuonna 2008. Hän valmistui oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2014, ja hänet palkittiin kyseisen vuoden parhaana oikeustieteiden tiedekunnasta valmistuneena. Riekkinen on työskennellyt tutkijana Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa vuodesta 2014 lähtien. Varatuomarin arvonimen hän sai vuonna 2017 auskultoituaan Lapin käräjäoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa.
Kuuntele Juhana Riekkisen haastattelu sähköisistä todisteista Soundcloudista:
https://soundcloud.com/ulapland/ulalla-11-sahkoiset-todisteet-rikosprosessissa
Lisätietoja
Juhana Riekkinen
juhana.riekkinen@ulapland.fi
Julkaisun tiedot
Juhana Riekkinen: Sähköiset todisteet rikosprosessissa. Tutkimus tietotekniikan ja verkkoyhteiskuntakehityksen vaikutuksista todisteiden elinkaareen. Alma Talent, Helsinki 2019. ISBN 978-952-14-3858-5 / 978-952-14-3859-2 (verkkokirja).
https://shop.almatalent.fi/sahkoiset-todisteet-rikosprosessissa