• Weboodi
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
Väitökset 2016
 
Notko_Tiina.jpg

Väitös: Vammainen ihminen käyttää vuorovaikutuskokemuksiaan identiteettinsä rakennusaineina

25.11.2016

Ihminen rakentaa identiteettejään sekä käsitystä itsestään ja rooleistaan vuorovaikutuskokemustensa pohjalta koko elämänsä ajan. YTM Tiina Notkon kuntoutustieteen väitöskirja käsittelee kasvokkaisen vuorovaikutuksen merkitystä vammaisen tai pitkäaikaissairaan ihmisen identiteettien kehittymisessä.

Vammaisen ihmisen saadessa läheisiltään ja palvelujärjestelmän työntekijöiltä viestejä, joiden mukaan hän on arvostettu ihminen, jonka mielipiteitä halutaan kuulla, hän oppii arvostamaan itseään. Hän kohtaa kuitenkin myös vuorovaikutusta, joka viestii hänen oletetusta heikkoudestaan ja riippuvuudestaan muiden avusta.

Tiina Notko pyrkii väitöskirjassaan tekemään näkyväksi niitä vuorovaikutusilmiöitä, jotka vaikuttavat vammaisen ihmisen identiteettien kehittymiseen, hänen toimintavoimaansa oman elämän merkityksellisillä alueilla sekä hänen osallistumiseensa lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa.

— Vammainen ihminen saa kaikessa kohtaamisessa toisilta ihmisiltä viestejä itsestään, siitä, minä häntä pidetään, ja omaksuu niistä viesteistä osan oman identiteettinsä rakennusaineeksi, Notko toteaa.

Väitöskirjassa vuorovaikutusta tarkastellaan vammaisen ihmisen kokemuksina arkielämän tilanteista, kuntoutusohjaajien kokemuksina asiakasyhteistyöstä sekä kuntoutusohjaajien käsityksinä asiakkaiden vuorovaikutuksesta perheessä ja palvelujärjestelmän asiakkaana.

— Ihmisen elämänpiirissä olevat ihmiset vaikuttavat siihen, minkälainen identiteetti hänelle muodostuu. Merkittävimpien läheisten suhtautuminen on erityisen tärkeää. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät voivat omalla toiminnallaan luoda mahdollisuuksia vammaisen ihmisen valtaistumiselle ja voimaantumiselle, Notko kertoo.

Kuntoutusohjaajat asennevaikuttajina 

Kohtaamisen tapaan vaikuttavat työntekijän omat ja hänen ympäristössään vallitsevat asenteet vammaisuuteen. Jos kohdistuvat asenteet yhteiskunnassa ovat kielteiset, olisi erityisen tärkeää, että palvelujärjestelmässä vammaista ihmistä arvostettaisiin täysivaltaisena ihmisenä ja häntä aidosti kuultaisiin. Esimerkiksi aikuisena vaikeasti vammautunut ihminen on siihenastiset identiteettinsä menettäneenä erityisen altis ympäristön viesteille omasta asemastaan.

Kuntoutusohjaajat erikoissairaanhoidossa ovat näköalapaikalla liikkuessaan asiakkaansa rinnalla eri palveluiden ja muiden elämänsisältöjen alueella. Heidän erityinen tehtävänsä on pyrkiä kuulemaan ja ymmärtämään vammaisen tai pitkäaikaissairaan ihmisen kokemuksia, näkemyksiä ja tavoitteita elämässä. He voivat oman asennoitumisensa kautta vaikuttaa siihen, miten vammainen ihminen tilanteensa ja mahdollisuutensa – ja itsensä – kokee. He ovat tärkeitä vaikuttajia myös keskustellessaan vammaisten henkilöiden tarvitsemista palveluista ja kuntoutussuunnitelmasta eri työntekijätahojen kanssa, ja myös vammaisen henkilön läheisten kanssa. He ovat asennevaikuttajia.

— Kuntoutusohjaajat eivät itse tee päätöksiä mistään asioista, mutta he voivat suurestikin vaikuttaa niihin päätöksiin ja kannanottoihin, mitä eri organisaatioissa asiakkaan verkostossa tehdään, Notko toteaa.

Asenteet ratkaisevat

Vammaisuus on moniulotteinen ilmiö ja käsite. Tiina Notkon väitöskirjatyössä vammaisuutta tarkastellaan vammaisuuden sosiaalis-relationaalisen mallin pohjalta. Sen mukaan vammaisuus perustuu toisaalta arkielämän vuorovaikutustilanteissa tapahtuvaan syrjintään, toisaalta sellaisiin fyysisiin ja sosiaalisiin esteisiin, jotka vaikeuttavat vammaisen ihmisen osallistumista, palvelujen saantia, työllistymistä tai koulutukseen pääsyä.  Vammaisuutta aiheuttavat esteet voivat olla rakennettuja, esimerkiksi portaita, jotka estävät osaa ihmisistä pääsemästä siirtymään paikasta toiseen. Näitä konkreettisesti näkyviä esteitä vaikeammin tunnistettavia ja poistettavia ovat asenteelliset esteet, jotka estävät erilaista ihmistä toimimasta hänelle sopivissa tehtävissä ja rooleissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja erityisesti kuntoutuksen palvelujärjestelmän tulisi pyrkiä estämään vammaisuuden aiheuttamaa eriarvoisuutta. On pyrittävä siihen, että fyysisesti tai psyykkisesti erilainen ihminen voi olla yhdenvertainen kansalainen muiden joukossa ja hänellä voi olla monenlaisia rooleja ja identiteettejä lähiyhteisöissä, työelämässä ja yhteiskunnassa.

— Vammaisuuden ei tarvitse vaikuttaa eri rooleissa, kenellekään ei ole tarpeellista yhteisön jäsenenä olla nimenomaan vammaisen roolissa. Palvelujärjestelmän työntekijät voivat omalla asenteellaan ja toiminnallaan vaikuttaa yhteiskunnassa ja yhteisöissä vallitseviin asenteisiin, Notko toteaa.

Notkon mukaan keinona tähän on julkinen keskustelu ja vammaisuutta koskevan tiedon lisääminen. On tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa vammaisuus uhkaa olla esteenä johonkin, mihin se ei tosiasiallisesti mitenkään vaikuta, esimerkiksi opiskelijoiden tai työntekijöiden valinnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon eri koulutusaloilla vammaisuutta ja vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva tieto ja eettinen keskustelu ovat tärkeitä, sekä tutkintoon johtavissa koulutuksissa että jo työelämässä olevien koulutuksissa. Kunnioittavan ja arvostavan kohtaamisen taito on asia, johon tulisi erityisesti paneutua kaikessa sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksessa.

Tietoja väitöstilaisuudesta:

YTM Tiina Notkon väitöskirja ”Vuorovaikutussuhteet ja valtaistuminen – kuntoutustyöntekijän ja vammaisen ihmisen näkemyksiä vammaisuudesta” tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 2.12.2016 kello 12, Fellman-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii tutkimuspäällikkö Antti Teittinen Kehitysvammaliitosta ja kustoksena professori Kristiina Härkäpää Lapin yliopistosta. Tervetuloa!


Tietoja väittelijästä:

Tiina Notko (o.s. Mikola) syntyi Kihniössä 1958. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1977 Tapiolan yhteiskoulusta Espoossa. Hän opiskeli fysioterapeutiksi Tampereella ja Rovaniemellä. Työskenneltyään fysioterapeuttina ja kuntoutusohjaajana hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 2004 pääaineena sosiologia. Tiina Notko on myös voimavaralähtöinen työnohjaaja STOry vuodelta 2015. Hän työskentelee kuntoutussuunnittelijana Lapin sairaanhoitopiirissä Rovaniemellä.


Lisätietoja:

Tiina Notko
tiina.notko(at)ulapland.fi
p. 040 70 60 890

Väitöskirjojen myynti ja lehdistökappaleet: Lapin yliopistokustannus, PL 8123, 96101 Rovaniemi, puh. 040 821 4242, julkaisu@ulapland.fi.

Julkaisun tiedot:

 

Tiina Notko: Vuorovaikutussuhteet ja valtaistuminen – Kuntoutustyöntekijän ja vammaisen ihmisen näkemyksiä vammaisuudesta. Acta Universitatis Lapponiensis 333. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2016. ISBN 978-952-484-924-1. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 198. ISBN 978-952-484-925-8. ISSN 1796-6310.

LaY/Viestintä/J-EK

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK