Oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Anja Karvonen-Kälkäjä tarkastelee väitöstutkimuksessaan vanhusasiakkaan vaikuttamismahdollisuutta omiin palveluihinsa niissä tapauksissa, jolloin kunta ostaa lakisääteiset julkiset sosiaalipalvelut yksityiseltä palveluntuottajalta kilpailuttamalla ne julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti. Sosiaalipalvelulla tutkimuksessa tarkoitetaan vanhusväestön kannalta tärkeitä kotipalveluja, palveluasumista, tehostettua palveluasumista sekä laitosasumista.

Tutkimus selvittää, millä keinoin ja missä hankintamenettelyn vaiheessa sosiaalipalvelun käyttäjänä oleva vanhus voi vaikuttaa yksityiseltä palveluntuottajalta saamaansa julkiseen sosiaalipalveluun. Tutkimus esittää sekä aiheeseen liittyvän lainsäädännön että hankinnan eri vaiheissa edellytettävät konkreettiset toimenpiteet, joiden avulla vanhusasiakkaan vaikuttamismahdollisuudet toteutuvat ja joiden kautta asiakkaan omat mielipiteet voidaan huomioida entistä paremmin.

Tutkimuksen mukaan vanhuksen vaikuttamismahdollisuus voidaan turvata silloin kun vanhuksen vaikuttamismahdollisuus ja itsemääräämisoikeus huomioidaan hankinnan kaikissa vaiheissa: niin hankinnan valmistelussa, tarjouspyynnön tekemisessä kuin sosiaalipalvelun toteuttamisessa. Jännitettä saattaa aiheuttaa se, että palvelun käyttäjänä oleva vanhus ei ole sopimusosapuolena kunnan ja yksityisen palveluntuottajan välisessä ostopalvelusopimuksessa, vaikka hän kuuluu sopimuksen vaikutuspiiriin ja kysymys on hänelle annettavista palveluista.

– Palveluiden kilpailuttamistilanteissa hankintalaki turvaa pääosin vain palveluntuottajien oikeudet ja heidän tasapuolisen kohtelunsa. Käytännössä voi käydä niin, että hankinta on toteutettu virheettömästi ja hankintalain mukaisesti, mutta palvelunkäyttäjänä oleva vanhus on jäänyt asiassa ulkopuoliseksi, eikä hänellä ole ollut mahdollisuuksia mitenkään vaikuttaa häntä itseään koskeviin ratkaisuihin, Karvonen-Kälkäjä toteaa.

Hankintalaki ei kuitenkaan estä tai rajoita asiakkaan tarpeiden huomioimista ja vaikuttamismahdollisuuden vahvistamista. Nykyisten lakien puitteissa palvelun käyttäjä voidaan ottaa mukaan palvelun ostajan ja tuottajan väliseen vuoropuheluun jo hankinnan valmisteluvaiheessa, vaikka hän ei olekaan ostopalvelusopimuksen sopimusosapuolena.

– Käytännössä tämä edellyttää ensiksi sitä, että palvelun käyttäjän vaikuttamismahdollisuus turvataan jo hankintojen valmistelussa. Tämä voidaan toteuttaa hankinnan suunnitteluvaiheessa kunnan ja mahdollisten palvelunkäyttäjien välisellä avoimella vuoropuhelulla, tiedottamalla kuntalaisia ostettavista palveluista esimerkiksi keskustelufoorumeissa ja kansalaisraadeissa sekä antamalla heille mahdollisuus vaikuttaa ostettavien palveluiden sisältöön ja toteuttamistapaan, Karvonen-Kälkäjä sanoo.

– Lisäksi kunnan tulee palvelun hankkijana kuvata jo tarjouspyynnössä ostettava palvelu selkeästi ja tarkasti mutta joustavasti. Kunnan tulee myös määritellä tarjouspyynnössä vanhusasiakkaan mahdollisuudet käyttää vaikuttamismahdollisuuttaan: käytännössä tarjouspyyntöön tulisi kirjata, että vanhusasiakkaalla on mahdollisuus esittää omia toiveitaan ja mielipiteitään palvelun toteuttamisvaiheessa.

Vanhuksille annettavien sosiaalipalveluiden tulee perustua yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin, joka tehdään yhteisymmärryksessä palvelua tarvitsevan vanhuksen kanssa huomioiden hänen henkilökohtaiset mielipiteensä ja toivomuksensa. Kunta tekee palvelutarpeen arvioinnin perusteella myönteisen muutoksenhakukelpoisen hallintopäätöksen vanhukselle järjestettävistä palveluista. Tutkimuksen ytimessä on erityisesti palvelusuunnitelma, jonka palveluntuottaja ja palvelun käyttäjänä oleva vanhus tai hänen edustajansa tekevät yhteisymmärryksessä. Tämän yksilöllisen palvelusuunnitelman perusteella palveluntuottaja toteuttaa lainmukaiset ja riittävät palvelut palvelua tarvitsevalle vanhukselle.

– Myös palvelusuunnitelmassa tulee ilmetä vanhuksen mahdollisuudet esittää omia mielipiteitään palveluja toteutettaessa ja valvottaessa niiden toteutumista. Kaiken kaikkiaan palvelusuunnitelmia tulisi kehittää nykyistä asiakaslähtöisemmiksi. Esimerkiksi palvelusuunnitelman periaatteet ja keskeisemmät sisällöt tulisi esittää jo tarjouspyynnössä, kun ostopalvelusopimusta valmistellaan. Palvelusuunnitelmista tulisi tehdä myös nykyistä sitovampia. Se vahvistaisi vanhuksen oikeusturvaa ja sitä, että vanhus todellisuudessa saa palvelusuunnitelmassa sovitut palvelut, Karvonen-Kälkäjä arvioi.

Karvonen-Kälkäjä toteaa, että yksilön vaikuttamismahdollisuus pohjautuu perustuslakiin: sen mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Tämän periaatteen mukaisesti jokaisella pitää olla mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa sekä saada hyvää hoitoa ja arvokasta kohtelua.

– Vanhuksen vaikuttamismahdollisuudet omiin palveluihinsa tulisi kuitenkin kirjata lainsäädäntöön nykyistä tarkemmin ja selventää, miten arvokkaan elämän edellytykset voidaan turvata oikeudellisin keinoin. Samalla tulisi selventää, mitä seurauksia vaikuttamismahdollisuuden puuttumisesta voi olla. Sinällään on kuitenkin epävarmaa, turvaisiko erillinen, valmisteltavana oleva vanhuspalvelulaki vanhuksen riittävät sosiaalipalvelut paremmin kuin nykyisin voimassa olevat lait tai vahvistaisiko se vanhuksen itsemääräämisoikeutta nykyisestä, jos palveluiden toteuttamiseen ei ole riittäviä resursseja eikä asiaankuuluvia sanktioita ole säädetty, Karvonen-Kälkäjä arvioi.

Tutkimusta voivat hyödyntää sekä julkishallinnon että yksityissektorin työntekijät, jotka ovat tekemisissä peruspalvelujen toteuttamisen ja kilpailuttamisen kanssa. Tutkimus antaa uudenlaista näkökulmaa myös luottamushenkilöille ja kaikille vanhusten vaikuttamismahdollisuuksista kiinnostuneille henkilöille.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Anja Karvonen-Kälkäjän väitöskirja Unohtuuko vanhus? Oikeustieteellinen tutkimus hallintosopimuksen asianosaissuhteista vanhuksen vaikuttamismahdollisuuden näkökulmasta tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 9. marraskuuta 2012 klo 12 Esko ja Asko -salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa on professori Heikki Kulla Turun yliopistosta ja kustoksena professori Kirsi Kuusikko Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Anja Karvonen-Kälkäjä (s. 1952 Haapajärvellä) on kirjoittanut ylioppilaaksi Haapajärven yhteiskoulusta 1971. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui 1977 Helsingin yliopistosta. Varatuomarin arvon hän sai vuonna 1981.

Karvonen-Kälkäjä on toiminut ylitarkastajana Oulun lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolla, projektitehtävissä Kainuun maakuntaliitossa, vs. johtavana lakimiehenä Suomen Kuntaliiton ja kauppa- ja teollisuusministeriön julkisten hankintojen neuvontayksikössä, tutkijana Teknillisen korkeakoulun SimLab-yksikössä, tuntiopettajana Oulun yliopistossa sekä pitkäaikaisena asiantuntijana Vanhustyön keskusliitolle. Tällä hetkellä hän työskentelee kehitysjohtajana Pro Lex Oy:ssä Oulussa ja Helsingissä, erityisalueenaan sosiaali- ja terveydenhuollon juridinen konsultointi.

Lisätietoja:
Anja Karvonen-Kälkäjä, p. 0400 363 887, anja.karvonen (at) prolex.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Anja Karvonen-Kälkäjä: Unohtuuko vanhus? Oikeudellinen tutkimus hallintosopimuksen asianosaissuhteista vanhuksen vaikuttamismahdollisuuden näkökulmasta. Vanhustyön keskusliiton tutkimuksia 1:2012. Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2012. ISBN 978-951-806-183-3.

Julkaisun myynti:
Vanhustyön keskusliitto ry, Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki, puh. 09 350 8600, tuote (at) vtkl.fi, verkkokauppa

LaY/Viestintä/SV