Väitökset 2009
 

Väitös: Viihteellistämisestään huolimatta media ei saisi kadottaa sivistystehtäväänsä

2.9.2009

Kasvatustieteen maisteri Seppo Alajoutsijärven mediakasvatuksen alaan kuuluvan väitöskirjan mukaan median tulisi informoida, kasvattaa ja sivistää eli tarjota aineksia mielipiteenmuodostusta varten.

Seppo Alajoutsijärven mukaan mediassa on edelleen mahdollista toteuttaa sivistämisen ja valistuksen perustehtävä kaupallistumisesta ja viihteellistämisestä huolimatta.

– Median on kyettävä tuomaan esille perusteltujen mielipiteiden kirjo koko laajuudessaan ja kaikkine ristiriitoineen. Sen tehtävänä ei saa olla valmiin mielipiteen muodostaminen kansalaisten puolesta, vaan kriittisten välineiden tarjoaminen oman mielipiteen- ja tahdonmuodostuksen pohjaksi, Alajoutsijärvi sanoo.

Alajoutsijärven mukaan median uudet ilmiöt uhkaavat kuitenkin muuttaa mediasisältöjä entistä kapea-alaisemmiksi.  

– Kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus saavuttaa lisääntyvästä kaupallistumisesta huolimatta monitahoisia ja -arvoisia sisältöjä. Kovenevasta kilpailusta huolimatta median ei saisi puhutella yleisöään ainoastaan kuluttajina, vaan myös kansalaisina ja osallistujina. Toisaalta, kun menestyskriteereiksi määritellään pelkästään myyntivoima, syntyy medioiden sisältöjen keventymiskierre.   

Hannu Taanilan radiopuhe
Alajoutsijärvi analysoi tutkimuksessaan Hannu Taanilan sävelradio-ohjelmia vuodelta 2005. Tarkastelun kohteena on Taanilan toimittamien radio-ohjelmien toimituskäytäntö ja toimittajan värikäs kielenkäyttö: nokkela sanailu ja terävä huumori.

– Taanila peräänkuuluttaa ohjelmissaan kriittisen mediakasvatuksen hengessä mielipidevapautta ja vaatii medialta sosiaalista vastuuta moraalista. 

Alajoutsijärvi kutsuu Taanilaa dialektikoksi tai reettoriksi, joka teki tilanteisesti persoonallisia ja traditioita rikkovia valintoja. Hän käytti hyväkseen klassisen retoriikan suomia keinoja luovasti valitessaan tilanteeseen sopivan vakuuttamisstrategian.

– Hän osoittautui kielitietoiseksi "tee se itse" -lingvistiksi ja loi uudissanoja, joilla sai aikaan assosiaatioita.  Hänen puhetapaan kuuluu uusien ja viihteellisten sanojen kehittely ja käyttö kuten esimerkiksi äkkiuusi tai herranputsikko. Humoristisesti hän väittää, että USA:ta terroristituttaa ja monia suomalaisia Venäjä uhkatuttaa tai että me elämme täällä täällälässä, Alajoutsijärvi kuvaa.

Taanila toimii kuin väittelijät konsanaan. Hänen tapanaan on ensin rakentaa vastakkaisuuksia ja tarjota niihin ratkaisua. Hän nostaa esiin epäkohtia ja ikään kuin opettaa varsinaisesti opettamatta.

– Vaikka Taanila käytti usein hyökkäävää retoriikkaa, sen käyttö lieventyi asioiden edetessä ja kääntyi opettavan valistavaksi mediakasvatukseksi. Tekstin perusteella Taanila asemoituu informoijan ja tietäjän, kansalaisten puolustajan, kritisoijan ja kyseenlaistajan sekä sivistäjän ja valistajan asemaan.

Mistä Taanila puhui?
Taanilan ohjelmien erityispiirteenä on yhteiskunnallisten epäkohtien kriittinen käsittely ja traditioita rikkova persoonallinen toimitustapa. Ohjelmissaan hän kritisoi kansalaisten huonoa kohtelua ja vaalii sananvapautta sekä kansallista itsemääräämisoikeutta.

– Sävelradioteksteissä painottuivat puhe poliittisista vaikuttajista ja vallasta sekä itsemääräämisoikeudesta. Taanilan kritiikki kohdistui mm. siihen, kuinka poliitikot pyrkivät käyttämään valtaa omien intressiensä toteuttamiseen. Hän vaalii snellmanilaista vapauden periaatetta sananvapaudesta ja kansakunnan oikeudesta päättää itse omista asioistaan.

Miten Taanila puhui?
Puhetavallaan Taanila horjutti olemassa olevaa tietoa ja käsityksiä, jolloin uusille mielipiteille syntyy tilaa. Hän puhui varmalla otteella epäröimättä sanomisiaan, sillä kuulijat pitää saada epäilemään käsityksiään ja pohtimaan voisivatko asiat olla myös toisin. Puhetapa saa kuulijan hämilleen, jonka jälkeen asiasta voidaan esittää uusi versio pyrkimyksenä saada aikaan asennemuutos.  

– Taanila pakottaa kuuntelijansa ajattelemaan uudelleen usein huomaamattomaksi jääneitä asioita ja uutisia. Hän lietsoo tunteita ja kiihottaa mieliä kiukkuun, mutta kääntää puheen lopulta opettavan informoivaksi ja valistavaksi.

Alajoutsijärven mukaan Taanila käyttää retorisia keinoja oivallisesti. Hän ankkuroi väitteensä sosiaaliseen todellisuuteen omien kokemustensa kautta sekä käyttää tarinoiden ja esimerkkien vetovoimaa. Hän luokittelee kohteitaan, joista puhuu ja asettuu kanssakärsijäksi.

– Mediapuhujana Taanila on sivistäjä ja humanismin puolustaja, tavallisten kansalaisten arkielämän puolestapuhuja. Hänen toimitustyönsä antaa vaativia ja kulttuuripedagogisesti merkittäviä malleja ja haasteita nykymedialle, Alajoutsijärvi sanoo.

Tutkimus hyödyttää media-alan ammattilaisia ja muita median parissa toimivia, jotka tarvitsevat työkaluja oman puheensa ja toimintatapojensa ymmärtämiseksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yleisemminkin journalistien ja media-alan koulutuksessa. 

Tietoja väitöstilaisuudesta
Kasvatustieteen maisteri Seppo Alajoutsijärven väitöskirja ’Mitä tulikaan sanottua’ - Hannu Taanilan radiopuheen analyysi tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa, Fellman-salissa perjantaina 4.9.2009 klo 12.00, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii professori Juha Suoranta Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä
Seppo Alajoutsijärvi on syntynyt Kemijärvellä 1950. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kemijärven yhteislyseosta vuonna 1972 ja on valmistunut luokanopettajaksi Oulun yliopistosta 1977. Humanististen tieteiden kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1978 Oulusta sekä kasvatustieteen maisteriksi 2001 Lapin yliopistosta. Valmistumisestaan lähtien hän on työskennellyt äidinkielen ja viestinnän lehtorina nykyisessä Itä-Lapin ammattiopistossa Kemijärvellä.

Lisätietoja:
Seppo Alajoutsijärvi
Puhelin 0400 417 342
Sähköposti: seppo.alajoutsijarvi (at) pp.inet.fi

LaY/Viestintä/OT

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK