Oikeustieteen maisteri Piia Kaave tarkastelee väitöstutkimuksessaan yritysten vakiosopimustoimintaa. Sopimuskäytännöstä esimerkkinä ovat pankkien ja niiden yritysasiakkaiden väliset vakioehtoiset luottosopimukset ja niiden laatimiskäytännöt. Hän kiinnittää huomiota eritoten siihen, miten vakiosopimustoimintaa voisi kehittää nykyistä käyttäjälähtöisemmäksi sekä tuomaan yrityksille myös kokonaisvaltaista liiketoiminnallista hyötyä sen sijasta, että vakiosopimuksilla pyritään ainoastaan turvaamaan ehdot laatineen osapuolen oma asema.

– Jokainen meistä lienee solminut sopimuksia, joiden sisältö on muodostunut pääosin toisen sopimusosapuolen yksipuolisesti laatimista vakioehdoista. Itseltään voi kysyä, kuinka monta kertaa on lukenut, saati ymmärtänyt ne usein pienellä fontilla painetut, yksilöllisen sopimuksen liitteenä olleet vakioehdot ennen sopimukseen sitoutumista, Piia Kaave havainnollistaa sitä, millaisina vakiosopimukset usein näyttäytyvät asiakkaalle.

Tällaisia vakioehtoja käytetään lähes kaikessa sopimisessa, olipa kyse luotto- tai tilisopimuksista, vakuutuksista tai vaikkapa uudesta puhelinliittymästä. Sopimuksen laatineen yrityksen näkökulmasta vakiosopimuksilla haetaan toimintaan järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta sekä oikeudellisesti että taloudellisesti: niin sanotuissa massasopimuksissa, kuten edellä olevissa esimerkkitapauksissa, vakiosopimukset nopeuttavat ja yksinkertaistavat sopimusprosesseja, helpottavat sopimusten hallintaa ja valvontaa sekä varmistavat sen, että sopimuksissa tulevat automaattisesti huomioiduiksi kaikki yrityksen samantyyppisiä sopimuksia koskevat ehdot. Näiden hyötyjen ohella vakiosopimuksissa on kuitenkin muutamia keskeisiä ongelmia niin yritysten itsensä kuin vakiosopimusten käyttäjien eli asiakkaiden ja heidän kanssaan työskentelevien yrityksen omien edustajien näkökulmista.

Vakiosopimusten ydinongelmana käyttäjälähtöisyyden puute

Keskeinen ongelma vakiosopimuksissa on se, ettei niitä ole laadittu käyttäjälähtöisesti.

– Tyypillisesti vakioehdot ovat juristien laatimia, mikä heijastuu niiden sisältöön, kieleen ja ulkoasuun. Hieman kärjistäen sanottuna ne on tehty juristeilta juristeille. Valtaosa sopimusten käyttäjistä kokeekin vakioehdot usein vaikeaselkoisiksi, monitulkintaisiksi ja ulkoasultaan luotaantyöntäviksi. Ehtojen kieli on heille vierasta oikeudellista kieltä, tekstiä on paljon, ehtojen rakenne on hajanainen ja kokonaisuuden hahmottaminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tyypillisesti vakioehdot myös mielletään ikään kuin yksilöllisten sopimusehtojen liitteiksi, eikä niihin juurikaan kiinnitetä huomiota sopimusten neuvottelu- ja allekirjoitusvaiheessa, Piia Kaave toteaa.

Kun vakioehtoihin ei paneuduta sopimusta tehtäessä, voi sopimuksen osapuolille muodostua erilaiset käsitykset siitä, mitä itse asiassa on sovittu. Tällöin vakiosopimusten ensisijainen tarkoituskaan ei tule täytetyksi: yleisesti ne nähdään juridisiksi välineiksi, joilla määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä pyritään turvaamaan ehdot laatineen osapuolen asema. Suomessakin on käsitelty korkeimmassa oikeudessa asti vakiosopimuksiin liittyviä tapauksia. Esimerkiksi vuonna 2016 korkein oikeus arvioi pankin oikeutta korottaa yhdentoista julkisyhteisötaustaisen toimijan luotoista perittävää marginaalia vakiosopimusehtojen perusteella (KKO 2016:10). Korkein oikeus ratkaisi asian julkisyhteisöllisten toimijoiden hyväksi muun muassa riidan kohteena olleen vakioehdon monitulkintaisuuden vuoksi.

Sopimukset tulisi nähdä kokonaisvaltaisesti osana yrityksen liiketoimintaa

Toisena ongelmana yritysten vakiosopimustoiminnassa on se, ettei vakiosopimuksia nähdä yrityksen johtamisen ja liiketoimintastrategian toteuttamisen välineinä ja tärkeänä strategisena resurssina. Vakiosopimukset nähdään irrallisina myös niistä sosiaalisista tilanteista, joissa niitä käsitellään ja tehdään – ikään kuin sopimussuhteen hoito, sopimusosapuolten yhteistyön vahvistaminen ja positiivisen asiakaskokemuksen rakentaminen tapahtuisivat "paperisopimuksen" ulkopuolella.

Piia Kaaven mukaan vakiosopimukset voitaisiin nähdä yrityksissä liiketoiminnan suunnittelun ja johtamisen välineinä, joilla turvataan liiketoiminnan tavoitteet, joita oikeudelliset tavoitteet osaltaan tukevat. Tässä ennakoivaksi sopimiseksi kutsutussa lähestymistavassa yritys onkin kiinnostunut sopimusoikeuden lisäksi sopimustaidoista ja sopimuksiin liittyvistä käytännön liike-elämän tilanteista.

– Käytännön tasolla tämä vaatii huomion kiinnittämistä yrityksen sopimusasiakirjoihin sekä sopimusten suunnitteluun ja laatimiseen eri asiantuntijoiden välisellä yhteistyöllä. Lisäksi sopimusprosesseja tulisi tarkastella kokonaisuutena yrityksen sisällä: sopimusten suunnittelua, laatimista, hallintaa ja valvontaa sekä sitä, miten sopimuksia käsitellään asiakkaiden kanssa. Kaikki nämä prosessit tulisi luoda toimiviksi, tehokkaiksi ja sopimuksille asetettuja tavoitteita tukeviksi, Kaave sanoo.

Tällainen sopimusosaaminen ei synny yksin juristien työnä, vaan vaatii monialaista yhteistyötä yrityksen sisällä esimerkiksi liiketoiminnan, muotoilun, myynnin ja oikeuden asiantuntijoiden välillä. Lisäksi on tarpeen tunnistaa sopimusten erilaisten käyttäjien tarpeita.

– Sellainen sopimusosaaminen, joka koostuu yrityksessä eri asiantuntijoiden yksilöllisestä mutta toisiinsa liittyvästä osaamisesta, on strategisesti tärkeä resurssi. Se on harvinaista, arvokasta ja sitä on vaikeaa kopioida ja korvata. Yritys voi hyödyntää tällaista sopimusosaamista myös erottautumisen ja kilpailuedun lähteenä, Kaave arvioi.

Voisivatko vakiosopimukset olla toisenlaisia?

Piia Kaave haastaa yrityksiä tarkastelemaan omaa sopimustoimintaansa ja -kulttuuriaan uudenlaisesta näkökulmasta.

– Ihmisillä, kuten yrityksilläkin, on taipumusta pysyä käyttäytymis- ja toimintamalleissa, jotka ovat "aina olleet". Olemme tottuneet toimimaan tietyllä tavalla, emmekä kyseenalaista sitä, miksi asiat tehdään niin kuin tehdään. Kyseenalaistamalla omia toimintatapojaan ja hyödyntämällä ennakoivan sopimisen näkökulmia yritykset voisivat saada aikaiseksi sellaisia sopimusasiakirjoja ja -prosesseja, jotka ovat käyttäjälähtöisiä, selkeitä ja ymmärrettäviä ja jotka samalla vahvistavat sopimusosapuolten yhteistä ymmärrystä ja tahtotilaa sopimuksen sisällöstä ja tarkoituksesta. Ne myös edistäisivät yrityksen liiketoiminnan tavoitteita, sillä lopputulemana olisi mitä todennäköisimmin sopimusosapuolten keskinäisen luottamuksen vahvistuminen, positiivinen asiakaskokemus sekä etua yrityksen maineelle, Kaave painottaa.

– Ja olisihan se hienoa, että asiakas saisi neuvottelutilanteessa eteensä yhden tai kahden sivun pituisen, rakenteeltaan selkeän ja selkokielisen sopimusasiakirjan, josta maallikkokin voi ymmärtää, mihin kaikkeen hän on sopimuksessa sitoutumassa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu sopimusoikeuteen, ennakoivaan sopimiseen, organisaatiotutkimukseen, muotoilutieteisiin, taloustieteeseen ja käyttäytymistieteisiin. Sopimuskäytännön osalta tutkimuksessa on tarkastelu pankkien ja yritysasiakkaiden välisiä vakioehtoisia luottosopimuksia. Lisäksi tutkimukseen on haastateltu 40 henkilöä, jotka edustavat kansallisia finanssialan järjestöjä ja viranomaisia sekä yritysluottosopimustoiminnassa mukana olevia eri alojen asiantuntijoita keskeisistä Suomessa toimivista pankkiryhmittymistä.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Oikeustieteen maisteri Piia Kaaven akateeminen väitöskirja Irti vakiosopimustoiminnan polkuriippuvuudesta ennakoivalla sopimisella tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 4. maaliskuuta 2022 klo 12 alkaen Lapin yliopiston luentosalissa 2. Vastaväittäjänä toimii dosentti Sakari Wuolijoki Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Soili Nystén-Haarala Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteesta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Piia Kaave toimii tutkijana Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa. Ennen tätä hän toimi vuosia finanssialalla yrityspankkiliiketoiminnassa. Hänen tutkimuksellinen mielenkiintonsa sopimuksiin – erityisesti vakiosopimuksiin – perustuukin työn yhteydessä tehtyihin havaintoihin ja kokemuksiin. Nämä havainnot ja kokemukset saivat hänet pohtimaan sopimusoikeuden ja sopimuskäytännön suhdetta sekä vakiosopimustoiminnan todellista tehokkuutta ja rationaalisuutta.

Lisätietoa

Piia Kaave, p. 040 484 4348, etunimi.sukunimi (at) ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Piia Kaave: Irti vakiosopimustoiminnan polkuriippuvuudesta ennakoivalla sopimisella. Helsingin Kamari Oy, ISBN 978-952-246-788-1. Julkaisun voi hankkia sen kustantajan eli Helsingin seudun Kauppakamarin verkkokaupasta.