Nicholas Rowe esittää väitöstutkimuksessaan, että vaikka posteriesitys on tieteellisissä konferensseissa selvästi käytetyin esitelmän muoto, tällaisissa tapahtumissa posteriesitys viestintäkanavana ei kuitenkaan täytä tarkoitustaan. Posteriesitykset ovat edelleen keskeinen osa akateemisen maailman ja tiedeyhteisön konferensseja, vaikka kiinnostus postereita kohtaan on vähäistä, niitä pidetään vähämerkityksisinä eivätkä ne tiedemaailman mittareilla arvioituina juurikaan tuota konkreettista arvoa. Rowe lähestyy tätä toistaiseksi vain vähän tutkittua ilmiötä ja kysyy, onko vuosittain mittavia materiaalisia ja inhimillisiä resursseja vaativa konferenssitoiminta todella siihen kohdistettujen miljardiluokan sijoitusten arvoista, ja olisiko jotakin tehtävissä – tai tulisiko meidän ryhtyä toimenpiteisiin – saadaksemme paremmin vastinetta näille sijoituksille.
Tiedemaailman konferenssitoiminta on maailmanlaajuinen ilmiö, ja konferensseissa posteriesitykset ovat keskeisin tiedeviestintäkanava. Rowen väitöstutkimus käsittelee posteriesitysten käyttötapoja ja arvostusta kansainvälisissä, akateemisissa, tieteellisissä ja ammatillisissa yhteisöissä kerätyn aineiston avulla ja luo ensi kertaa kokonaiskuvaa posteriesitysten historiallisesta kehityksestä, joka alkoi pienimuotoisista, kahdenvälisten keskustelujen luonnehtimista tutkijatapaamisista ja on johtanut valtaviin massatapahtumiin, joissa jopa tuhannen posterin esittely samassa tilassa on tavallista.
Rowe kertoo, että vaikka posteriesitysten historiallinen kehitys saattaa ensinäkemältä vaikuttaa myönteiseltä – tuohan posteri uusimman tieteellisen tiedon yhä useampien saataville sekä tarjoaa mahdollisuuden tutustua tutkijoihin henkilökohtaisesti, verkostoitua ja kehittää tietoa edelleen – tämä näkemys ei kuitenkaan kerro koko totuutta posteriesityksen toimivuudesta.
Vaikka aihetta on toistaiseksi tutkittu vain vähän, Rowen tutkimus osoittaa, että tutkimuskirjallisuudesta välittyy kehityskulku, jossa on havaittavissa alun myönteisen, posteriesityksen käyttöön kannustavan asenteen muuttuminen posteriesityksen tehokkuutta ja tarkoitusta kriittisemmin tarkastelevaksi katsannoksi.
Väitöstutkimuksessa toteutetusta kyselytutkimusten ja haastattelujen sarjasta käy ilmi, että posteriesityksen tarkoitus koetaan ensisijaisesti koulutuksellisena – tutkijan mahdollisuutena edistää oman työnsä tunnettuutta sekä oppia muiden tutkijoiden työstä – ja toiseksi verkostoitumiskeinona ja mahdollisuutena tavata samoin ajattelevia ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Rowen tutkimus kuitenkin osoittaa posteriesitysten pitäjien usein kokevan, että posteri ei välitä riittävästi tietoa, ei herätä huomiota tarkoituksenmukaisella tavalla eikä sitä pidetä erityisen merkityksellisenä vertaisyhteisöissä. Tästä huolimatta posteriesitysten määrä konferensseissa kasvaa vuosi vuodelta.
Posteriesitysten tehokkuutta kyseenalaistamassa
Rowe tarkastelee posteriesityksiä esimerkiksi ihmisen lukunopeutta käsittelevän tutkimustiedon valossa ja pohtii, miten moneen posteriesitykseen konferenssivieras voisi tapahtuman aikana teoriassa tutustua, ja esittää, että konferensseissa kohtaamamme valintavaihtoehtojen määrä on niin valtava, että tarjotun tiedon määrä kasvaa hallitsemattomaksi, ja siten ajatus siitä, että osallistuja voisi valmistautua huolellisesti ja valita etukäteen tutkimukset, joihin haluaa tapahtumassa tutustua, ei ole toimiva. Myöskään tiedon välittämisen ja omaksumisen taustalla vaikuttavat teoreettiset prosessit eivät toteudu ilman todellista vuorovaikutusta esityksen pitäjän ja yleisön välillä. Rowe esittääkin, että yleinen käsitys posteriesityksestä tehokkaana tiedeviestintäkanavana on tarpeen kyseenalaistaa. Ehkä kaikkein merkittävin tämän väitöstutkimuksen tuottama havainto kuitenkin on, että konferenssia varten tehty työ paitsi saavuttaa vain rajallisen määrän konferenssien omista yleisöistä, myös päätyy vain harvoin millään merkityksellisellä tavalla näiden tapahtumien ulkopuolisten yleisöjen – kansainvälisen tiedeyhteisön – saataville.
Akateemisessa maailmassa vallitsee käsitys, että konferensseja varten tehdystä työstä tuotetaan julkaisuja, kuten tieteellisissä lehdissä ja kirjoissa ilmestyviä artikkeleita, mutta tämä mielikuva ei kuitenkaan vastaa todellista tilannetta. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan yli 60% konferensseja varten tehdystä työstä jää kokonaan julkaisematta, ja Rowen väitöstutkimus osoittaa, että posteriesityksistä julkaistaan tavallisesti vain otsikko ja tiivistelmä, ja alle 1% posteriesityksistä julkaistaan muilta osin. Tarkasteltuna suhteessa maailmanlaajuiseen konferenssitoimintaan liittyviin arvioituihin vuosittaisiin 25,1 miljardin euron menoihin, tästä ”menetetystä tutkimuksesta” aiheutuvat kustannukset ovat noin 7,6 miljardia euroa…joka vuosi.
Tutkimuksessaan Rowe selittää lisääntyvää tyytymättömyyttä postereihin “valinnan paradoksin” avulla: kun tarjolla on liikaa tietoa käsiteltäväksi, päätöksenteko vaikeutuu, ja teemme vähemmän ja huonompia päätöksiä. Tämän voidaan jossain määrin katsoa selittävän postereihin kohdistuvan huomion ja arvostuksen vähäisyyttä suurissa konferensseissa. Tässä tutkimuksessa esitetyistä negatiivisista näkökulmista huolimatta postereiden koulutuksellisen tehokkuuden mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole menetettyjä, ja tutkimus kannustaakin kartoittamaan mahdollisuuksia ja toimenpiteitä konferenssien kannattavuuden parantamiseksi sekä konferenssitoiminnan kehittämiseksi tavoilla, joilla se voi tuottaa konkreettisia – sekä yksilöitä että maailmanlaajuista tiedeyhteisöä hyödyttäviä – tuloksia.
Tietoa väitöstilaisuudesta:
Nicholas Rowen väitöskirja “’Poster, poster, on the wall; were you even there at all?’ - a mixed
method research into the efficacy and perceptions of conference poster
presentations” tarkastetaan Lapin yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa Kaarina-salissa 17.4.2019 klo 12. Vastaväittäjänä toimii Professori Päivi Atjonen Itä-Suomen yliopiston Filosofisen tiedekunnan Kasvatustieteiden ja psykologian osastolta. Kustoksena toimii Satu Uusiautti Lapin yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnasta.
Tietoa väittelijästä:
BSc (H) Nicholas Rowe on monitieteisen koulutustutkimuksen asiantuntija, jonka tutkimusintresseihin lukeutuvat tiedeviestintä ja ammatillinen koulutus ja kehitys. Hän toimii fellow -tutkijana UK Higher Education Academy -akatemiassa ja Society for Education and Training -organisaatiossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja on yksi maailman johtavista jatkokoulutuksen kontekstissa toteutettavien akateemisten ja tieteellisten konferenssiesitelmien tutkijoista. Rowe työskenteli 5 vuotta yliopistonlehtorina Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 2010 hän muutti Suomeen ja on siitä lähtien työskennellyt tieteellisten tekstien toimittajana palvellen tutkijoita, joiden äidinkieli on jokin muu kuin englanti. Rowen väitös on järjestyksessään Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan 150. väitös.
Lisätietoja:
Nicholas Rowe
nrowe@ulapland.fi
Tietoja julkaisusta:
Rowe Nicholas: ‘Poster, poster, on the wall; were you even there at all?’ - a mixed method research into the efficacy and perceptions of conference poster presentations. Rovaniemi: University of Lapland, 2019. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis, ISSN 1796-6310.
Elektronisen väitöskirjan pysyvä osoite: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/63741