Teos käsittelee empiirisen tutkimuksen kautta ilmiöitä, jotka ovat valtaväestölle tuttuja lähinnä vahvasti latautuneiden stereotypioiden kautta. Tarkoituksena on tehdä näkyväksi naisen elämään liittyviä riskejä ja uhkia yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta sekä ”perinteistä” naiseutta rikkovat elämänvalinnat ovat esillä tiedotusvälineissä ja asiantuntijakeskusteluissa.

Naiseuden varjoja, rajoittumista ja säröilyn paikkoja käsitellään useista näkökulmista. Teos pohtii muun maussa, kuinka prostituoitu tai amfetamiiniriippuvainen mieltää itsensä äitinä ja naisena tai onko naisen pahoinpitely parisuhteessa perheen sisäinen asia. Pitääkö naisen vaieta seurakunnassa? Voiko vankilasta vapautunut nainen saada palkkatöitä? Kuinka naiset selviävät – vai selviävätkö he?

Vallitsevista aiheen käsittelytavoista poiketen kirjan pienoistutkimuksissa keskitytään naisten omiin kokemuksiin ja näkemyksiin, ja tutkimukset sisältävät runsaasti naisten itsensä tuottamaa aineistoa. Naiset näyttäytyvät kirjassa muun muassa aikuisten lastensa pärjäämisestä huolehtivan ”tavallisina” äiteinä, väkivaltaa läheissuhteissa kokeneina äiteinä, vankeusrangaistuksen saaneina, päihteidenkäyttäjinä ja omasta traumaattisesta lapsuudestaan kärsivinä ihmisinä. Äitiys näyttäytyy teksteissä yhtenä keskeisenä mutta ei ainoana naiseuden muotona. Kirjassa tarkastellaan myös naisille suunnatun päihdehoidon erityspiirteitä.

Esimerkiksi yliopistonlehtori Johanna Hurtig Lapin yliopistosta käsittelee artikkelissaan kulttuurisesti rajoittunutta ja vaiennettua naiseutta uskonnollisessa yhteisössä, minkä voi kulttuurisena ympäristönä ymmärtää lähes vastakohdaksi vankilalle tai päihteidenkäytön hallitsemille elämäntilanteille. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä naiset ovat pitkään vaienneet seksuaalisesta hyväksikäytöstä, alistamisesta ja vahvasti miesten säätelemästä asemastaan. Hurtig avaa vanhoillislestadiolaisten naisten suhdetta uskonnolliseen yhteisöön ja naisten toimijuuden ulottuvuuksia liikkeen sisällä.

Kirjan pienoistutkimukset sijoittuvat pääasiassa Suomeen, minkä lisäksi kaksi tekstiä paikantuu kokonaan tai osittain Venäjälle. Tohtoriopiskelija Maija Jäppinen Helsingin yliopistosta käsittelee sitä, millaisia mahdollisuuksia kahden venäläisen kaupungin kriisiosastoilla on auttamistyönsä kautta tukea naisten toimijuutta vaikeissa elämäntilanteissa. Yliopisto-opettaja Pia Skaffari ja professori Sanna Väyrynen Lapin yliopistosta tarkastelevat puolestaan Venäjän ja Pohjoismaiden välillä liikkuvaa prostituutiota ja tuovat esiin prostituution erilaisia merkityksiä ja venäläisen kulttuurin ristiriitaisen suhtautumistavan prostituutioon.

Teos on monitieteinen puheenvuoro, joka on suunnattu opettajille, tutkijoille, opiskelijoille sekä auttamistyön ammattilaisille sosiaali- ja terveysalalla.

Toimittajat ovat toimineet yhteiskuntatieteellisten aineiden opettajina ja tutkijoina Helsingin, Jyväskylän, Lapin ja Tampereen yliopistoissa. Heidän lisäkseen kirjassa kirjoittavat sosiaalityön yliopistonlehtori Johanna Hurtig ja yliopisto-opettaja Pia Skaffari Lapin yliopistosta, tohtoriopiskelija Maija Jäppinen Helsingin yliopistosta, sosiaalityöntekijä-tohtoriopiskelija Teija Karttunen sekä yliopistotutkija Riitta Granfelt, tutkijatohtori Kirsi Nousiainen ja yliopistonlehtori Ritva Nätkin Tampereen yliopistosta.

Lisätietoja:
Elina Virokannas, Jyväskylän yliopisto, p. 040 805 3528, elina.virokannas (at) jyu.fi
Sanna Väyrynen, Lapin yliopisto, p. 040 572 9909, sanna.vayrynen (at) ulapland.fi

Julkaisun tiedot:
Elina Virokannas & Sanna Väyrynen (toim.): Varjoja naiseudessa. Unipress 2013. ISBN 978-951-579-463-5.

Julkaisun myynti:
Oy UNIpress Ab, tilaukset (at) unipress.fi, www.unipress.fi

LaY/Viestintä/SV