Kurtakon mukaan uusi yliopistolaki keskittää valtaa yliopistojen ylimmälle johdolle. Uusi valtarakenne edellyttää linjaorganisaatiota, jonka avulla ja kautta vallankäyttöön liittyvä käskytys, toimeenpano ja kontrollointi hoidetaan.

– Tämä johtaa tilanteeseen, jossa toiminnan painopiste ja volyymi ovat sekundäärisillä alueilla ja jossa hallinnon vuosittain toistuvat pinnalliset rutiinit syrjäyttävät yliopiston perustoimintoja. Niihin jää entistä vähemmän aikaa ja niiden laatu kärsii, Kurtakko kirjoittaa.

Kurtakon mukaan perustoiminnoista erityisesti tutkimusta ohjataan ja hallinnoidaan vahvasti. Tieteenaloilla ja tieteistä vastaavilla sisältöasiantuntijoilla on sivustakatsojan rooli.

– Strategioissa otetaan reippaasti kantaa siihen, mitä tutkitaan ja ketkä tutkivat. Lisäksi strategioita valmistelevien ja kirjoittavien tieteellinen kompetenssi on kyseenalainen tai sitä ei ole lainkaan, hän kirjoittaa.

Kurtakon mukaan strategioiden pinnallisuus ja jatkuva päivittäminen vievät pohjan yliopistotyön syvällisyydeltä ja pitkäjänteisyydeltä.

Lisäksi Kurtakko ravistelee kirjoituksessaan tieteellistä jatkokoulutusta, opetukseen kohdistuvaa vallankäyttöä sekä ministeriön viime vuosina suorittamia leikkauksia.

LaY/Viestintä/OT