Lapin yliopistokustannuksen julkaisema teos koostuu kahdesta tutkimusraportista, jotka tarkastelevat poronhoidon muutoksia ja muutosten vaikutuksia ammattiporonhoitajien hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja avuntarpeisiin. Teos keskittyy erityisesti suurpetoeläinongelman kärjistymisen mukanaan tuomiin muutospaineisiin.

Antti Pakkasen ja Jarno Valkosen tekemä selvitys paneutuu porotalouden hyvinvointiin ja tulevaisuuskuviin eteläisissä paliskunnissa, ja Minna Vaaralan, Anneli Pohjolan ja Marjo Romakkaniemen raportti selvittää poronhoitajien hyvinvoinnin kriisiytymistä sekä sen seurauksena syntyneitä avun- ja palveluntarpeita. Tutkimukset on toteutettu Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sosiologian ja sosiaalityön oppiaineissa.

Neljänkymmenen viime vuoden aikana poronhoito on käynyt elinkeinona läpi useita merkittäviä muutoksia. Tutkimuksia varten tehdyissä ammattiporonhoitajien haastatteluissa tuleekin ilmi, että poroelinkeino ja siitä toimeentulonsa saavien ihmisten elämä ovat käymässä uhanalaiseksi Pohjois-Suomessa etenkin ylisuurten petokantojen ja taloudellisen epävarmuuden vuoksi.

– Päättäjät eivät kuitenkaan herää toimimaan elinkeinon tueksi samalla tavalla kuin suurten yritysten saneerausten ja irtisanomisten yhteydessä, vaikka lopputulos on sama: ihmisten työ, toimeentulo ja elämisen perusta murenevat, Jarno Valkonen ja Anneli Pohjola toteavat.

– Poronhoitajien elämisen mahdollisuuksien lisäksi kysymys on koko poronhoitoelinkeinon tulevaisuudesta sekä pohjoisen yhteiskunnan monimuotoisuuden säilymisestä, he sanovat.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana suden, karhun ja ahman tuottamat porovahingot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti poronhoitoalueella, mikä on ajanut poronhoidon kestämättömään tilanteeseen. Nykyisellä petoeläintilanteella näyttääkin olevan ratkaiseva merkitys koko elinkeinolle ja elämäntavalle etenkin eteläisellä poronhoitoalueella, mutta yhä laajemmin myös koko poronhoitoalueella.

– Petotilanne vaikeuttaa poronhoitoa ja heijastuu suoraan poronhoitajien toimeentuloon ja elämään: pedot syövät poronhoitajien pääomaa, ja talouden ja työn ennakointi tulee vaikeaksi. Petovahingot murentavat myös poronhoidon perinteistä yhteisöllisyyttä sekä tekevät tyhjäksi vuosisataisen porokarjan jalostustyön, kun porokannat romahtavat, Jarno Valkonen kertoo.

Petojen aiheuttaman uhan lisäksi poronhoidon elintila kutistuu jatkuvasti. Maakäyttö on tehostunut: metsätalous, maatalous, kaivosteollisuus, vesivoimateollisuus, matkailu sekä asutuksen ja tieverkoston laajeneminen supistavat ja pirstaloivat laitumia ja heikentävät poronhoidon edellytyksiä.

Keskusteluun on noussut viime vuosikymmeninä myös poronhoidon ekologinen kestävyys, kun porolaitumissa on havaittu kulumista. Tämä on merkittävästi vaikuttanut sekä poronhoidon yhteiskunnalliseen hyväksyntään että taloudellisiin mahdollisuuksiin.

Kokonaisuudessaan poronhoidon taloudellinen kannattavuus on yhä haasteellisempaa, sillä 1970-luvulla alkanut poronhoidon muutos luontaiselinkeinosta lihantuotantoon perustuvaksi porotaloudeksi on muuttanut elinkeinon kulurakenteen yritystalouden kaltaiseksi ja kasvattanut kustannuksia.

Elinkeinon uhanalaisuus, taloudelliset paineet ja tunne omien vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta kuormittavat poronhoitajia ja heidän perheitään. Taloudellinen epävarmuus ja työn määrä ovat kasvaneet erityisesti petotilanteen vuoksi. Elinkeinon kannattavuus, jatkuvuus ja mielekkyys ovatkin vaakalaudalla, ja voidaan puhua jopa poronhoidon kriisistä.

– Hyvinvoinnin näkökulmasta ensisijaista on petokysymyksen ratkaiseminen: suurpetoeläinvahingot ja niistä aiheutuva ylimääräinen työ on saatava nykyistä siedettävämmälle tasolle. Suurpetojen määrää tulisi tarkastella poronhoitoalueella aidossa yhteistyössä paliskuntien kanssa, tutkijat toteavat.

– Lisäksi tarvitaan selkeä ratkaisupaketti poronelinkeinon elvyttämiseksi. Esiin ovat nousseet erilaiset kriisiavun, neuvonnan ja tukihenkilö- ja vertaisavun tarpeet. Lisäksi varsinkin nuorille poronhoitajille tarvitaan toimeentuloa varmistavia keinoja, kuten lainoitusjärjestelyjä sekä lisätulo- ja tukimahdollisuuksia.

Tutkimuksissa on haastateltu yhteensä viittätoista porotalouden harjoittajaa neljässä eteläisessä paliskunnassa Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä kolmessa Itä-Lapin paliskunnassa. Avun- ja palveluntarpeiden selvityksen osalta haastateltiin myös viittä alueiden perusturvapalveluiden viranomaista ja kahta vapaaehtoisjärjestöjen toimijaa sekä hyödynnettiin seitsemältä poroperheeltä koottua haastatteluaineistoa.

Tutkimuksia ovat rahoittaneet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013 (yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten kanssa) sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Lisätietoja:
Professori Anneli Pohjola, p. 040 553 7498, anneli.pohjola (at) ulapland.fi
Yliopistonlehtori Jarno Valkonen, p. 040 484 4237, jarno.valkonen (at) ulapland.fi
Yliopistonlehtori Marjo Romakkaniemi, p. 040 484 4184, marjo.romakkaniemi (at) ulapland.fi

Julkaisun tiedot:
Anneli Pohjola & Jarno Valkonen (toim.): Poronhoitajien hyvinvoinnin uhat ja avun tarpeet. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-589-2 (nid.). ISBN 978-952-484-590-8 (PDF).



LaY/Viestintä/SV