Kaivoshankkeet ovat yksilöllisiä muiden muassa sijaintinsa, louhittavien malmien ja toteutustapojensa vuoksi, joten yksiselitteinen hyvän kaivoksen määrittely tuskin onnistuu. Kaivokset, maankäyttö ja paikallisyhteisöt (DILACOMI) -hankkeessa on kuitenkin tunnistettu edellytyksiä, joilla voidaan tukea erityisesti sosiaalisesti entistä kestävämpää kaivostoimintaa Lapissa ja muualla Suomessa. Tutkimusten tuloksena on syntynyt tänään hankkeen loppuseminaarissa julkistettava Hyvä kaivos pohjoisessa -opaskirja. Se johdattelee lukijaa ympäristösääntelyyn ja sosiaalista kestävyyttä tukeviin parhaisiin käytäntöihin.

DILACOMI-hankkeen tutkijat ovat tunnistaneet Kolarin Hannukaisen ja Kittilän kaivoksista sosiaalista kestävyyttä edistäviä käytäntöjä, mutta myös joitakin parannustarpeita. Edellä mainittujen kaivoksia koskevien havaintojen sekä muun tutkimuksen perusteella tutkijat ovat koonneet opaskirjaan suosituksia kaivostoiminnan parhaista käytännöistä.

Tutkijoiden tekemät suositukset ovat varsin yleisiä, joten ne on tarpeen aina muuttaa konkreettisiin tilanteisiin sopiviksi. Suositukset koskevat erityisesti sosiaalisten vaikutusten arviointia, alueiden käytön suunnittelua sekä kaivostoiminnan ja muiden elinkeinojen yhteensovittamista.

Tutkija Anniina Oksanen ja professori Kai Kokko ovat sovittaneet muiden tutkijoiden tekemät suositukset yhteen ympäristölainsäädännön ja yritysten itsesääntelyn kanssa. Kansainvälinen vertailupohjan opaskirjan suosituksille ovat hakeneet tutkija Elise Lépy ja professori Hannu I. Heikkinen analysoimalla muissa maissa toteutettuja kaivoshankkeita.

Sosiaalisten vaikutusten arvioinnista jatkuva prosessi

Kaivosten sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) toteutetaan kertaluonteisesti kaivoksen suunnitteluvaiheessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) yhteydessä. Tutkijoiden mukaan kaivoksen varsinaisten, toteutuvien vaikutusten selvittämiseksi SVA tulisi toteuttaa säännöllisin väliajoin toistuvana aina kaivoksen päättämisen jälkeiseen vaiheeseen asti.

– Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin merkitys ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja myöhemmässä lupaprosessissa on riittämätön, yliopistonlehtori Leena Suopajärvi Lapin yliopistolta toteaa.

Kaivoslain ja muun ympäristölainsäädännön keskinäisen suhteen tutkiminen on osoittanut, että SVA:n ja YVA:n lisäksi kuulemismenettelyjen kirjo on melko laaja, vaikka jokaisella kuulemisvaiheella onkin oma, kokonaisuuden kannalta tärkeä tehtävänsä. Tutkijoiden mukaan viranomaisilta ja paikallisilta asukkailta resursseja vaativien kuulemismenettelyjen yhdistäminen ei ole osoittautunut kovin yksinkertaiseksi tehtäväksi.

– Esimerkiksi SVA:n seurantatutkimus myöhemmissä lakisääteisissä luvan tarkistamisvaiheissa voisi parantaa kaivoshankkeen kestävyyttä ja olisi mahdollinen toteuttaa myös lainsäädännön näkökulmasta, tutkija Anniina Oksanen Lapin yliopistolta pohtii.

Kaivosten vaikutukset paikallisyhteisöön

Tutkijoiden mukaan SVA:ssa on selvitettävä nykyistä hienovaraisemmin paikallisyhteisöissä realisoituvat hyödyt ja haitat. Erityisesti olisi kiinnittävä huomiota siihen, että paikallisyhteisöjen erilaiset intressiryhmät ovat SVA:ssa edustettuina monipuolisesti ja että myös nuorten ja naisten näkökulmat tulevat SVA:ssa huomioon otetuiksi.

– Kaivoksilla on paikallisyhteisöön kohdistuvien vaikutusten lisäksi myös laajempia ja kumuloituvia vaikutuksia, Suopajärvi toteaa.

Tutkija Marika Kunnarin mukaan kaivosyhtiöt ja viranomaiset voivat edesauttaa kaivostoiminnan hyväksyttävyyttä paikallisyhteisöissä esimerkiksi osallistamalla kaikkia osapuolia koko kaivoshankkeen elinkaaren ajan. Lisäksi hyväksyttävyyttä voidaan edistää tunnistamalla ja ottamalla huomioon kuntatalouteen, työllisyyteen ja ympäristön tilaan liittyvät kaivostoiminnan ehdot sekä tunnistamalla ja ottamalla huomioon erityisesti kaivostoiminnan oikeudenmukaisuutta ja luotettavuutta korostavat arvot.

Kaivosten vaikutukset kuntien talouteen ja alueiden käyttöön

Professori Asko Suikkasen tutkimusten mukaan kuntien talouteen liittyvät ennakko-odotukset kaivosten positiivisista vaikutuksista ovat usein turhan optimistisia. Professori Helka-Liisa Hentilä Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta korostaa, että kaivosten ja niiden tarvitsemien alueiden käyttö ei ole erillinen saareke kuntien kaavoituksessa.

– Kaivostoimintaan ja sen vaikutuksiin liittyvä kaavoitus tulisi ymmärtää osana strategista ja kokonaisvaltaista alueiden käytön suunnittelua erityisesti kunnassa, Leena Soudunsaari Oulun yliopistolta toteaa.

Tutkijoiden mukaan toimiva yhteistyö kuntien ja kaivosten välillä alueiden käytön suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää. Niinpä he suosittavat, että kaivoshankkeen sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arviointi myös kaavoituksen osalta tulisi mahdollisuuksien mukaan toteuttaa tiiviissä yhteistyössä eri osapuolten kesken. Paikallisyhteisön aktiivinen osallistaminen on tärkeää myös kaivoshankeen sosiaalisen toimiluvan ansainnan näkökulmasta.

– Alueiden käytön suunnittelun ja kaavoituksen näkeminen osana sosiaalisen toimiluvan hankintaa ja ylläpitoa sekä yhteiskuntavastuupolitiikkaa palvelisi kaikkia kaivostoimintaan liittyviä osapuolia sekä eri prosessien yhteensovittamista, Soudunsaari lisää.

Kaivosten vaikutukset luontoperusteisiin elinkeinoihin

Tutkija Sanna Hastin ja tutkija Mikko Jokisen tekemien selvitysten perusteella kaivostoiminnasta ovat eniten huolissaan matkailijat, joista Ylläksellä 44 prosenttia ja Levillä 32 prosenttia arvelee halukkuutensa tulla kohteeseen uudelleen vähenevän, mikäli kaivostoiminta käynnistyy Hannukaisessa tai laajenee Kittilässä.

– Matkailijat ja mökkiläiset näkevät kaivostoiminnan ja muiden luonnonkäyttömuotojen yhteensovittamisen vaikeampana kuin paikalliset ihmiset, Mikko Jokinen Metlasta sanoo.

Tutkijoiden mukaan paikalliset elinkeinonharjoittajat, kuten luontomatkailuyrittäjät ja poronhoitajat, ovat huolissaan erilaisten käytäntöjen yhteensovittamisesta ja oman elinkeinon harjoittamisen tulevaisuudesta. Toisaalta he näkevät, että jatkuva neuvottelu ja yhteydenpito sekä mahdolliset korvaukset aluemenetyksistä ja töiden vaikeutumisesta edesauttavat rinnakkaiseloa.

Luontoperusteisista elinkeinoista poronhoito valittiin matkailun ohella tutkimuksessa erityiseen tarkasteluun. Aiheesta valmistui Terasa Komun tutkielma, jonka empiiriset havainnot yleistettiin opaskirjan suosituksiksi kaivostoiminnan ja poronhoidon yhteensovittamisesta.

DILACOMI-tutkimushanke

DILACOMI on Lapin yliopiston, Oulun yliopiston ja Metlan yhteinen tutkimushanke, joka koostuu eri tutkimusyksiköiden toteuttamista erillishankkeista, joita koordinoidaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa. Hanke käynnistyi vuoden 2011 alussa ja kestää vuoden 2013 loppuun saakka.

Koko hanketta on johtanut konsortiona professori Kai Kokko Lapin yliopistolta. Metlan erillishankkeessa päävastuu tuloksista on ollut tutkija Mikko Jokisella, ja Oulun yliopistolla päävastuun ovat jakaneet professori Helka-Liisa Hentilä ja professori Hannu I. Heikkinen. Tutkija Anniina Oksanen Lapin yliopistolta on toiminut myös koko konsortion koordinaattorina. Hankkeella on ollut erittäin toimiva ja aktiivinen johto- ja ohjausryhmä ja sillä on Tekesin myöntämä EAKR-rahoitus. Hankkeen tarkemmat tiedot ja yhteistyötahot löytyvät hankkeen www-sivulta ja opaskirjasta. Opaskirja on tarkoitus kääntää vielä englanniksi.

Lisätietoja (etunimi.sukunimi@ulapland.fi)
Ympäristöoikeuden professori, Kai Kokko
Ympäristöoikeuden tutkija, koordinaattori, Anniina Oksanen

Hankkeen nettisivut: Suomeksi  Englanniksi Opaskirja löytyy täältä

LaY/Viestintä/OT