Matti Niemivuon mukaan väärin perustein annettu huono tai keskinkertainen arvosana opinnäytetyöstä voi estää monia uravalintoja, sillä työnantajat kiinnittävät erityisesti huomiota tutkintotodistuksessa tutkielman arvosanaan.

– Ongelma voi olla myös liian hyvä arvosana. Se on oikeusturvakysymys muiden opiskelijoiden näkökulmasta. Kaikkia opinnäytetyön kirjoittajia tulee arvostelussa kohdella tasa-arvoisesti, Niemivuo kirjoittaa.

Niemivuon mukaan yksi merkittävä arvostelun objektiivisuutta vaarantava tekijä on se, että tutkielman arvostelijoina ovat yleensä tutkielman ohjaajana toiminut professori ja tämän alainen. Tällöin arvostelu ei ulospäin näytä täyttävän hyvän hallinnon vaatimuksia. Niemivuo puntaroikin vaihtoehtoja nykyiselle käytännölle.

– Ensimmäisenä vaiheena tulisi olla se, että kummatkin lausunnonantajat antaisivat omat, erilliset lausuntonsa. – – Seuraavaksi tulisi pyrkiä siihen, että toinen lausunnonantaja olisi aina ulkopuolinen, esimerkiksi muun oikeustieteellisen tiedekunnan tutkija tai oman tiedekunnan dosentti. Lopullisena tavoitteena olisi omaksua sama järjestelmä kuin tohtorin väitöskirjakäsikirjoitusten esitarkastuksessa, jossa esitarkastajat ovat aina muista yliopistoista, Niemivuo toteaa.

– Ehkä tulevaisuudessa voisimme luoda opinnäytetöiden tarkastusjärjestelmän, jossa me arvostelisimme Itä-Suomen yliopiston maisteritutkielmat ja tuon yliopiston tutkijat meidän opinnäytteemme.

Matti Niemivuon kirjoitus Laajakulma-blogissa kokonaisuudessaan osoitteessa www.ulapland.fi/laajakulma.